Täytimme myös verkkokyselyn ja näin sen jälkeen vastaukseni ennen kuntoutusta sekä sen lopuksi. Ero oli iso. Nukun paremmin, olen vähemmän stressaantunut ja työkykyindeksinikin on noussut neljällä pisteellä, vaikka vieläkin olen luokassa kohtalainen. Myös Deps-testin pisteet olivat tippuneet kuudesta kahteen.
Viikon lopuksi istuimme porukalla yhteen, ja fysioterapeutti pyysi meitä kirjoittamaan yhdelle isolle paperille, mitä olemme oppineet ja mitä kuntoutuksesta jäi käteen. Istuin siinä katsomassa paperia ja mietin asiaa. Päällimmäisenä minulle nousi mieleen, että olen oppinut olemaan itselleni armollisempi kuin ennen. Annan itselleni tilaa levähtää askareiden välissä. Muistan nauttia asioista tässä ja nyt. En koko ajan mieti, mitä pitää tehdä seuraavaksi tai mitä asioita on tulossa. Annan itselleni luvan olla. Saan katsoa televisiota, vaikka tiskit on tiskaamatta. Voin istahtaa lukemaan hyvää kirjaa, vaikka pitäisi hoitaa asioita netissä. Voin levähtää ja vain olla eikä minun ole pakko tehdä mitään. Voin käydä kaupassa vasta huomenna tai pyykätä ylihuomenna. Minun ei ole pakko tehdä asioita, vaikka muistan niiden olevan tekemättä. Olen opetellut sietämään listoja ja näkemään ne asioina, ei suoritettavana tehtävälistana.
Vaikka se ehkä isolle osalle ihmisiä on itsestäänselvyys, on minulle suurin käteen jäänyt asia se, että on ihan okei olla tekemättä mitään. On okei levähtää. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain ja sitten kaatua lepäämään kaikki voimat käytettyinä. Nautin elämästäni enemmän. Stressaan vähemmän. Voin antaa asioiden mennä. Minulla on parempi olo.
Nukun myös paremmin. Tähän on varmasti apua lääkkeistä, joita olen saanut kipukynnyksen nostoon. Olen silti myös sitä mieltä, että jos kykenen stressaamaan vähemmän ja hyväksymään asiat asioina, kykenen lepäämään paremmin.
Kuntoutus on selkeästi vaikuttanut elämääni positiivisesti, vaikka aluksi suhtauduinkin epäilevästi sen hyötyihin. Tietysti tänä aikana olen saanut apua myös HUS:n puolelta fyysisten tukien ja apuvälineiden muodossa, mikä on helpottanut arkeani. Olen kiitollinen saamastani avusta ja tuesta. Omaa työtä on tarvittu paljon ja jaksamista. Ei ole aina ollut helppoa muuttaa totuttuja asioita ja nähdä sitä, että omissa tavoissa ja rutiineissa on tarvetta muutokselle.
Nyt jatketaan eteenpäin omin voimin saatujen neuvojen kanssa. Olen luottavainen siihen, että pystyn sen tekemään. Olen ymmärtänyt, että oman hyvinvoinnin eteen on tehtävä jatkuvasti työtä ja nähtävä vaivaa. Se kuitenkin palkitsee. Iso asia minulle on ollut oppia rentoutumaan ja antamaan asioiden mennä. Antaa ajatusten olla ajatuksia ja tunteiden tunteita eikä stressata niistä. Lopettaa suorittaminen ja keskittyä nykyistyyteen. Yritän jatkossakin muistaa olla itselleni armollinen.