Hypermobiilia elämää

Taas on yksi vuosi lopussa ja on aika katsoa hetken taaksepäin, mitä kaikkea vuosi 2017 toi tullessaan. Jokainen vuosi on yllätyksiä täynnä ja aina voi kokea jotain uutta ja hienoa, kun vaan tarttuu tilaisuuksiin. En halua muistella vuoden huonoja hetkiä, vaan miettiä, mitä hyvää tämäkin vuosi on elämääni tuonut. Tämä vuosi toi minulle kevään aikana paljon uutta tietoa ja oppia sairauksistani sekä kuinka niiden kanssa voi elää. Koko kevät meni eri HUS:in sairaaloissa ja erilaisissa tutkimuksissa juostessa. Lopputulemana oli kuitenkin allergiadiagnoosit sekä niiden hoito, erilaisia apuvälineitä hypermobiliteettioireyhtymän (hms) ja Raynaudin kanssa selviämiseen ja uusia rentoutusmenetelmiä sekä uskoa siihen, että pystyn itse vaikuttamaan omaan olotilaani eniten. Sain myös tietoa autonomisen hermostoni toiminnasta ja sen vaikutuksesta sydämeeni sekä tietoa, kuinka elää sen kanssa. Nilkkatukien jatkuva käyttö on lähes hävittänyt lonkkakivut, painehanskat ja sormituet ovat auttanee...

Elämä hypermobiliteettioireyhtymän kanssa on jatkuvaa hienosäätöä; kun muistan hoitaa yhtä kohtaa kehossani, toinen menee rikki. Se on tasapainoilua oikean syömisen ja juomisen välillä sekä tekemisen ja levon välillä. Kun joskus ottaa päähän ja elää niin kuin haluaa, siitä maksaa seuraavana päivänä. Lähes aina on joku kohta kehoa rikki, kipeä tai ongelmallinen. Olkapääni oli aiemmin syksyllä kipeä ja siihen pistettiin kortisonia, mistä kehoni meni aivan sekaisin Olkapääni kuitenkin parani ja vasenta kättä on jälleen kivuton käyttää. Oikea olkapääni alkoi kuitenkin jumia, vaikka ei vielä varsinaisesti kipeytynytkään. Verrattuna vasempaan se oli kuitenkin vaikeampi käyttää ja enemmän jumissa. Tällä viikolla fysioterapeutilla oikean olkapään jumeja avattiin, ja sain harjoituksen, jolla pitää olkapäätä liikkeessä. Liikkeessä nojataan yhdellä kädellä esimerkiksi pöytää vasten. Toinen käsi nostetaan kyljen viereen koukkuasentoon, kyynärpää kattoa kohti. Sitten kättä ojennetaan kyynärpääs...

Suomi viettää tänään sadatta syntymäpäiväänsä, ja tämä sai minut miettimään itsenäisyyttä. Toki myös Suomen itsenäisyyttä ja sitä, mitä se minulle tarkoittaa. Mutta myös omaa itsenäisyyttäni sekä muiden vammaisten tai sairauksien kanssa elävien henkilöiden itsenäisyyttä. Mietin, kuinka tärkeää oma itsenäisyyteni minulle on. Vaikka minulla on hypermobiliteettioireyhtymä sekä siihen liittyviä liitännäisdiagnooseja Raynaudin oireyhtymästä erilaisiin kroonisiin tulehduksiin ja allergioihin, hyperurikemiaan ja sydämentykseen autonomisen hermoston oireilun takia, olen oma itseni ja itsenäinen ihminen. Teen omat päätökseni, elän omaa elämääni ja haluan pärjätä itsenäisesti. Tämä ei tarkoita, etten välillä tarvitsisi tai haluaisi apua. Kaikki tarvitsevat joskus apua, haluavat sitä sitten tai eivät. Tarkoitan omalla itsenäisyydelläni, että pystyn toimimaan itsenäisesti arjen normaaleissa tilanteissa. Se tarkoittaa sitä, että pystyn käymään itse kaupassa enkä tarvitse siihen muiden apua. P...

