Istun junassa matkalla kotiin fysioterapiasta. On rento ja löysä olo. Olen onnekas, että olen löytänyt ihanan ja erittäin ammattitaitoisen fysioterapeutin. Käynti alkoi tuttuun tapaan sillä, että kerroin, mitä viime käynnin jälkeen on ehtinyt tapahtua ja mihin tällä kerralla tarvitsen apua.
Kerroin, että selkä reistaa edelleen eikä rintarangan nikama pysy paikallaan. Vaikka se ei ole ollut kipeä, on se alkanut vetää lihaksia kramppiin ja haittaa tiettyjä liikkeitä. Nikamat T9-10 autettiin takaisin riviin muiden kanssa ja lannerangasta löytyi lukossa oleva L2-nikama. Ihmettelin sitä, sillä minun normaalit ongelmanikamani ovat alempana, L3 ja siitä alaspäin. Onneksi nikama saatiin avattua ja koko alaselkä rentoutui.
Lapaluuni eivät myöskään liikkuneet normaalisti jumien takia. Lapojen viereltä löytyi kipeitä pisteitä, mutta nekin saatiin rentoutumaan.
Näytin turvonneita käsiäni ja sanoin, että ranteet olisi taas hyvä tarkastaa. Isompi ongelma löytyikin hauiksista, jotka olivat krampissa. Myönnän, että tänä aamuna halusin saada yhden homman tehtyä ja päädyin itsekseni kantamaan yhteensä 6kg tavaraa. Tiedän, että minun ei pitäisi nostaa mitään niin painavaa, mutta juuri silloin ei ollut ketään, keneltä pyytää apua. Myös ranteet käytiin läpi. Nyt on käsissä ihanan keveä olo, kun jumit ovat poissa. Kädet ovat löysät ja voimattomat, mutta samalla ihanan kevyet.
Pyysin fysioterapeuttia vielä tarkastamaan viime kerralla vaivanneet polvet. Sanoin, että ne tuntuvat kireiltä, vaikka en oikeastaan löydä niistä kireää kohtaa. Hän löysi. Molempien polvien takapuolella oli kunnon jumit. Vasemmalla puolella pahemmat kuin oikealla. On jännä olo liikkua, kun polvien takaa ei kiristä. En edes huomannut kiristystä ennen kuin nyt, kun se on poissa.
Kävellessä alkoi veri kiertää eri tavalla jaloissa ja tunsin, kuinka kropasta napsahteli paikkoja auki. Tuntuu jännältä kävellä, kun yhtäkkiä jalassa joku kalvo tai vastaava napsahtaa ja tunnen kuinka lämpö leviää etusääreen.
Rentona ja löysänä on hyvä jatkaa iltaa. Ensi kertaan!
