Siirry pääsisältöön

Ystäviä

Minigolffaamassa.
Tuntuu, että aina kirjoitan harjoitteista ja krempoista. Jospa välillä kertoisin myös hauskoja asioita. Olen viime aikoina nähnyt hyviä ystäviä useampaan otteeseen ja viettänyt mukavia hetkiä heidän kanssaan.

Kävin ystävieni kanssa minigolffaamassa. Viime kesänä kerran kävin veljeni kanssa, mutta muuten kyseisen lajin harrastamisesta on vierähtänyt aikaa. Ensimmäinen haaste oli mailan pitäminen kädessä. Mallailin sitä joka suuntaan ja joka päin ja päädyin lopulta ilmeisesti vasuriksi. Hommaan saattoi vaikuttaa vihoitteleva alaselkä oikealla puolella, sinnepäin kääntyminen oli helpompaa kuin sitä vastaan.

Aurinkoinen ilta ja hyvä seura piristivät kummasti. Hävisin koko homman, mutta meidän porukalla ei koskaan pelata sikaa, oli peli mikä tahansa. Pidetään hauskaa, jutellaan ja nauretaan. Peli on toissijainen asia hommassa.

Kävin myös Helsinki-päivänä tapaamassa toista ystäväporukkaa. Kävimme Tapas-festivaaleilla ja kahvilassa. Kävelimme Espaa pitkin ja kuulimme viimeiset soinnut Pelle Miljoonan esityksestä ja kiertelimme torilla. Taaskaan pääasia ei sinällään ollut asioiden tekeminen vaan yhdessäolo ja juttelu. On hienoa, kun on ystäviä, joiden kanssa voi nauraa, olla eri mieltä ja olla oma itsensä.

Viiniä ja ystäviä.
Mukava on tavata myös ystäviä ja kavereita, jotka asuvat kaukana, ja joita näkee harvoin. Yksi sellainen oli käymässä Helsingissä ja päädyimme viettämään iltaa baariin. Sitä tapahtuu minulle erittäin harvoin. En muista koska viimeksi.

Monesti ajatus siitä, että pitäisi lähteä jonnekin, tuntuu tosi rankalta. Kalenteri näyttää täydeltä ja tuntuu, etten ehdi tehdä mitään, mitä pitäisi. Kuitenkin ystävien kanssa on mukavaa ja siihen kannattaa käyttää lusikoita. Lopulta minulla on yleensä aina hauskaa, tehdään melkein mitä vaan. Kyseessä voi olla vaikka kävelylenkki. Ja parasta on se, että ystävien kanssa voi tehdä tyhmiäkin asioita ja nauraa kommelluksille.

Kommelluksista puheenollen... Hankin joku aika sitten SPR:ltä SOS-kortin lompakkooni sekä SOS-riipuksen. En oikeastaan riipusta käytä, mutta ajatettelin, että joissain tapauksissa se saattaa olla kätevä olla olemassa. Sinne on kuitekin tallennettu yhteystietoja sekä käyttämäni lääkitykset, jos jotain sattuu. 

Aloin tässä yksi päivä miettimään, että minneköhän olen riipuksen mahtanut laittaa, ja etsin sitä joka paikasta. Lopulta tuli mieleeni, että ettei se vaan joskus ole ollut talvitakin taskussa mukanani... Sieltähän se löytyi. Talvitakki roikkuin kaapissa konepesun jäljiltä. Avasin korun, jota mainostetaan vesitiiviiksi, ja yllätys, sisällä oleva paperi ja siihen kirjoitettu teksti olivat kuivia ja kunnossa. Ilmeisesti koru todellakin on vesitiivis, vaikka ehkä sillä ei ihan pesukonetta olekaan tarkoitettu. Eikä ollut tarkoitus testailla vesitiiviyttä ihan näin rankasti.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...