Pistosjälki olkapäässä. Viime viikon perjantaina olkapäähäni lopulta pistettiin kortisonia. Tiedän, ettei kortisoni ole välttämättä paras vaihtoehto sidekudosongelmaisille, sillä se saattaa haurastuttaa sidekudosta, ainakin usein käytettynä. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että minun kehoni ei siedä kortisonipistoksia. Pistos annettiin aamulla ja päivä meni ihan ok. Olkapää alkoi pikkuhiljaa kipeytyä ja nukkumaan mennessä se oli jo todella kipeä, ja minulla oli todella huono olo. Kuvottavaa oloa ja kipua jatkui koko viikonlopun ajan enkä oikein saanut alas mitään kunnollista kuvotuksen takia. En oikein tiedä tuliko huono olo kortisonista, pistoksesta vai yksinkertaisesti siitä, että olkapää kipeytyi todella paljon. Kuulun ilmeisestikin siihen noin kolmasosaan, joka kipeytyy kortisonipistoksen jälkeen. 1 Sunnuntai-iltana olo alkoi hieman normalisoitua ja aloin uskoa siihen, että pääsen maanantaina jälleen työpaikalle. Olen tällä viikolla odotellut, että paraneeko olkapää kortison...

Käsieni ongelmat, jumit ja turvotukset jatkuvat, ja niitä hoidettiin taas perjantaina fysioterapiassa. Koska turvotukset häviävät jumeja aukomalla, on luultavaa, että lihas- ja kalvokireydet aiheuttavat käsien turvotuksen. Tällä kertaa oli vasemmassa kädessä keskisormen ojentaja jumissa. Oikeassa kädessä sekä keski- että etusormen ojentajat olivat jumissa. Näiden aukaisun jälkeen kummankin käden turvotus laski ja käsistäa tuli jopa aivan kylmät. En kyllä myönnä kulkevani keskisormet ojennettuna - ainakaan kovin usein. Kävimme läpi sormieni ja ranteitteni asennot koneella kirjottaenssani ja ne todettiin oikeiksi. Ilmeisesti käteni menevät jumiin jo pienestä rasituksesta. Tätä kirjoittaessani on sunnuntai ja eilen lauantaina kävin lakristi- ja salmiakkimessuilla. Vaikka ei kantanutkaan mitään painavaa ja suurin osa tavaroista oli repussa, särkevät käteni tänään. Illalla neuloin muutaman rivin, mutta yritin olla varovainen määrän kanssa, jotta käsiin ei tulisi liikaa rasitusta. En voi...

Luin tutkimusartikkelin riskistä ylävartalon tuki- ja liikuntaelinongelmiin sekä alentuneeseen elämänlaatuun yleistyneessä hypermobiliteetissä yhdessä olkapäiden yliliikkuvuuden kanssa:  Generalised joint hypermobility and shoulder joint hypermobility, – risk of upper body musculoskeletal symptoms and reduced quality of life in the general population. 1  Yleistyneellä hypermobiliteetillä ei tarkoiteta hypermobiliteettioireyhtymää eikä esimerkiksi yhden nivelen tai nivelryhmän yliliikkuvuutta. Sillä tarkoitetaan yleistynyttä, oireetonta yliliikkuvuutta koko kehossa. Yleistynyttä hypermobiliteettiä tavataan usein urheilijoilla, kuten balettitanssijoilla, voimistelijoilla, uimareilla, sekä muusikoilla. Hypermobiliteettiä mitataan Beightonin asteikolla. Hypermobiliteettioireyhtymädiagnoosi vaatii myös muiden diagnostisten kriteereiden kuin  täyttymistä. Beightonin kriteereihin voit tutustua Hypermobiliteettisyndrooma niveloireiden syynä -artikkelin taulukossa 2 . Artikkeli...

