Siirry pääsisältöön

Käsien ja olkapäiden ongelmia

Tässä on pari viikkoa vierähtänyt lomailun merkeissä enkä ole ehtinyt kirjoitella. On ollut mielessä useastikin, mutta väsymys on vienyt voiton. Olen reissannut ja minulla on käynyt vieraita. Aika on kulunut myös ihmisiä tavatessa ja kotonakin on tullut siivottua ja leivottua. Kädet ovat välillä olleet pahoina ja välillä reissuväsymys on painanut sen verran, etten ole jaksanut ajatellakaan kirjoittamista tai ajatusten muotoilua sanoiksi.

Mukavaa vaihtelua arkeen tämä lomailu on kuitenkin ollut. On ollut mukavaa nähdä kaveria, jonka kanssa ei oltu tavattu yhteentoista vuoteen! On ollut kivaa käydä päiväreissulla ystävän kanssa, grillailla kaveriporukalla, käydä sukuloimassa jne. Jopa kotona olo on ollut mukavaa ja on pelailtu kirjastosta lainattuja lautapelejä. Tykkään myös leipoa. Lomailu on tänä kesänä ollut paljon kiireisempää kuin oletin.

Kesän reissuja ja leipomuksia.


Kaikesta tästä puuhasta johtuen on tietysti ollut myös erilaista kremppaa. Fyssarin kanssa on työstetty niskaa ja hartoita jo pidemmän aikaa. Toissakerralla mainitsin, että olkapäähän pistää aina, kun otan paitaa pois päältä. Ajattelin, josko hän tietäisi, mistä on kyse. Äkkiä selvisikin, että kyseessä on coracoprachialis-lihaksen eli korppilisäke-olkaluulihaksen jumi. Lihaksen tehtävä on nostaa kättä eteen ylöspäin. Minulla käsi nousi aivan normaalia liikerataa (ylläripylläri), mutta olkapään sisälle pisti tietyssä kohdassa liikettä. Jumi oli kuulemma todella iso ja muu kroppa kompensoi yhden kohdan lihasjumia niin, että liike kuitenkin onnistui tehdä. Kuulemma kaikilla ei enää tuollaisella jumilla nousisi edes käsi.

Myös niska oli alkanut poksua, mikä on hyvä asia, koska sitä niskaa ja hartioita on työstetty pidemmän aikaa. Ikävää oli, että poksuntaan oli liittynyt välillä pistävää kipua, joka ikään kuin tuikkasi, mutta hävisi samoin tein. Niskan hoitamista jatkettiin.

Innostuin myös kesäsiivouksesta, kun oli hiljaisempi päivä, ja pesaisin matot sekä pyyhkäisin lattian. Sen jäljiltä kädet alkoivat kipuilla ja turvotella. En ihmeemmin ajatellut sitä tai yhdistänyt asiaa matonpesuun, kun siitä oli jo kulunut parisen päivää.  Ainahan kroppaa jostain koskee, joten en osaa koskaan yhdistää asioita tekemisiini. Kädet tuntuivat raskailta ja voimattomilta turvonneisuuden lisäksi. Niillä ei huvittanut tehdä mitään ylimääräistä.

Oli taas aika käydä fyssarilla ja mainitsin käsien turpoilusta. Kävi ilmi, että käsivarsien luiden väliset kalvot ja lihakset olivat aivan juntturassa. Oikeassa kädessä jumia oli myös olkapäässä ja vasemmassa kädessä kyynärpäässä. Fyssari vannotti jättämään mattojen pesun sikseen, kun ei nuo kädet sitä kestä. Kallonpohja oli myös jumissa ja fyssarini avasi sen lihaksia, sillä pään liikelaajuuteen venyvyys tuli aivan jostain muualta kuin niskasta. Sehän se minun ongelmani onkin - tai hypermobiileiden yleensäkin - että liike saadaan aikaiseksi ja se näyttää normaalilta, mutta liikkuvuus tulee vääristä paikoista.

Ilmeisesti mulla on nyt uusi tyyppivika - käsivarsien luiden kalvot ja lihakset. Ne menevät jumiin, kun teen jotain yhtään tavallisuudesta poikkeavaa. Tämä on jo pienen ajan sisään toinen kerta, kun niitä on auottu eivätkä ne kuulemma normaalisti ihmisillä mene noin jumiin eikä ainakaan näin pienistä asioista.

Tukiarsenaalin takia näytän aina rock-henkisesti pukeutuneelta.

Kun nuo alaraajat pysyvät siedettävässä kunnossa kipulääkityksellä ja nilkkatuilla, nämä yläraajat ovat selkeästi nyt minun suurin ongelmani. Niihin tulee koko ajan uusia ongelmia rasituksesta tai yleensä asioiden tekemisestä johtuen. Mielelläni jotenkin niitä treenaisin ja vahvistaisin, mutta se tuntuu mahdottomalta. Terapiavahalla teen sormien ja ranteen vahvistamista, mutta sekään ei ole helppoa. Vasemmassa kädessä saan sen sentään tuntumaan oikeaan lihakseen. Oikeassa harjoite on vielä enemmän asennon hakemista.

Tiedän kyllä, että kaikki tapahtuu hitaasti tässä kropassa. Ei kannata tähdätä nopeisiin voittoihin vaan tehdä asioita hitaasti ja hartaasti. Joskus se vaan turhauttaa. Lomailu on kuitnekin mukavaa ja on ihanaa, kun on aikaa tehdä erilaisia asioita ja nauttia lomasta, vaikka säät eivät joka päivä suosikaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...