Siirry pääsisältöön

Miten rytmittää omaa elämäänsä?

Elämän rytmitys tai englanniksi pacing tarkoittaa sitä, että osaat tasapainottaa tekemisen ja levon elämässäsi. Et siis tee liikaa asioita, jotta sairautesi tai olosi pahenisi, vaan opit rytmittämään tekemäsi asiat riittävän levon kanssa.

Toni Bernhardin artikkeli Pacing: The Chronically Ill Person's Best Friend innoitti minut tämän blogipostauksen kirjoittamiseen. Samaa asiaa on myös lusikkateoria, Spoon Theory. Sen mukaan yhden päivän jaksaminen mitataan lusikoina. Päivän varat ovat lusikoita, ja sinun pitää jakaa lusikat ensin pakollisille aktiviteeteille ja sen jälkeen katsoa, mihin muihin asioihin niitä riittää.

Rytmittäminen ei ole helppoa. Olen opetellut sitä reilun vuoden ajan. Olen pikkuhiljaa oppinut tunnistamaan, milloin alan väsyä. Olen myös oppinut, että ensimmäisten merkkien jälkeen kannattaa lähteä kotia kohti. Tällöin loppupäivä tai huonossa tapauksessa jopa seuraavakin päivä ei mene harakoille, vaan pysyn hyvässä kunnossa enkä kipeydy tai väsy liikaa.

Samoin kuin Toni Bernhard blogissaan sanoo, on minullakin viha-rakkaus-suhde rytmittämiseen. Toisaalta tiedän, että sen avulla en vedä itseäni piippuun eivätkä kipuni pahene älyttömästi. Toisaalta se välillä estää minua tekemästä mukavia asioita tai ainakin pakottaa minut lopettamaan asiat liian aikaisin. Samoin, kun en voi hyvin, unohdan rytmittämisen. Rytmittäminen on helpompi muistaa, kun voin hyvin. Huomaan, koska voimani alkavat uupua ja olen jo pystynyt tekemään mukavia asioita. Kun olen jo valmiiksi väsynyt ja kipeä, on tiettyjä asioita silti pakko tehdä, ja teen myös niitä, mitä ei aivan välttämättä olisi pakko, koska haluan. Tämä tietysti tekee oloni entistä huonommaksi.

Rytmitys on kuitenkin tärkeää. Sen avulla olen saanut kehoani parempaan kuntoon. Toki yhtä isona apuna ovat olleet fysioterapeuttiset harjoitteeni, pilates sekä kipulääkkeeni. Toni Bernhard antaa hyviä vinkkejä rytmitykseen:

  1. Vuorottele tekemistä ja lepoa, milloin mahdollista.
  2. Hidasta tekemisiäsi. Älä pyri tekemään kaikkea mahdollisimman nopeasti. Tällöin huomaat väsymisesi.
  3. Tee 50 %. Suunnittele päivän tehtävälistasi, ja tee siitä 50 %. Suunnittelet kuitenkin tekeväsi enemmän kuin oikeasti jaksat.
  4. Käytä lusikkateoriaa hyväksesi. Mieti päiväsi jaksaminen ja jaa käytettävissä oleva energiasi päivän tehtäviin.
  5. Käytä askelmittaria tai monitoroi sykettäsi tai verenpainettasi. Nämä auttavat sinua huomaamaan rajasi ja pysymään niissä.
Itse antaisin vielä neuvon, kuuntele kroppaasi. Kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Ole valmis muuttamaan suunnitelmiasi suuntaan tai toiseen. Opi virheistäsi ja opettele kuuntelemaan, mitä oma kehosi sinulle kertoo. Kehosi signaalit ovat paras mittarisi. Se osaa kertoa sinulle, milloin alkaa väsyä. Sinun pitää vain opetella kuuntelemaan sitä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...