Välillä minulla on olo, että näitä minun ongelmiani ja sairauksiani ei enää usko kukaan, kun koko ajan kropasta hajoaa uusi paikka. Itseäkin joskus nolottaa mennä pilatestunnille, jossa viime viikolla pystyin tekemään jotain, tällä viikolla en, mutta ehkä se onnistuu taas ensi viikolla. Ongelmakohdat kropassa vaihtelevat ja aina on eri paikassa ongelmia. Ne, jotka sairauden tuntevat tai sitä ymmärtävät, tajuavat kyllä oireitteni vaihtelun. Eikä pitäisi muiden mielipiteistä välittääkään. Hypemobiliteettisyndrooma on oireitteni pohjasyy eikä se muille kuulu, miksi kroppani hajoaa. Yritän olla "mainostamatta" ongelmiani, mutta välillä tulee tilanteita, joissa on pakko sanoa, etten jotain pysty tekemään. Välillä hävettää, että joudun tuomaan ongelmiani esille ja olemaan niiden takia huomion keskipisteenä. Ne kuitenkin tulevat  aina joskus esille ja hallitsevat keskustelua. Kun tapaan ihmisiä töiden ja harrastusten merkeissä, haluaisin häivyttää niitä taustalle. En halua kerät...

Käytän painehanskoja joka päivä ja tästä syystä ne kuluvat. Ostin keväällä toimintaterapeutilla käyntien seurauksena itselleni kolme paria hansikkaita ja testissä minulla kuukauden olleet hanskat sain pitää. Näillä neljällä parilla on pärjätty tähän asti. Hanskat ovat päivittäisessä käytössä rispaantuneet, revenneet ja löystyneet. Olen yhtä paria ommellut kasaan, kun sauma purkaantui. Päätin, että nyt on vaan hankittava lisää hansikkaita, sillä nykyiset alkavat olla käyttöikänsä päässä. Jos haluaa ostaa niitä edes puoliksi järkevällä hinnalla, hankin valmishansikkaita. Niissä on tyydyttävä värien ja kokojen suhteen siihen, mitä löytyy. Koska ilmeisesti minulla on normaalia pienempi käsi, on hanskojen löytäminen osoittautunut haasteelliseksi. Mustat Catellin Edema Medium -turvotuskäsineet minulla on ollut aiemmin, ja ostin niitä uuden parin. Ongelmana niissä on melko lyhyet sormet ja jopa koko XXS on minulle hieman iso. Niihin on kuitenkin tyydyttävä, sillä pienempää kokoa tai...

Viime aikoina kropan kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi ongelmia. Tiedän, että osasyynä on ollut kiireinen periodi töissä ja eri toimipisteiden välillä liikkuminen sekä tavaroiden kantaminen. En ole kantanut kovin painavia tavaroita, maksimissaan 1,5 kg ja läppärikin on kulkenut repussa. Ilmeisesti sekin on liikaa, jos tavaroita joutuu kannattelemaan pidemmän aikaa. Ensin hajosi selkä. Alaselässä meni joku nikama paikoiltaan ja selkään tuli kipu. Se onneksi hellitti muutamassa päivässä lihasrelaksanttien ja pilatesliikkeiden avulla. Fyssari arveli kuvaukseni perusteella, että välilevy on jäänyt puristuksiin liikkuvien nikamien väliin ja estänyt siten selän liikkeen ja aiheuttanut kivun. Selän jälkeen hajosivat kädet. Ne alkoivat turvota ja olla voimattomat. Fyssari löysi kämmenen lihasjumeja. Sormiluiden välien lihakset olivat krampissa molemmissa käsissä ja oikeassa kädessä hermo oli jäänyt puristuksiin lihasten väliin. Jumit saatiin eilen avattua, mutta sen jälkeen kipu vast...

