Jalat treenissä, verenpaine seurannassa sekä kuntoutustavoitteet mietinnässä

Miten sitä voikin olla lahopää. Eilen tajusin, että minullahan on tälle päivälle varattu sekä fysioterapia että hieronta. Kunnon aivopieru. Huomasin sen aiemmin jossain välissä ja kuvittelin siirtäväni hieronnan. En sitten ikinä saanut aikaiseksi, ja sitten se olikin liian myöhäistä.

Aamulla mietin, että miten ne järjestän, ettei tule kovin paljon eri käsittelyitä yhdelle päivälle. Olin muutenkin aikonut fysioterapeutin kanssa jutella kuntoutustavoitteistani, fyysiseen kuntoon liittyen. Juttelimme asioista, joita voisi hyvä treenata ja päädyimme käsien toimintakyvyn parantamiseen. Käsistä on helppo mitata sekä puristusvoimaa että muita asioita. En ole vielä muotoillut lopullista tavoitetta asiaan, mutta ideana on parantaa puristusvoimaa ja käsien lihaksia - erillisinä harjoituksina ja pikkuhiljaa. Parantaa nykyistä toimintakykyä, jotta tästä elämästä tulee jotain vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Olin viime kerran jälkeen yrittänyt tehdä lähentäjäharjoitteita, mutta lähentäjien aktivointi ja oikeilla lihaksilla tekeminen osoittautui oletettua hankalammaksi. Tästä pääsimme harjoittelemaan parempia tapoja aktivoida ja vahvistaa lähentäjiäni. Alla on pari fysioterapeutin ottamaa kuvaa minusta tekemässä harjoitteita, jotta muistan ne vielä kotonakin oikein.

Ensimmäisessä harjoituksessa olen kyljelläni, käteeni nojaten ja keskivartalolihakset aktivoituina, päällimmäinen jalka käännettynä eteen estämään minua tekemästä liikettä vatsalihaksilla. Sitten nostan pitkänä olevaa jalkaa ylös ja alas hallitusti lähentäjiä käyttäen.

Harjoitus lähentäjille, siten etten pääse huijaamaan.

Toisessa liikkeessä asento on sama, mutta alempi jalka on koukussa asentoa tukien. Päällimmäinen jalka ojentuu taakse suorana ja sitten tuodaan eteen koukkuun. Keskivartalo ei liiku eikä alaselkä pyöristy taikka sen notko muutu.

Toinen harjoitus: päällimmäistä jalkaa viedään taakse suorana ja koukkuun eteen.

Olen tosi iloinen näistä harjoitteista, sillä heti huomasin kuinka näiden avulla pystyn aktivoimaan oikeat lihakset. Ja kyllä, mulla on kuvassa farkut. Niille, ketkä ihmettelevät, mun fysioterapia on paljon asioista keskustelemista ja liikeohjausta, ei jumppaa, joten nämä varusteet ovat täysin ok.

Hierojalle jäi sitten päivän fyysinen käsittely - ja ensimmäinen ikinä saamani jalkojen hieronta. Sanoin hierojalle, että katsotaan onnistuuko tämä mun kutiavien koipien kanssa, ja käskin ottaa kunnolla kiinni. Hieronta meni yllättävän hyvin. Välillä vähän kutisi, muttei liikaa. Ja jaloista löytyi järjettömän kipeitä jumeja! Availi kipeitä pisteitä Melkein kyyneleet tulivat silmiin, vaikken ole kovin herkkä käsittelyille. Sen jälkeen huomasi kuinka nesteet lähtivät kiertämään. 

Illalla kävin kaverin ja sen pojan kanssa kävelyllä (ja seisomassa urheilu- ja leikkipuistossa) ja jalat alkoivat jäykistyä. Katsotaan, kuinka hakattu olo huomenna on. Jumit on kuitenkin avattu.

Viime aikoina on stressi ollut jostain syystä aika kova ja olen nukkunut melko vähän. Jos olet aiempia kirjoituksiani lukenut, ei tämä ole mikään uutinen. Nyt olen kuitenkin lääkärin kehoituksesta mittaillut verenpainettani töissä. Lähinnä piti mitata adrenaliinihyökyjen varalta, mutta päätin mitata ns. normaalia työverenpainetta. Mistä muuten tiedän, tuleeko siihen muutosta adrenaliinihyökyjen aikana.

Verenpaineeni on pyörinyt ei-kiireisen noin 110/75 ja kiireisen hetken 130/90 välillä. Tällä viikolla on loppuviikko ollut jopa 145/98. Kun verenpaineeni nousee, pulssini laskee. Erikoista tässä on se, että huomaan pientä stessiä tai kiirettä, mutta mielestäni ei mitään kovin erikoista. Silti ruokahalu on poissa ja paineet huitelevat liian korkealla. Toivon nyt viikonloppuna saan kierroksiani alas. Mitään jättimäistä adrenaliinihumausta ei ole tuntunut, vaikkakin kyllähän tunnen stressin ja lievän reaktionkin.

Taisin jossain aiemmassa kirjoituksessa lupailla, että kerron, millä perusteella ne minun adrenaliinitutkimukset hylättiin. Sain kopion tekstistä, ja siinä lukee, että "autonomisen hermoston herkkyys on yksilöllistä, ei varsinaisesti sairaus, ja hoito on lähinnä elintapahoitoa" eli ei syytä tutkia. Nyt jatkamme siis verenpaineiden seurailua työn lomassa ja yritän saada kiinni paineiden heilahtelut yhden päivänkin aikana ja stressitilanteissa.

Sisätautien poliklinikan paperin mukaan stressin välttäminen olisi oleellista autonomisen hermoston oireiluiden yhteydessä. Tästä stressistä kyllä väännän yhden kuntoutustavoitteen. Sain vertaistukiryhmästä hyviä neuvoja (kiitos vielä kerran kaikille) palautumis-/rentoutumistavoitteeksi. Työtavoitteen kanssa mulla sitten olisi kolme kasassa. Kivunhallinnan haluaisin sinne saada myös, mutta kolme taitaa olla maksimi.

Mittarit on kyllä hakusessa sekä palautumisen että kivunhallinnan osalta. Työn osalta keksin mittaritkin, keinot vaan ovat hukassa. Käsien toimintakyvyn parantamiseen on kyllä mittareita vaikka kuinka ja oletan, että fyssariltani tai kuntoutuksesta tai molemmilta löytyy kasa keinoja.