Ystäviä

Minigolffaamassa.

Tuntuu, että aina kirjoitan harjoitteista ja krempoista. Jospa välillä kertoisin myös hauskoja asioita. Olen viime aikoina nähnyt hyviä ystäviä useampaan otteeseen ja viettänyt mukavia hetkiä heidän kanssaan.

Kävin ystävieni kanssa minigolffaamassa. Viime kesänä kerran kävin veljeni kanssa, mutta muuten kyseisen lajin harrastamisesta on vierähtänyt aikaa. Ensimmäinen haaste oli mailan pitäminen kädessä. Mallailin sitä joka suuntaan ja joka päin ja päädyin lopulta ilmeisesti vasuriksi. Hommaan saattoi vaikuttaa vihoitteleva alaselkä oikealla puolella, sinnepäin kääntyminen oli helpompaa kuin sitä vastaan.

Aurinkoinen ilta ja hyvä seura piristivät kummasti. Hävisin koko homman, mutta meidän porukalla ei koskaan pelata sikaa, oli peli mikä tahansa. Pidetään hauskaa, jutellaan ja nauretaan. Peli on toissijainen asia hommassa.

Kävin myös Helsinki-päivänä tapaamassa toista ystäväporukkaa. Kävimme Tapas-festivaaleilla ja kahvilassa. Kävelimme Espaa pitkin ja kuulimme viimeiset soinnut Pelle Miljoonan esityksestä ja kiertelimme torilla. Taaskaan pääasia ei sinällään ollut asioiden tekeminen vaan yhdessäolo ja juttelu. On hienoa, kun on ystäviä, joiden kanssa voi nauraa, olla eri mieltä ja olla oma itsensä.

Viiniä ja ystäviä.

Mukava on tavata myös ystäviä ja kavereita, jotka asuvat kaukana, ja joita näkee harvoin. Yksi sellainen oli käymässä Helsingissä ja päädyimme viettämään iltaa baariin. Sitä tapahtuu minulle erittäin harvoin. En muista koska viimeksi.

Monesti ajatus siitä, että pitäisi lähteä jonnekin, tuntuu tosi rankalta. Kalenteri näyttää täydeltä ja tuntuu, etten ehdi tehdä mitään, mitä pitäisi. Kuitenkin ystävien kanssa on mukavaa ja siihen kannattaa käyttää lusikoita. Lopulta minulla on yleensä aina hauskaa, tehdään melkein mitä vaan. Kyseessä voi olla vaikka kävelylenkki. Ja parasta on se, että ystävien kanssa voi tehdä tyhmiäkin asioita ja nauraa kommelluksille.

Kommelluksista puheenollen... Hankin joku aika sitten SPR:ltä SOS-kortin lompakkooni sekä SOS-riipuksen. En oikeastaan riipusta käytä, mutta ajatettelin, että joissain tapauksissa se saattaa olla kätevä olla olemassa. Sinne on kuitekin tallennettu yhteystietoja sekä käyttämäni lääkitykset, jos jotain sattuu. 

Aloin tässä yksi päivä miettimään, että minneköhän olen riipuksen mahtanut laittaa, ja etsin sitä joka paikasta. Lopulta tuli mieleeni, että ettei se vaan joskus ole ollut talvitakin taskussa mukanani... Sieltähän se löytyi. Talvitakki roikkuin kaapissa konepesun jäljiltä. Avasin korun, jota mainostetaan vesitiiviiksi, ja yllätys, sisällä oleva paperi ja siihen kirjoitettu teksti olivat kuivia ja kunnossa. Ilmeisesti koru todellakin on vesitiivis, vaikka ehkä sillä ei ihan pesukonetta olekaan tarkoitettu. Eikä ollut tarkoitus testailla vesitiiviyttä ihan näin rankasti.