Olen reilun kuukauden ajan kamppaillut selkäni kanssa. Siellä on rintarangan 10. nikama jatkuvasti pois paikaltaan. Se saadaan autettua kohdilleen, mutta jo hetken päästä on se taas pullahtanut ulos rivistöstä. Se on myös ollut kosketusarka, minkä kuvittelin johtuvan sen virheasennosta. Erityisesti pilateksessa selän rullaukset ja muut liikkeet, jolloin nikama painuu patjaa vasten tuntuvat ikäviltä. Kävin taas kerran fysioterapeutilla, ja kävikin ilmi, että nikamasta toiseen johtavat jänteet ovat oletettavasti tulehtuneet. Se ei sinällään ole mitenkään erikoista, sillä minulla on jänteitä tulehtunut ties mistä kohti kehoa - ranteista, sormista, nilkoista, polvista, lonkista jne. Ensimmäistä kertaa tulehdus on keskellä selkää. Ymmärtäähän sen toisaalta, kun jatkuvasti pois paikaltaan menevä nikama aiheuttaa venytystä ja rasitusta jänteelle. Hoidan selkääni nyt tulehduskipulääkkeillä, joita syön muutenkin, tiikeripalsamilla sekä kylmällä. Yritän rentouttaa selkää makaamalla ja yrit...

Istun junassa matkalla kotiin fysioterapiasta. On rento ja löysä olo. Olen onnekas, että olen löytänyt ihanan ja erittäin ammattitaitoisen fysioterapeutin. Käynti alkoi tuttuun tapaan sillä,  että kerroin, mitä viime käynnin jälkeen on ehtinyt tapahtua ja mihin tällä kerralla tarvitsen apua. Kerroin, että selkä reistaa edelleen eikä rintarangan nikama pysy paikallaan. Vaikka se ei ole ollut kipeä, on se alkanut vetää lihaksia kramppiin ja haittaa tiettyjä liikkeitä. Nikamat T9-10 autettiin takaisin riviin muiden kanssa ja lannerangasta löytyi lukossa oleva L2-nikama. Ihmettelin sitä, sillä minun normaalit ongelmanikamani ovat alempana, L3 ja siitä alaspäin. Onneksi nikama saatiin avattua ja koko alaselkä rentoutui. Lapaluuni eivät myöskään liikkuneet normaalisti jumien takia. Lapojen viereltä löytyi kipeitä pisteitä, mutta nekin saatiin rentoutumaan. Näytin turvonneita käsiäni ja sanoin, että ranteet olisi taas hyvä tarkastaa. Isompi ongelma löytyikin hauiksista, jotka olivat kra...

Kolmisen viikkoa sitten aloitin taas syksyn pilatestunnit. Käyn kerran viikossa PhysioPilateksessa ja kerran viikossa tavallisella pilates-tunnilla. Tavallisella tunnilla otan joissain liikkeissä yleensä rennommin ja yritän aina varoa asentojani ja tekemisiäni. Pilatesohjaajalle olen kertonut, että saatan tehdä asioita eri tavoin, sillä en aina pysty tekemään kaikkia asioita. Syksyn ensimmäisellä tunnilla oli ohjaajana sijainen, joka veti hyvän tunnin. En vaan itse osannut olla tarpeeksi varovainen. Keskityin seuraamaan uuden ohjaajan hieman erilaista ohjausta ja liikkeiden eri nimiä ynnä muuta. Seuraavana aamuna tajusin, että selässä on nikama pois paikaltaan. Selkärangassa oli möykky ulospäin, ja selällä ei voinut nojata mitään vasten, sillä se sattui. Yleensä fysioterapeuttini aina laittaa ne paikalleen, mutta tällä kertaa seuraava aikani oli vasta yli kahden viikon päästä eikä oma aikatauluni antanut periksi yrittää muuttaa sitä kuntoutusviikon takia. Minulla oli kuitenkin muut...

Kuntoutukseni on loppu. Tällä viikolla oli viimeinen viikko kuntoutuksessa Siuntiossa. Viikkoon mahtui erilaisia loppuhaastatteluita ja -keskusteluita. Tapasin lääkärin, psykologin ja fysioterapeutin sekä keskustelimme ryhmässä kuntoutusajasta ja oppimistamme asioista. Katsoin taaksepäin minua itseäni puolitoista vuotta sitten. En ole sama ihminen enää. Olen oppinut paljon ja muuttanut elämääni. Osa muutoksista on kuntoutuksen ansiota, osa muiden asioiden. Selasin myös papereitani ja muistelin, miltä minusta tuntui kuntoutuksen alussa, kun täytin papereita. Huomasin, että tämän puolentoista vuoden aikana olen päässyt paljon eteenpäin. Täytimme myös verkkokyselyn ja näin sen jälkeen vastaukseni ennen kuntoutusta sekä sen lopuksi. Ero oli iso. Nukun paremmin, olen vähemmän stressaantunut ja työkykyindeksinikin on noussut neljällä pisteellä, vaikka vieläkin olen luokassa kohtalainen. Myös Deps-testin pisteet olivat tippuneet kuudesta kahteen. Viikon lopuksi istuimme porukalla yhteen...

