Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Kun puhutaan kroonisesta sairaudesta, tämä tarkoittaa sitä, että johdonmukainen ajattelija näkee kaksi mahdollisuutta; olen sairas tai olen terve ja valitsen näistä vaihtoehdoista olevani sairas. Jos tätä samaa sovelletaan liikkumiseen, näet vaihtoehdot voin harrastaa liikuntaa tai en voi harrastaa liikuntaa. Jos et pysty käymään aerobic-tunneilla, päädyt vaihtoehtoon, en voi harrastaa liikuntaa.
Omaperäinen ajattelija ei valitse sairaan ja terveen väliltä, vaan näkee, että vaikka on sairas, voi samanaikaisesti olla terve. Samoin se, ettei voi harrastaa aerobicia, ei tarkoita, ettet voi harrastaa vaikka pilatesta.
Lukiessani tätä blogi-kirjoitusta ymmärsin, että erilainen ajattelutapa on syy, miksi ihmiset jäävät kiinni johonkin ajatukseen. Ymmärsin, että kaikkien ei ole yhtä helppo miettiä uusia vaihtoehtoja. Tunnistan itsestäni molemmat ajattelumallit; johdonmukaisen ajattelijan ja omaperäisen ajattelijan. Tietyissä asioissa selkeästi johdonmukainen ja valitsen vaihtoehdon olemassaolevista vaihtoehdoista. Tämä koskee erityisesti rutiineita ja joskus vaan on helpoin mennä siitä, mistä aita on matalin.
Toisaalta olen myös omaperäinen ajattelija. Vaikka olen sairas, en suostu olemaan pelkästään sairas. En vello sairaudessani, vaikka opettelen siitä uusia asioita ja varmasti puhun siitä aivan liikaa ystävilleni. Teen kuitenkin mukavia asioita enkä suostu niistä luopumaan. Yritän jatkuvasti löytää uusia keinoja voida paremmin, vaikka tiedän, ettei sairauttani voida parantaa. Voin silti yrittää elää mahdollisimman hyvää ja monipuolista elämää. Yritän katsoa asioita monelta kannalta ja löytää ratkaisuita. Joskus ajattelen asioita myös liian monimutkaisesti. Välillä olisi vain hyvä valita joku vaihtoehto, vaikka aivoni lähtevät jo hurisemaan ja miettimään uusia ratkaisumalleja.
On itsestäänselvää, ettemme ole kaikki samanlaisia ja ajattelemme eri asioista eri tavalla. Se vaan on välillä hankala muistaa. Erityisesti nettikeskusteluita lukiessa huomaa kuinka ihmiset asettuvat yleensä puolesta tai vastaan. Harvoin saadaan oikeasti aikaiseksi kunnollista keskustelua. Tiedän, että myös sitäkin on ja uusia näkemyksiä esitetään, mutta silti usein törmää siihen, että olet joko a tai b, eikä muuta vaihtoehtoa ole. Tämä ärsyttää minua. En jaksa osallistua enkä edes lukea keskusteluita, joissa sama asiat ja aiheet vellovat uudestaan ja uudestaan eikä kenelläkään ole mitään uutta sanottavaa. Tämä kirjoitus opetti minua ymmärtämään, että nämä ihmiset eivät näe muita vaihtoehtoja. Heidän ajatusmallinsa on fiksattu, ja heidän mielestään a poissulkee b:n.
Mielestäni aivojen toiminta on mielenkiintoista. Samoin ihmisten väliset erot. On mielenkiintoista oppia ymmärtämään erilaisia toimintatapoja ja -malleja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten ärsyyntyisi samoista asioista kuin ennenkin, mutta asioiden ymmärtäminen auttaa minua myös ymmärtämään erilaisia ihmisiä.