Olen lukenut paljon siitä, kuinka jonkun kivan asian tekeminen toimii kivun hoitona. Tiedän, että se kuullostaa äkkiseltään oudolta, mutta samalla tiedän, että se toimii. Kun keskityn tekemään jotain minua kiinnostavaa asiaa, uppoudun siihen ja muut asiat unohtuvat. Samalla myös kivut. Ainakin osa kivuista. Ymmärrän tietysti, että kamalassa migreenissä ei voi keskittyä hyvään kirjaan tai omien ajatusten kirjoitteluun, askarteluun tai muuhun. Olen kuitenkin huomannut tämän toimivan melko hyvin omiin kipuihini lääkkeiden ja ulkoilun lisäksi.
Esimerkiksi kavereiden kanssa naureskellessa ja jutustellessa unohtaa olevansa koko ajan kipeä. Minä henkilökohtaisesti nautin leipomisesta, askartelusta ja muusta pienestä puuhastelusta. Mielestäni on tärkeää, että kaikki löytävät sen oman juttunsa, mistä pitävät. Sain erittäin hyvän neuvon kipulääkäriltä tähän liittyen. Tee asiaa vain siihen asti, kun se ei vielä satu. Esimerkiksi omien käsieni ollessa kyseessä, tulee minun tauottaa tekemisiäni. Kirjoitan hetken. Sitten nousen ylös ja juon vettä, verryttelen ja liikuttelen ranteitani, käytän tukia kirjoittaessani ja niin edelleen. Jos käsiin kerkee jo iskeä kova kipu, olen tehnyt liikaa, eikä tekeminen enää toimi kivunhoitona. Sen takia myös mukavia asioita tehdessä pitäisi muistaa tehdä niitä vain hetki kerrallaan ja vaikka useammin.
Olen viime aikoina leiponut paljon. Olen tehnyt kakkuja ja piirakoita sekä leiponut pullaa. Osa on mennyt pakkaseen, osa on syöty ja osa jaettu ystäville. Se on mukavaa touhua, vaikka siihen sisältyy myös paljon tiskaamista, siivoamista ja muuta oheistoimintaa. Mutta koska nautin leipomisesta, ei siivoaminenkaan siinä samalla haittaa.
Yhteen aikaan rakensin nukkekotia. Se on nyt vähän jäänyt allergioitteni myötä. En ole jaksanut selvittää liimojen ja maalien ainesosia, hankkia hanskoja ja niin edelleen. Myös isoin inspiraatio nukkekodin viimeistelyyn on hukassa. Luultavasti palaan siihen taas jossain vaiheessa, sillä tykkään askarrella ja tehdä asioita.
On todella tärkeää ottaa aikaa itselleen. On tärkeää miettiä, mistä asioista nauttii. Sen jälkeen voi järjestää aikaa niiden tekemiseen. Arjessa äkkiä urautuu toistamaan samaa kaavaa. Silloin voi unohtaa ne asiat, mistä nauttii ja priorisoida elämässään turhia asioita, sillä vaan tottuu tekemään niitä. Joskus voi miettiä, että onko juuri tänään pakko tiskata / käydä kaupassa / imuroida vai voiko se odottaa vielä huomiseen, ja tänään keskitynkin neulomaan tai nikkaroimaan.
Joskus mukavien asioiden tekeminen hieman kostautuu, kun ei muista varoa tarpeeksi. Heittelin yksi päivä mölkkyä hetken aikaa, ja vaikka muka olin varovainen, niin siinä naureskelun lomassa unohtui kehonhallinta. Seuraavana päivänä sitten paranneltiin olkapäätä. Tosin sitä se elämä on. En halua elää elämääni varomalla kaikkea. Jos jotain sattuu tai joku paikka kipeytyy, mietin asiaa sitten. Haluan myös tehdä asioita ja osallistua elämään.
Olen yleisesti voinut paremmin sen jälkeen, kun olen tehnyt muutoksia elämääni. Olen karsinut elämästäni suorittamista ja antanut asioiden olla. Tämä ei tarkoita, että jättäisin niitä retuperälle, mutta voin kyseenalaistaa oman kiireeni tehdä asioita juuri tällä sekunnilla. Onko oikeasti tärkeää saada asia tehtyä tänään? Voinko elää sen kanssa, että jääkaapin ovessa on lista asioita, jotka pitää muistaa joskus tehdä? Voinko rentoutua ja nauttia kirjasta ja syödä jämiä jääkaapista, kun en viitsikään mennä kauppaan tänään? Kun annan itselleni luvan olla suorittamatta, ei jääkaapin ovessa oleva tehtävälista ahdista. Siitä saattaa huomaamattaan tehdä esimerkiksi pyykin pesun, vaikka ei erityisesti ajatellut sitä tekevänsä. Olen huomannut, että iso osa elämäni kiireestä on ollut vain kiireen tunne. Kun voin päästää siitä irti ainakin välillä, olen rentoutuneempi ja vähemmän stressaantunut. Samalla minulla on enemmän aikaa mukaville asioille, kun ajatukset eivät pyöri "pakko ehtiä tehdä" -asioiden ympärillä.