Olen lukenut paljon siitä, kuinka jonkun kivan asian tekeminen toimii kivun hoitona. Tiedän, että se kuullostaa äkkiseltään oudolta, mutta samalla tiedän, että se toimii. Kun keskityn tekemään jotain minua kiinnostavaa asiaa, uppoudun siihen ja muut asiat unohtuvat. Samalla myös kivut. Ainakin osa kivuista. Ymmärrän tietysti, että kamalassa migreenissä ei voi keskittyä hyvään kirjaan tai omien ajatusten kirjoitteluun, askarteluun tai muuhun. Olen kuitenkin huomannut tämän toimivan melko hyvin omiin kipuihini lääkkeiden ja ulkoilun lisäksi. Esimerkiksi kavereiden kanssa naureskellessa ja jutustellessa unohtaa olevansa koko ajan kipeä. Minä henkilökohtaisesti nautin leipomisesta, askartelusta ja muusta pienestä puuhastelusta. Mielestäni on tärkeää, että kaikki löytävät sen oman juttunsa, mistä pitävät. Sain erittäin hyvän neuvon kipulääkäriltä tähän liittyen. Tee asiaa vain siihen asti, kun se ei vielä satu. Esimerkiksi omien käsieni ollessa kyseessä, tulee minun tauottaa tekemisiäni. ...

Luin taas yhden itseäni kiinnostavan artikkelin hypermobiliteettisyndroomasta. Se on julkaistu tänä vuonna The American Journal of Medicinessä ja sen nimi on  Joint Hypermobility Syndrome: Recognizing a Commonly Overlooked Cause of Chronic Pain  joka vapaasti suomennettuna on Hypermobiliteettioireyhtymä: kroonisen kivun yleisesti sivuutetun syyn huomioiminen. Tässä alla on artikkelissa esitettyjä asioita, ei omia mielipiteitäni. Käännös- tai tulkintavirheet ovat omiani. Linkit artikkeliin löytyvät sekä sivun lopusta että tästä alusta, jos haluatte tutustua alkuperäiseen tekstiin. Tämä lyhennelmä on tehty omasta mielenkiinnostani asiaa kohtaan. Artikkelin mukaan jopa kolmella prosentilla väestöstä voi olla hypermobiliteettioireyhtymä. Tämä tarkoittaisi sen olevan yhtä yleistä kuin nivelreuma, kihti tai fibromyalgia. Tähän lukemaan on päädytty Iso-Britanniassa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen perusteella. Kuitenkin yliliikkuvuus itsessään on paljon yleisempää ja hypermobilitee...

Tässä on pari viikkoa vierähtänyt lomailun merkeissä enkä ole ehtinyt kirjoitella. On ollut mielessä useastikin, mutta väsymys on vienyt voiton. Olen reissannut ja minulla on käynyt vieraita. Aika on kulunut myös ihmisiä tavatessa ja kotonakin on tullut siivottua ja leivottua. Kädet ovat välillä olleet pahoina ja välillä reissuväsymys on painanut sen verran, etten ole jaksanut ajatellakaan kirjoittamista tai ajatusten muotoilua sanoiksi. Mukavaa vaihtelua arkeen tämä lomailu on kuitenkin ollut. On ollut mukavaa nähdä kaveria, jonka kanssa ei oltu tavattu yhteentoista vuoteen! On ollut kivaa käydä päiväreissulla ystävän kanssa, grillailla kaveriporukalla, käydä sukuloimassa jne. Jopa kotona olo on ollut mukavaa ja on pelailtu kirjastosta lainattuja lautapelejä. Tykkään myös leipoa. Lomailu on tänä kesänä ollut paljon kiireisempää kuin oletin. Kesän reissuja ja leipomuksia. Kaikesta tästä puuhasta johtuen on tietysti ollut myös erilaista kremppaa. Fyssarin kanssa on työstetty n...

