Siirry pääsisältöön

Kivun hoitaminen mukavia asioita tekemällä

Olen lukenut paljon siitä, kuinka jonkun kivan asian tekeminen toimii kivun hoitona. Tiedän, että se kuullostaa äkkiseltään oudolta, mutta samalla tiedän, että se toimii. Kun keskityn tekemään jotain minua kiinnostavaa asiaa, uppoudun siihen ja muut asiat unohtuvat. Samalla myös kivut. Ainakin osa kivuista. Ymmärrän tietysti, että kamalassa migreenissä ei voi keskittyä hyvään kirjaan tai omien ajatusten kirjoitteluun, askarteluun tai muuhun. Olen kuitenkin huomannut tämän toimivan melko hyvin omiin kipuihini lääkkeiden ja ulkoilun lisäksi.

Esimerkiksi kavereiden kanssa naureskellessa ja jutustellessa unohtaa olevansa koko ajan kipeä. Minä henkilökohtaisesti nautin leipomisesta, askartelusta ja muusta pienestä puuhastelusta. Mielestäni on tärkeää, että kaikki löytävät sen oman juttunsa, mistä pitävät. Sain erittäin hyvän neuvon kipulääkäriltä tähän liittyen. Tee asiaa vain siihen asti, kun se ei vielä satu. Esimerkiksi omien käsieni ollessa kyseessä, tulee minun tauottaa tekemisiäni. Kirjoitan hetken. Sitten nousen ylös ja juon vettä, verryttelen ja liikuttelen ranteitani, käytän tukia kirjoittaessani ja niin edelleen. Jos käsiin kerkee jo iskeä kova kipu, olen tehnyt liikaa, eikä tekeminen enää toimi kivunhoitona. Sen takia myös mukavia asioita tehdessä pitäisi muistaa tehdä niitä vain hetki kerrallaan ja vaikka useammin.

Olen viime aikoina leiponut paljon. Olen tehnyt kakkuja ja piirakoita sekä leiponut pullaa. Osa on mennyt pakkaseen, osa on syöty ja osa jaettu ystäville. Se on mukavaa touhua, vaikka siihen sisältyy myös paljon tiskaamista, siivoamista ja muuta oheistoimintaa. Mutta koska nautin leipomisesta, ei siivoaminenkaan siinä samalla haittaa.

Yhteen aikaan rakensin nukkekotia. Se on nyt vähän jäänyt allergioitteni myötä. En ole jaksanut selvittää liimojen ja maalien ainesosia, hankkia hanskoja ja niin edelleen. Myös isoin inspiraatio nukkekodin viimeistelyyn on hukassa. Luultavasti palaan siihen taas jossain vaiheessa, sillä tykkään askarrella ja tehdä asioita.

On todella tärkeää ottaa aikaa itselleen. On tärkeää miettiä, mistä asioista nauttii. Sen jälkeen voi järjestää aikaa niiden tekemiseen. Arjessa äkkiä urautuu toistamaan samaa kaavaa. Silloin voi unohtaa ne asiat, mistä nauttii ja priorisoida elämässään turhia asioita, sillä vaan tottuu tekemään niitä. Joskus voi miettiä, että onko juuri tänään pakko tiskata / käydä kaupassa / imuroida vai voiko se odottaa vielä huomiseen, ja tänään keskitynkin neulomaan tai nikkaroimaan.

Joskus mukavien asioiden tekeminen hieman kostautuu, kun ei muista varoa tarpeeksi. Heittelin yksi päivä mölkkyä hetken aikaa, ja vaikka muka olin varovainen, niin siinä naureskelun lomassa unohtui kehonhallinta. Seuraavana päivänä sitten paranneltiin olkapäätä. Tosin sitä se elämä on. En halua elää elämääni varomalla kaikkea. Jos jotain sattuu tai joku paikka kipeytyy, mietin asiaa sitten. Haluan myös tehdä asioita ja osallistua elämään.

Olen yleisesti voinut paremmin sen jälkeen, kun olen tehnyt muutoksia elämääni. Olen karsinut elämästäni suorittamista ja antanut asioiden olla. Tämä ei tarkoita, että jättäisin niitä retuperälle, mutta voin kyseenalaistaa oman kiireeni tehdä asioita juuri tällä sekunnilla. Onko oikeasti tärkeää saada asia tehtyä tänään? Voinko elää sen kanssa, että jääkaapin ovessa on lista asioita, jotka pitää muistaa joskus tehdä? Voinko rentoutua ja nauttia kirjasta ja syödä jämiä jääkaapista, kun en viitsikään mennä kauppaan tänään? Kun annan itselleni luvan olla suorittamatta, ei jääkaapin ovessa oleva tehtävälista ahdista. Siitä saattaa huomaamattaan tehdä esimerkiksi pyykin pesun, vaikka ei erityisesti ajatellut sitä tekevänsä. Olen huomannut, että iso osa elämäni kiireestä on ollut vain kiireen tunne. Kun voin päästää siitä irti ainakin välillä, olen rentoutuneempi ja vähemmän stressaantunut. Samalla minulla on enemmän aikaa mukaville asioille, kun ajatukset eivät pyöri "pakko ehtiä tehdä" -asioiden ympärillä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...