Siirry pääsisältöön

Oppiiko sitä ikinä?

Taas on yksi päivä vietetty kipujen kanssa. Tiedän, että viime päivinä on varmaankin tullut tehtyä vähän liikaa. Tiedän myös, että minun pitäisi löytää tasapaino tekemisteni ja levon välillä. Teoriassa se on helppoa. On helppo sanoa, etten tee liikaa ja muistan lepuuttaa lihaksiani tarpeeksi. Miten se onnistuu käytännössä? Sitä en ole vielä keksinyt.

Heräsin aamuyöstä kovaan lonkkien ja lantion särkyyn. Tyynyn laittaminen polvien väliin paransi nukkumisasentoa, ja sain torkuttua tunnin lisää. Aamun aikana alkoi särky myös vasemmassa olkapäässä, jota teippasin ja kylmähoidin. Mietin, että miten näiden kanssa eletään. Koska opin, kuinka monta lusikkaa minulla on käytettävissäni päivää kohti - ja miten se tehdään?

Eilen tapasin ystäviä kaupungilla. Kävimme syömässä ja parissa kaupassa. No, tulihan sitä seisoskeltua ja käveltyä, mutta ei tehty mitään ihmeellistä. Edellisenä päivänä tuli vissiin myös vähän lainattua lusikoita, kun näin myös yhtä ystävää. Ehkä tänään vaan velat kaatuivat niskaan ja ne piti maksaa takaisin.

Inhottavinta tässä on se, että on vaikeaa tajuta, mikä on liikaa. Torstaina tajusin kyllä, että kävelimme varmaan liian kovaa ja oltiin liikkeellä liian kauan,  mutta on vaikeaa sanoa kesken tapaamisen, että josko lopeteltaisiin, kun huomenna tästä joutuu maksamaan. Sillä hetkellä vielä jaksan eikä kipujakaan tule. Ja eilen sama juttu. On niin mukava nähdä ystäviä ja viettää aikaa heidän kanssaan, ettei halua vielä lopettaa.

On hankalaa tottua siihen, ettei jaksa tehdä normaaleja asioita. Tai sitten niistä maksaa kipujen ja väsymyksen muodossa. Omien rajojen löytäminen on vaan paljon hankalampaa kuin voisi kuvitella. Siinä joutuu tekemään valintoja, jotka eivät aina ole helppoja. Pakkohan se on opetella elämään uudella tavalla. Nykyinenkään ei toimi, kun kroppa hajoaa. Joka paikka tulehtuu ja särkee, kun tekee jotain. Nyt vaan pitää oppia, miten se tehdään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...