Olen kirjoittanut aika vähän noista keväällä julkaistuista tutkimusartikkeleista liittyen muutoksiin EDS:n ja hypermobiliteettioireyhtymän diagnosoinneissa. Syy tähän on ollut se, etten oikein tiedä, miten aihetta käsitellä. Kansainvälinen EDS International suositteleen jo käyttämään uusia termejä, mutta Suomessa se ei ole niin yksinkertaista. Meillä diagnoosit käsitellään ICD-10-koodiston mukaisesti, ja siellä ei vielä uutta HSD-luokittelua näy, joten Suomessa käytetään vielä voimassa olevia luokitteluita ja niiden mukaisia diagnostisia kriteereitä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan... sitä ei tiedä kukaan. Jäämme siis odottamaan, miten ja milloin diagnoosimme muuttuvat. Kurkkaa termit ja luokittelut blogini Oireet-sivulta > Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ainakin hypermobiliteettioireyhtymä-diagnoosit tulevat väkisinkin muuttumaan jotenkin siinä vaiheessa, kun vanha ICD-10-koodi M35.7 muuttuu ei-aktiiviseksi tai jos sen nimi muutetaan. Aktivoiduin taas kuukausien tau...

On kesä ja loma. Etukäteen kuvittelin lomalla istuvani kirjan kanssa parvekkeella ja viettäväni aikaa hissukseen luonnossa. Kuvittelin ostavani marjoja torilta ja istuvani rauhassa puistonpenkillä niitä napostelemassa samalla, kun luen hyvää kirjaa. Säät eivät ole vielä moista kunnolla sallineet, muttei myöskään aikataulu. En muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut näin kiire. Viikko on lomailtu, ja laskin, että tämän viikon viiteen kuluneeseen päivään on mahtunut kahdeksan sovittua tapaamista, kaksi ostosreissua sekä kävelylenkki ja pyörälenkki. Vaikka on ollut mukavaa nähdä kavereita ja nauttia kesästä, on se myös väsyttävää. Keho on fyysisesti väsynyt. Viime yönä nukuin kymmenen tuntia, ja vieläkin on kroppa väsynyt. Luulen, että myös työstressin purkautuminen näin loman aluksi väsyttää, ainakin henkisesti. Etukäteen mietin, miltä tuntuu kesällä kulkea kaikki tuet näkyvissä. Nyt olen käyttänyt sekä nilkka- että rannetukia ja painehanskoja, vaikka ei olekaan aina pitkiä ...

Aloitin kesälomani ja heti ensimmäisenä päivänä tein ystävieni kanssa päiväretken Tallinnaan. Arvasin jo etukäteen sen olevan rankka reissu, sillä lähtö kotoa oli ennen yhdeksää aamulla ja paluu vasta puoli yhdentoista aikaan illalla. Yritin ottaa mukaan mahdollisimman vähän tavaraa, mutta koska luvattiin sateista päivää, laukkuun oli pakko laittaa muutakin kuin lompakko ja henkilökortti. Koska minulla on aina kylmä, puin päälleni villatakin sekä tuulta ja sadetta pitävän pusakan. Silti pakkasin mukaan vielä ohuen, mutta lämpimän huivin, jotta voin tarvittaessa vielä kietoa sen ympärilleni. Kävelimme Telliskiven alueella ja vanhassa kaupungissa. Kävimme syömässä aivan loistavassa intialaisessa ravintolassa, joka löytyi vähän vahingossa Telliskivestä. Sen nimi oli Lendav Taldrik. Viileänä ja sateisena päivänä se oli lämmin ja tarjosi maukasta, mausteista ruokaa. Sisustus oli mieleeni. Pöytinä toimivat vanhat kaapelikelat, jotka oli maalattu iloisilla väreillä, seinillä oli taidetta ...

