Mietin, kuinka tärkeää oma itsenäisyyteni minulle on. Vaikka minulla on hypermobiliteettioireyhtymä sekä siihen liittyviä liitännäisdiagnooseja Raynaudin oireyhtymästä erilaisiin kroonisiin tulehduksiin ja allergioihin, hyperurikemiaan ja sydämentykseen autonomisen hermoston oireilun takia, olen oma itseni ja itsenäinen ihminen. Teen omat päätökseni, elän omaa elämääni ja haluan pärjätä itsenäisesti. Tämä ei tarkoita, etten välillä tarvitsisi tai haluaisi apua. Kaikki tarvitsevat joskus apua, haluavat sitä sitten tai eivät.
Tarkoitan omalla itsenäisyydelläni, että pystyn toimimaan itsenäisesti arjen normaaleissa tilanteissa. Se tarkoittaa sitä, että pystyn käymään itse kaupassa enkä tarvitse siihen muiden apua. Pystyn itse laittamaan ruokaa, siivoamaan kotiani, pukeutumaan, pyykkäämään ja elämään. Kaikista fyysisistä ongelmistani huolimatta pysty itsenäisesti huolehtimaan omista asioistani, hankkimaan apuvälineitä, käymään töissä ja tapaamaan ystäviäni sekä sukulaisiani.
Tarvitsen apuvälineitä toimiakseni, ja ne pitävät itsenäisyyttäni yllä. Käytän nilkka- ja rannetukia, painekäsineitä ja sormitukia. Niiden avulla pystyn kävelemään pidempiä matkoja kipeytymättä, kantamaan painavampia kasseja ja toimimaan paremmin. Ne tukevat nivelteni lisäksi minun itsenäisyyttäni.
Minulla on kotona piikkimatto tyynyineen, piikkipallo sekä faskiapallo, joiden avulla hoidan lihas- ja kalvojumejani varovasti hieroen tai piikkien päällä makoillen ja kehoa rentouttaen. Minulla on kasa erilaisia harjoituksia kehonhuoltoa varten - varpaille nousemista, asentoharjoituksia, mobilisointiharjoituksia ja niin edellen. Kaikki nämä ovat sitä varten, jotta toimintakykyni pysyisi hyvänä. Teen paljon töitä oman itseni ja oman itsenäisyyteni eteen, mutta se kannattaa. Jokainen harjoitus ja rentoutus ylläpitää minun toiminta- ja työkykyäni. Yritän muistaa tämän, kun minua turhauttaa tai en millään jaksaisi.
Hyvää itsenäisyyspäivää lukijani!