Siirry pääsisältöön

Painehanskojen koko- ja värivalikoimat rajallisia


Käytän painehanskoja joka päivä ja tästä syystä ne kuluvat. Ostin keväällä toimintaterapeutilla käyntien seurauksena itselleni kolme paria hansikkaita ja testissä minulla kuukauden olleet hanskat sain pitää. Näillä neljällä parilla on pärjätty tähän asti.

Hanskat ovat päivittäisessä käytössä rispaantuneet, revenneet ja löystyneet. Olen yhtä paria ommellut kasaan, kun sauma purkaantui. Päätin, että nyt on vaan hankittava lisää hansikkaita, sillä nykyiset alkavat olla käyttöikänsä päässä. Jos haluaa ostaa niitä edes puoliksi järkevällä hinnalla, hankin valmishansikkaita. Niissä on tyydyttävä värien ja kokojen suhteen siihen, mitä löytyy. Koska ilmeisesti minulla on normaalia pienempi käsi, on hanskojen löytäminen osoittautunut haasteelliseksi.

Mustat Catellin Edema Medium -turvotuskäsineet minulla on ollut aiemmin, ja ostin niitä uuden parin. Ongelmana niissä on melko lyhyet sormet ja jopa koko XXS on minulle hieman iso. Niihin on kuitenkin tyydyttävä, sillä pienempää kokoa tai lasten hanskoja ei ole saatavilla.

Uutena testaan Isotonerin hanskoja, mutta niiden värivalikoima on rajallinen. Löytyy vain yksi väri - vauvankakka. Hanskat itsessään ovat päivän käytön jälkeen hyvän tuntoiset, joskin hieman reilun kokoiset. Kuitenkin paremmat kuin Catellin. Ranteista ovat selkeästi löysät. Miksiköhän hanskoja ei tehdä kivan ja pirteän värisinä? Musta on vielä ok, mutta "ihonväriset" / beiget muistuttavat lähinnä paksuja mummosukkiksia.

Hansikkaat ovat kulutustavaraa, jos niitä käyttää kuten minä: joka päivä koko päivän. Niitä pestään päivittäin ja niillä tehdään asioita. Ne kuluvat ja rispaantuvat, tarttuvat kiinni ja ovat tiellä. Kuitenkin elämäni on niiden kanssa paljon kivuttomampaa ja helpompaa. Olisi myös hienoa, jos niistä olisi pienempiä kokoja tarjolla.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...