On juhannusviikonloppu ja sunnuntai. Aurinko paistaa ja ulkoa kuuluu linnunlaulua sekä ihmisten ääniä. Minä istun ja makaan parvekkeen lattialla tyynyjen päällä. Välillä kävelen ympyrää asunnossani ja vaihdan asentoa. Luen hetken kirjaa ja taas nousen ylös. Tänään on kipupäivä. Kaksi mukavaa päivää takana ystävien ja perheen kanssa. On juteltu, naurettu ja syöty hyvin. Tänään kroppa ei enää jaksa. Selkä ja lonkat ovat tulessa, nilkkoja pakottaa ja ranteet ovat voimattomat. Kaivoin kuitenkin koneen esille ja kirjoitan. Yleensä säästän kirjoituksen hyviin hetkiin ja tunnelmiin. Tänään kerron kivusta. On vapaapäiväni ja aikani levätä ennen alkavaa työviikkoa. Istun, makaan ja pyörin parvekkeella. Nautin auringosta, jonka säteet vielä aamupäivällä osuvat parvekkeelle. Kuuntelen liikenteen huminaa ja lintujen ääniä, satunnaisia ohikulkijoita ja heidän puhettaan. Vaihdan asentoa. Istun risti-istunnassa ja kumarrun jalkojen yli kirjoittamaan lattialla olevalla koneella. Välillä kaadun a...

Paksunnosta kynään. Nyt kun käytän painehanskoja joka päivä töissä, on eteen tullut aivan uusi asia, mitä en ole tullut aiemmin ajatelleeksi - kätteleminen. Yhtäkkiä tajusin, että kuinkakohan epäkohtelias olen, kun kättelen ihmisiä hansikkaat kädessä. Piti oikein etsiä etikettioppaasta tietoa, että onko ok kätellä hanskat kädessä. Ohje menee seuraavasti: Nainen saa kätellä miehiä hansikkaat kädessä. Nainen saa kätellä naista hansikkaat kädessä vain, jos toisellakin naisella on hanskat. Jos toisella naisella ei ole hansikkaita, pitää kättelykädestä ottaa hansikas pois kättelyn ajaksi. Nytpä tiedän. Tosin painehansikkaita ei aina ole kovin helppo ottaa hetkeksi kädestä pois. Nyt olen kyllä ronskisti vaan kätellyt kaikkia hansikkaat kädessä. Sormituet otan yleensä pois, kun menen tapaamaan ihmisiä, mutta joskus menen suoraan omalta työpisteeltä palaveriin, jossa onkin uusia ihmisiä, joita kätellään. Silloin ovat sormituetkin paikoillaan. Eipä tämä niin vakavaa tietenkään...

Nyt on koko kevään kestänyt kartoitus ohi myös käsieni osalta ja mukana on pussillinen uusia eväitä. Toimintaterapeutin hakemus akkuhanskoista oli mennyt läpi ja sain käyttööni hienot suuret akuilla lämpiävät hanskat. Kieltämättä ensimmäinen reaktioni niihin oli: Uunikintaat! Ne näyttävät todella suurilta, mutta tietysti niihin pitää mahtua akku, johdot sekä vastukset käsineen sisälle. Näin kesää vasten niiden käyttö on toivottavasti minimaalista. Testasin kuitenkin, että akut latautuivat ja hanskat alkoivat lämmetä. Toiminetaterapeutti sanoi, että niitä voi käyttää myös sisätiloissa käsien lämmittämiseen. Olen erittäin iloinen hanskoista, sillä talvisin pidän kolmia hanskoja päällekkäin ja vielä alimmaisena ystäväni neulomia pikkupussukoita sormille. Siltikin sormet voivat jäätyä ja Raynaud-kohtaus kipuineen iskeä. Nyt minulla on kylmiä ilmoja varten lämpimät rukkaset. Tiedän, että olen maininnut painehanskat useammankin kerran blogissani, mutta minulle ne ovat tuoneet todella s...