Siirry pääsisältöön

Kylmää ja lämpöä

Kylmä- ja lämpöpakkaus vierekkäin.

Kaaduin puolitoista viikkoa sitten täysin suoralla tiellä. Lieneekö siinä ollut pieni kuoppa vai antoiko nilkka itsekseen periksi. Kuka tietää. Lopputulema oli, että sukelsin asfalttiin polvilleni ja vasemman kyynärpään varaan. Vasempaan polveen ilmestyi heti turvotus ja mustelma ja oikeaan mustelma seuraavana päivänä. Oikeasta kyynärpäästä kuori vähän ihoa, muttei tullut edes kunnon naarmua. Vaatteetkin säilyivät ehjinä. Oikea nilkka vähän vääntyi ja oikea kenkä lähti kaatuessa irti.

Isoin ja ainoa kipu tuli vasempaan kainaloon. Seuraavaan päivään mennessä se oli muuttunut olkapää- ja kylkikivuksi. Epäilen venähdystä kylkienvälilihaksissa. Käsi nousee, joten ac-nivel on paikallaan.

Ikävä kyllä tämä osui nyt juuri sille puolelle, jossa on ac-nivelen paikoillaanpysymisen kanssa ongelmia ja lihakset kramppaavat helposti. Olen hoidellut olkaa ja kylkeä kylmäpakkauksella ja kipugeelillä normaalien tulehduskipulääkkeitteni lisäksi.

Sitten eilen noustessani istumasta seisomaan, sanoi alaselkä sopimuksen irti. Oletan ongelman olevan si-nivelessä ja lihaksissa / kalvoissa sen ympärillä.  Tällä hetkellä hoidan siis kylkeä kylmäpakkauksella ja alaselkää lämpöpakkauksella. Epäilys alkaa herätä, että olisiko kylkiongelmassakin kyse subluksaatiosta. Se voisi selittää myös alaselän oireilun. Kun selkäranka ei toimi yhdestä kohtaa oikein, aiheuttaa se ongelmia toisessakin kohdassa.

Ensi viikolla on taas fyssarille aika ja katsellaan tätä sitten yhdessä. Tässä on nyt kesälomalla aikaa hoidella kehon jumeja ja kolotuksia. Mutta ottaa tämä silti päähän. Arvailen, mikä voisi auttaa mihinkin vaivaan ja särkyyn. Onko kylmä parempi kuin lämpö vai toisinpäin?

Kyljen kipu ei anna nostaa painavia tavaroita (kuten paksua kirjaa) vasemmalla kädellä ilman, että kylkeen sattuu. Tämä rajoittaa hieman asioiden tekemistä, mutta onneksi lomalla on aikaa olla hidas.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...