Hän kirjoittaa, että sekä EDS-H- että HMS-diagnoosin saaneiden potilaiden oireiden määrässä ja vakavuudessa on suuria eroja. HMS:ää ei hänen mukaansa pitäisikään pitää EDS:n lievempänä varianttina. Hänen mielestään myös molempien diagnoosien hoidossa ja diagnosoinnissa keskitytään liikaa pelkkään yliliikkuvuuteen, jota voi olla myös täysin terveillä henkilöillä. Diagnoosien tulisi perustua muihinkin kriteereihin kuin pelkästään yliliikkuviin niveliin ja hän näkee, että Brightonin kriteerit ovat tällä hetkellä sopivimpia sairauden diagnosointiin.
Ikävä kyllä muita oireita kuin yliliikkuvia niveliä ja niistä aiheutuvia ongelmia pitävät monet lääkärit psykosomaattisina1 tai hypokondrian2 oireina. Eric Rongen mukaan lääkärin tulisi kysyä potilaalta ainakin:
- sukuhistoriasta - onko potilaan suvussa vastaavia oireita omaavia henkilöitä
- nivelten subluksaatioista - ovatko potilaan nivelet menneet toistuvasti pois paikoiltaan
- väsymyksestä - vaikeuttavatko väsymys tai vastaavat oireet potilaan elämää
- kivusta - onko kroonista kipua, joka vaihtelee vahvuudeltaan ja paikasta toiseen
- yliliikkuvuudesta - yliliikkuvuus voi myös vähentyä iän myötä, vaikka muut oireet säilyvätkin
Hän myös kertoo, että "Likaså är det inte känt för alla att huden ej längre anses behöva vara töjbar – eftergivlig vid EDS-ht/HMS såsom vid den klassiska typen." eli monet eivät tiedä, että ihon elastisuutta ei enää käytetä diagnostisena kriteerinä EDS-H ja HMS-potilailla kuten klassista eds:ää määriteltäessä.
Eric Rongen artikkeli EDS eller HMS?
1) Psykosomaattinen = psyykinen ilmiö, jolla on fyysisiä seurauksia,
2) Hypokondria = mielenterveyden häiriö, josta kärsivä luulee tai pelkää perusteetta sairastavansa jotakin vakavaa sairautta.