Kesällä olen elossa


Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa, vai miten se nyt meni. Tykkään siitä, ettei tarvitse pukea montaa kerrosta vaatteita ja aurinko paistaa. Ainakin melko usein. Ja päivät on pitkiä. On se valo vaan hieno asia. Kello 22 kesällä tuntuu, että onhan se nyt jo ilta, talvella sama fiilis tulee jo klo 16. Kesäaikaan saatan lähteä ulos vielä klo 21, mutta talvella se tuntuu ylivoimaiselta.

Valon ja lämmön lisäksi kesässä on muitakin hienoja puolia, kuten loma! Ensi viikolla enää pari päivää töissä, ja sitten voi nauttia kesälomasta. Viimeiset viikot ovat kyllä olleet kaikkea muuta kuin rentouttavia, kun projektien deadlinet painavat päälle. Vierestä kyllä näkee, kun työkavereille tulee kesärentous. Tottakai se tarttuu itseenkin. Ehkä tuossa ensi viikolla jo pystyy vähän rentoutumaan enemmän ja ajattelemaan lomaakin eikä vaan deadlineja.

Kesäaikaan tulee puuhattua paljon enemmän asioita kuin talvella. Ikävä kyllä myös rahaa menee enemmän. En ole mikään himoshoppaaja, mutta kesällä tulee aina mieleen asioita, mitä "tarvitsee" ja on energiaa lähteä niitä etsimään. Kun päivät ovat pidempiä, tuntuu että on enemmän aikaa käytettävissä kuin talvella.

En ole mikään suuri grillaaja, mutta juhannuksena oli  mukava tavata kavereita ja grillailla yhdessä. Meinasin, että piipahdan siellä parisen tuntia, mutta reissussa vierähtikin koko päivä. Olen myös käynyt kissan kaksivuotissynttäreillä ja tavannut ystäviä muutenkin.

Sairaus-/terveyspuolen kuulumisia

Minulla on myös kokeilussa uusi kipulääke ibuprofeenin sijasta, vimovo. Siinä on vaikuttavana aineena toinen tulehduskipulääke, naprokseeni ja se on pitkävaikutteinen. Samassa pillerissä on myös esomeprazolia eli vatsansuojalääkettä. Vaikutusajan ja lääkeyhdistelmän takia minun tarvitsee popsia määrällisesti vähemmän pillereitä. Sinällään käytetty lääkemäärä pysyy minulla samana, sillä sitä iburofeenia tuli syötyä suuret määrät. Ainoa, mikä tässä on muistettava on, että se otetaan tyhjään vastaan kaksi kertaa päivässä eikä sen ottamisen jälkeen saa syödä puoleen tuntiin. Lääkkeen ja ruokailun ajoitus on vielä vähän hakusessa. On hirveä nälkä, ja tajuan että lääke pitää ottaa ennen kuin voin syödä. Tai mietin, että milloinkas sitä viimeksi tuli syötyä ja koska sen iltalääkkeen voi ottaa. En vielä ota kantaa lääkkeen toimivuuteen, sillä ennenkin on tullut lääkkeiden kanssa ongelmia siinä parin viikon käytön jälkeen. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu ihan hyvältä. Nyt peukut pystyyn, että tämä toimii!

Subscapularis-lihas kirkkaammalla punaisella
Lihakset ovat ihan juntturassa, enkä tiedä miksi. Pohjelihakset olivat kivikovat ja sen takia nilkatkaan eivät toimineet oikein, vaan jalkaterät alkoivat kääntyä sisäänpäin. Oli vaikeaa pitää niitä suorassa. Itse en edes ymmärtänyt asiaa ennen kuin fysioterapeutti valaisi minua. Tiesin, että jotain vikaa jaloissa tai selässä on, kun jalkojen suoristaminen oli vaikeaa. En ollut ymmärtänyt ollenkaan, että ongelmana olivat pohjelihakset. Kun kävelin fysioterapeutilta takaisin töihin, astuin nilkkani linttaan "väärin päin" eli sisäsyrjä maata vasten. Ja olin iloinen! Nilkka liikkuu taas, vaikkakaan tietysti nilkan muljahtaminen ei tietystikään ollut tavoitteena.  Nyt pohkeista pitää pitää huolta. Sain tehtäväksi venyttää pohjetta joka tunti, ettei se kramppaa uudestaan samanlaiseen jumiin.

Lisäksi subscapularis-lihas oli aivan jumissa ja veti jumiinsa mukaan myös lähes kaikki ympäröivät lihakset. Ilmankos tuntui, että koko oikea puoli oli yhtä könttää lantiosta kyynärpäähän asti. Fyssari avasi jumia trigger-pisteitä painelemalla, ja olo helpottui huomattavasti. Myös kylkeä pitää varovasti venytellä jatkossakin. Tämä oikea puolihan on se minun suuri ongelmani kokonaisuudessaan, ja sen hoitaminen on jatkuvaa työtä.

Kävimme läpi myös viime kerralla saatuja käsiharjoitteita, kun kerroin, että käden suoristaminen on liian vaikeaa. Siinä on liian monta liikkuvaa osaa, ja energiani menee siihen, että korjaan nivelten asentoa yksi kerrallaan, ja aina jostain kohdin asento falskaa. Harjoitusta muutettiin niin, että nostan kättä suoraan sivulta eteen. Teen harjoitusta kämmenselkä edellä, kämmen edellä ja peukalo edellä. Nyt haetaan siis oikeita liikeratoja. Toivottavasti seuraavalla kerralla voidaan harjoitusta taas vähän vaikeuttaa.

Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli