Siirry pääsisältöön

Ole itsellesi armollinen

Kuntoutukseni on loppu. Tällä viikolla oli viimeinen viikko kuntoutuksessa Siuntiossa. Viikkoon mahtui erilaisia loppuhaastatteluita ja -keskusteluita. Tapasin lääkärin, psykologin ja fysioterapeutin sekä keskustelimme ryhmässä kuntoutusajasta ja oppimistamme asioista. Katsoin taaksepäin minua itseäni puolitoista vuotta sitten. En ole sama ihminen enää. Olen oppinut paljon ja muuttanut elämääni. Osa muutoksista on kuntoutuksen ansiota, osa muiden asioiden. Selasin myös papereitani ja muistelin, miltä minusta tuntui kuntoutuksen alussa, kun täytin papereita. Huomasin, että tämän puolentoista vuoden aikana olen päässyt paljon eteenpäin.

Täytimme myös verkkokyselyn ja näin sen jälkeen vastaukseni ennen kuntoutusta sekä sen lopuksi. Ero oli iso. Nukun paremmin, olen vähemmän stressaantunut ja työkykyindeksinikin on noussut neljällä pisteellä, vaikka vieläkin olen luokassa kohtalainen. Myös Deps-testin pisteet olivat tippuneet kuudesta kahteen.

Viikon lopuksi istuimme porukalla yhteen, ja fysioterapeutti pyysi meitä kirjoittamaan yhdelle isolle paperille, mitä olemme oppineet ja mitä kuntoutuksesta jäi käteen. Istuin siinä katsomassa paperia ja mietin asiaa. Päällimmäisenä minulle nousi mieleen, että olen oppinut olemaan itselleni armollisempi kuin ennen. Annan itselleni tilaa levähtää askareiden välissä. Muistan nauttia asioista tässä ja nyt. En koko ajan mieti, mitä pitää tehdä seuraavaksi tai mitä asioita on tulossa. Annan itselleni luvan olla. Saan katsoa televisiota, vaikka tiskit on tiskaamatta. Voin istahtaa lukemaan hyvää kirjaa, vaikka pitäisi hoitaa asioita netissä. Voin levähtää ja vain olla eikä minun ole pakko tehdä mitään. Voin käydä kaupassa vasta huomenna tai pyykätä ylihuomenna. Minun ei ole pakko tehdä asioita, vaikka muistan niiden olevan tekemättä. Olen opetellut sietämään listoja ja näkemään ne asioina, ei suoritettavana tehtävälistana.

Vaikka se ehkä isolle osalle ihmisiä on itsestäänselvyys, on minulle suurin käteen jäänyt asia se, että on ihan okei olla tekemättä mitään. On okei levähtää. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain ja sitten kaatua lepäämään kaikki voimat käytettyinä. Nautin elämästäni enemmän. Stressaan vähemmän. Voin antaa asioiden mennä. Minulla on parempi olo.

Nukun myös paremmin. Tähän on varmasti apua lääkkeistä, joita olen saanut kipukynnyksen nostoon. Olen silti myös sitä mieltä, että jos kykenen stressaamaan vähemmän ja hyväksymään asiat asioina, kykenen lepäämään paremmin.

Kuntoutus on selkeästi vaikuttanut elämääni positiivisesti, vaikka aluksi suhtauduinkin epäilevästi sen hyötyihin. Tietysti tänä aikana olen saanut apua myös HUS:n puolelta fyysisten tukien ja apuvälineiden muodossa, mikä on helpottanut arkeani. Olen kiitollinen saamastani avusta ja tuesta. Omaa työtä on tarvittu paljon ja jaksamista. Ei ole aina ollut helppoa muuttaa totuttuja asioita ja nähdä sitä, että omissa tavoissa ja rutiineissa on tarvetta muutokselle.

Nyt jatketaan eteenpäin omin voimin saatujen neuvojen kanssa. Olen luottavainen siihen, että pystyn sen tekemään. Olen ymmärtänyt, että oman hyvinvoinnin eteen on tehtävä jatkuvasti työtä ja nähtävä vaivaa. Se kuitenkin palkitsee. Iso asia minulle on ollut oppia rentoutumaan ja antamaan asioiden mennä. Antaa ajatusten olla ajatuksia ja tunteiden tunteita eikä stressata niistä. Lopettaa suorittaminen ja keskittyä nykyistyyteen. Yritän jatkossakin muistaa olla itselleni armollinen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...