Siirry pääsisältöön

Tauottaminen: kuinka jaksaa paremmin

Psykologi Penelope Cream puhui tauottamisesta, motivaatiosta ja tavoitteiden asettamisesta kesäkuussa pidetyssä The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferensissa. Hänen lähestymistapansa oli laittaa kuulijat itse pohtimaan, miten suhtautuu asioihin. Kun hän puhuu tauottamisesta, englanniksi pacing, puhuu hän oikeastaan siitä, millainen haluat elämäsi olevan ja kuinka sinä haluat sitä elää huomenna, viikon päästä tai vuoden päästä.

Tauottamisella hän myös tarkoittaa suunnittelua ja oman elämänsä hallitsemista itse. Tauottamisen ja suunnittelun avulla voit päästä päämääriisi työelämässä, opiskelussa tai vaikka auttaa sinua järjestämään juhlat. Se voi auttaa sinua katsomaan asioita eri näkökulmista ja saavuttamaan hallintaa omaan elämääsi.

Hän pyysi miettimään, miten itse suhtaudut muutokseen. Miltä sinulta tuntuu tehdä muutoksia elämääsi ja rutiineihisi? Oletko innostunut, peloissasi, utelias, skeptinen, huolestunut, turhautunut, vihainen vai optimistinen. Hän myös pyysi miettimään, teetkö jo itse tauottamista elämässäsi ja miltä se sinusta tuntuu. Missä kohdin olet janalla häkeltyneen ja täysin organisoituneen välillä?

Kuten kaikissa muutostilanteissa, myös tauottamisessa on esteitä ja kannustimia. Osan esteistä luomme itse, osa on odotetavissa olevia ja osa vain tapahtuu. Osaan voimme varautua ja tiedämme niistä etukäteen, kuten tapaamisista tai vierailuista. Esteiden hahmoittamisessa ja ratkaisuiden miettimisessä voi auttaa se, että jaat esteitä sisäisiin ja ulkoisiin esteisiin.

Sisäisiä esteitä voivat olla ajatus- tai käyttäytymismallimme, jotka teemme huomaamattamme, kuten tiedontarpeemme, vaikeus sanoa ei, omat korkeat odotuksemme jne. Asioihin vaikuttavat aiemmat kokemuksemme, oma itsetuntomme, kipu, väsymys, pelot, oma tietämyksemme asioista jne. Mikään näistä ei ole oikein tai väärin. Ne vain ovat, ja ne on hyvä tunnistaa. Esimerkiksi tuntuuko sinusta, että muut tuomitsevat sinua? Onko asia näin vai luuletko sinä, että he tuomitsevat, vaikkeivat ehkä niin teekään. Kipu ja fatiikki vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen. Kuitenkin pienetkin muutokset voivat auttaa jaksamiseen ja se vuorostaan voi alkaa vähentää kipuja tai fatiikkia.

Ulkoisia esteitä voivat olla elinympäristö, rahahuolet, perheasiat, työpaineet, sosiaalinen elämä, sää ja tukiverkosto. Näissäkin voi miettiä, että voiko joitain asioita muuttaa. Esimerkiksi pyytää ystäviä kylään sen sijaan, että tapaisi heitä jossain muualla. Voitko kenties tehdä muutoksia joihinkin elämänalueisiin jaksaaksesi paremmin.

Hän antoi työkaluksi säteittäisen kaavion, jonka avulla voimme itse arvioida asioita skaalalla auttaa – ei auta. Kaavion voi piirtää tietokoneella tai käsin ja laittaa haluamansa asteiko esim. 1-5 tai 1-10 ja merkitä ympärille eri asioita. Näin hahmotat, mitkä asiat ovat sinulle avuksi tai vaihtoehtoisesti ne asiat, jotka eivät sinua auta. Tämän jälkeen pystyt paremmin arvioimaan, mitä muutoksia sinun tulisi tehdä.

