Kuuden päivän pituinen kuntoutusjakso Siuntiossa on takana. Tällä kertaa säät suosivat, ja noin 25C kelit hellivät meitä koko viikon. Kyllähän välillä oli tosi kuumaakin ja vettä kului, mutta lämpimällä kelillä oli mukavaa kävellä lähimaastossa tai vain istua terassilla kirjoittamassa tai juttelemassa muiden kanssa.
Kävin InBody-kehonkoostumusmittauksessa, ja hyvänä puolena oli, että viskeraalista (vatsaontelon sisäistä ja sisäelinten ympärille kertynyttä) rasvaa on hyvin vähän, vain 18,2 cm2, kun saisi olla 100cm2. Tämä lupaa hyvää sisäelimille. Koska käteni ovat ihan onnettomat, ei ollut mikään yllätys, että käsivarsissani on liian vähän lihaksia ja suhteessa liikaa rasvaa. Ylä- ja alavartalo ovat epäsuhdassa, sillä alavartalossani taas on paljon lihaksia. Koska olen kuitenkin normaalipainoinen eikä minulla ole painonpudotustarvetta, oli tämä mittaus lähinnä omaksi iloksi.
Mittaus kuitenkin inspiroi minua vielä lisää tekemään käsieni onnettomille lihaksille jotain. Olen jo aiemminkin puhunut käsieni toimintakyvyn parantamisesta, mutta nyt aion oikeasti yrittää vielä lisää. Ymmärrän, että muutoin voin parinkymmenen vuoden päästä olla todella onnettomassa tilanteessa, jos käsivoimani vaan heikkenevät ja heikkenevät. Keskivartalossakin voisi olla vähemmän ihonalaista rasvaa, mutta koska vyötärönympärykseni on normaali, ei siinäkään ole mitään akuuttia tarvetta muutoksille.
Koska koko viikon oli aivan mahtavat keli, oli mukavaa viettää aikaa ulkona. Kävelin paljon sekä yksikseni että kurssikavereiden kanssa eri reittejä kylpylän ympäristössä ja kävimme katsomassa Siuntion Pyhän Pietarin kirkkoakin. Reittien varsilta on löytynyt mukavia istuskelupaikkoja, joista on hienoja näkymiä alueen luontoon.
Omalle kropalle on kuntoutusviikon aikana ollut liikaa liikuntaa. Lonkan trochanterin insertiitti ja alaselkä ovat kipeämpiä lähtiessä kuin tänne tullessa. Vaikka liikunta on ollut minulle oikean tyyppistä - kehonhuoltoa ja pilates-tyyppistä kehonhallintaa - voi sitäkin ilmeisesti tehdä liikaa. Vesijuoksua oli ihan mukava kokeilla, mutta siitä tuo insertiitti ilmeisesti vasta ärtyikin.
Ammattillisesta osuudesta koin olevan minulle apua oman tehtäväkokonaisuuden hahmottamiseen ja toivottavasti myös sitten keskusteluihin työpaikalla. Aikamoinen himmeli se oma työkokonaisuus on, kun sen paperille piirsin. Työtä pitäisi myös seuraavaan kertaan mennessä videoida. Pitää miettiä, miten saadaan se tehtyä niin, että viedoissa on jotain järkeä. Kukaan ei kyllä katso 5 minuutin videota minusta istumassa toimistotuolilla! Pitää miettiä joku hyvä idea videoon.
Untahan minulla ei ole riittänyt kuukausiin, mutta onneksi kämppäkaverilla on on hyvät unenlahjat. Häntä ei haittaa, vaikka kirjoittelen vieressä tai nousen ylös. Loppuviikosta löytyi sentään vähän untakin, alkuviikko meni täysn kieriskellessä kipujen kanssa. Toiseksi viimeisenä yönä sain nukuttua jopa noin 5,5 h ja viimeisenä yönä noin 6 tuntia.
Sain tehtyä itselleni kuntoutustavoitteet, joista ensimmäinen koskee työn tekemistä. Yritän pitää työtuntini kohtuullisina ja pitää lomani oikean lomakauden aikana. Toinen tavoitteeni liittyy kivunhallintaa ja unen määrään. Olen ihan tyytyväinen näihin tavoitteisiin, sillä niistä on taatusti apua, jos niihin pääsen. Osaan ovat keinot vaan vähän epäselvät vielä.
Ikävänä puolena oli se, että olen pettynyt kroppani ongelmiin ja sairauksiin tarjottuun apuun. Olin kuvitellut, että niitä käytäisiin enemmän läpi, mutta kukaan ei oikeastaan ole kysynyt mitään eikä oikein ole ollut halukas keskustelemaan kipupiirroksesta tai minun hakemukseeeni laittamista ongelmista. Ymmärrän, että tämä on ammatillinen kuntoutus, mutta silti mielestäni on ollut erikoista, että minulle on keksitty aivan erilaisia kuntoutuskohteita kuin mitä itse olen halunnut. Nyt ovat näköjään tosissaan sitä mieltä, että niskaa minulta kuntoutetaan. En epäile, ettei sielläkin olisi ongelmia, mutta itse koen esimerkiksi käsieni toimintakyvyn paljon ongelmallisemmiksi. Ja olisin halunnut keskustella kivuista ja kipupiirroksesta, kun siihen käytin paljon aikaa ja energiaa.
Kuvittelin, että olisin voinut nyt fysioterapeutin kanssa keskustella enemmän, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta vaan fysoterapeutin kanssa käytiin vain läpi ne asiat, mitä lääkäri oli minulle edellisellä kerralla kirjannut kehityskohteiksi eli siis niskaharjoittelua. Ilmeisesti menen keskustelemaan sekä nukkumisestani että kivunhallinnasta työterveyteen. Josko siellä jotain keksisivät.
Ammatillista kuntoutusta tämä tietysti onkin ja ehkä vaan asennoidun ottamaan tämän siltä kannalta, että otan täältä irti sen hyödyn, minkä voin ja lähinnä työhön liittyen. Muut asiat hoidan kuten ennenkin.