Esimerkiksi kavereiden kanssa naureskellessa ja jutustellessa unohtaa olevansa koko ajan kipeä. Minä henkilökohtaisesti nautin leipomisesta, askartelusta ja muusta pienestä puuhastelusta. Mielestäni on tärkeää, että kaikki löytävät sen oman juttunsa, mistä pitävät. Sain erittäin hyvän neuvon kipulääkäriltä tähän liittyen. Tee asiaa vain siihen asti, kun se ei vielä satu. Esimerkiksi omien käsieni ollessa kyseessä, tulee minun tauottaa tekemisiäni. Kirjoitan hetken. Sitten nousen ylös ja juon vettä, verryttelen ja liikuttelen ranteitani, käytän tukia kirjoittaessani ja niin edelleen. Jos käsiin kerkee jo iskeä kova kipu, olen tehnyt liikaa, eikä tekeminen enää toimi kivunhoitona. Sen takia myös mukavia asioita tehdessä pitäisi muistaa tehdä niitä vain hetki kerrallaan ja vaikka useammin.
Yhteen aikaan rakensin nukkekotia. Se on nyt vähän jäänyt allergioitteni myötä. En ole jaksanut selvittää liimojen ja maalien ainesosia, hankkia hanskoja ja niin edelleen. Myös isoin inspiraatio nukkekodin viimeistelyyn on hukassa. Luultavasti palaan siihen taas jossain vaiheessa, sillä tykkään askarrella ja tehdä asioita.
On todella tärkeää ottaa aikaa itselleen. On tärkeää miettiä, mistä asioista nauttii. Sen jälkeen voi järjestää aikaa niiden tekemiseen. Arjessa äkkiä urautuu toistamaan samaa kaavaa. Silloin voi unohtaa ne asiat, mistä nauttii ja priorisoida elämässään turhia asioita, sillä vaan tottuu tekemään niitä. Joskus voi miettiä, että onko juuri tänään pakko tiskata / käydä kaupassa / imuroida vai voiko se odottaa vielä huomiseen, ja tänään keskitynkin neulomaan tai nikkaroimaan.
Joskus mukavien asioiden tekeminen hieman kostautuu, kun ei muista varoa tarpeeksi. Heittelin yksi päivä mölkkyä hetken aikaa, ja vaikka muka olin varovainen, niin siinä naureskelun lomassa unohtui kehonhallinta. Seuraavana päivänä sitten paranneltiin olkapäätä. Tosin sitä se elämä on. En halua elää elämääni varomalla kaikkea. Jos jotain sattuu tai joku paikka kipeytyy, mietin asiaa sitten. Haluan myös tehdä asioita ja osallistua elämään.
Olen yleisesti voinut paremmin sen jälkeen, kun olen tehnyt muutoksia elämääni. Olen karsinut elämästäni suorittamista ja antanut asioiden olla. Tämä ei tarkoita, että jättäisin niitä retuperälle, mutta voin kyseenalaistaa oman kiireeni tehdä asioita juuri tällä sekunnilla. Onko oikeasti tärkeää saada asia tehtyä tänään? Voinko elää sen kanssa, että jääkaapin ovessa on lista asioita, jotka pitää muistaa joskus tehdä? Voinko rentoutua ja nauttia kirjasta ja syödä jämiä jääkaapista, kun en viitsikään mennä kauppaan tänään? Kun annan itselleni luvan olla suorittamatta, ei jääkaapin ovessa oleva tehtävälista ahdista. Siitä saattaa huomaamattaan tehdä esimerkiksi pyykin pesun, vaikka ei erityisesti ajatellut sitä tekevänsä. Olen huomannut, että iso osa elämäni kiireestä on ollut vain kiireen tunne. Kun voin päästää siitä irti ainakin välillä, olen rentoutuneempi ja vähemmän stressaantunut. Samalla minulla on enemmän aikaa mukaville asioille, kun ajatukset eivät pyöri "pakko ehtiä tehdä" -asioiden ympärillä.