Säteittäinen  hämähäkinseittikaavio, jossa asiat on pisteytetty nollasta kymmeneen.

Yksi erittäin huomionarvoinen asia on mielestäni se, kuinka hän puhui siitä, miten ihmiset lähtökohtaisesti haluavat olla avuksi. Olemme kuitenkin kaikki erilaisia, ja voimme tulkita toisen tarjoaman avun eri tavoin, kun henkilö sen tarkoitti. Teemme kaikki päätelmiä omista lähtökohdistamme, millaiset asiat koemme hyödyllisiksi. Niiden, jotka eivät elä pitkäaikaisen kivun tai fatiikin kanssa, on vaikea ajatella, millaista se on. Jos emme koe toisen antamaa apua tai tukea hyödylliseksi, voimme aina kertoa toisille, miltä meistä tuntuu ja mitkä asiat meitä auttaisivat. Onko haluamamme tuki tällä kertaa keskustelua ja kuuntelua vai onko se esimerkiksi kaupassakäyntiä puolestamme.

Hän kertoi myös lontoolaisen fysioterapeutin Jason Parryn mietteistä. Kun on hyvä päivä ja paljon energiaa, tekee yleensä paljon. Sitä seuraa yleensä romahdus. Kuitenkin tämä trendi, jossa hyvinä päivinä tekee paljon ja tämän jälkeen toipuu siitä, johtaa pitkällä aikavälillä huonontuvaan sykliin. Penelope Cream suositteli suunnittelutyökalua, jonka avulla viikon saa suunniteltua tasaisemmin levon ja tekemisen osalta.

Suunnittelutyökalu

  • Pistä ylös kaikki, mitä sinun pitää viikon aikana tehdä. Lisää tähän kaikki päivittäiset aktiviteetit ruoan laitosta kaupassakäyntiin ja pyykinpesuun. Älä unohda asioita kuten somessa olemista, ihmisten kanssa juttelua ja lemmikin kanssa seurustelua. Lisää rentoutumisajat, kuten esimerkiksi lepo, ruokailu ja lukeminen.
  • Ideana on tämän jälkeen merkitä eri asiat liikennevalovärityksellä. Energiaa vievät asiat punaisella, helpommat keltaisella ja lepo sekä rentouttavat asiat vihreällä.
  • Jos näyttää siltä, että punaiset asiat kaikki kasaantuvat kalenteriin peräkkäin, suunnittele viikkosi uudestaan niiin, että punaisten ja keltaisten asioiden väliin tulee vihreitä hetkiä.

Voimme itse vaikuttaa asioihin ja muuttaa niitä vähän kerrallaan. Voimme miettiä, miksi ajattelemme niin kuin ajattelemme asioista. Omat korkeat odotukset voivat olla joko este tai voimavara, riippuen miten käytämme niitä. Aina ei tarvitse olla täydellinen. Voi itse päättää, että tarpeeksi hyvä on riittävä taso.

Voimme itse tehdä muutoksia omaan ajattelutapaamme.

  • Huomaa “minun pitäisi aina” -ajatuksesi ja mieti onko näihin vaihtoehtoja ja pitääkö riman tosiaan olla niin korkealla.
  • Mieti, mihin voit itse vaikuttaa ja mihin tarvitset muiden apua.
  • Ole realistinen. On ihan okei tehdä pieniä muutoksia eikä koko elämää tarvitse muuttaa.
  • Tauottaminen on henkilökohtainen prosessi.

On mahdollista ottaa hallinta takaisin itselleen ja lopettaa vesiputousefekti omassa elämässään. Mieti, mitä sinä elämässäsi haluat ja mikä on sinulle tärkeintä. Se, mikä on sinulle tärkeää ja mitä luulet, että sinun pitäisi tehdä eivät aina ole sama asia, joten asiaa kannattaa miettiä. Voit sen jälkeen aloittaa pieniä muutoksia päästäksesi tavoitteeseesi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...