Fatiikin arviointi ja sen kanssa eläminen
Sisätautilääkäri Alan Pocinki luennoi fatiikista The Ehler-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa kesäkuussa 2021. Fatiikki eli uupumus tai äärimmäinen väsymys on yleinen oire monissa sairauksissa. Sitä arvioidaan erilaisten testien ja haastatteluiden kautta. Joissain tapauksissa voi olla hyödyllistä myös miettiä unta, ruokavaliota tai autonomisen hermoston toimintaa. Arvointi on oleellista, sillä fatiikin hoito riippuu arvioinnin tuloksista.
Monet asiat vaikuttavat fatiikin syntymiseen EDS:ssä ja HSD:ssä. Kolme suurinta ovat kipu, huono uni ja masennus. Tämän lisäksi siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi autonomisen hermoston oireilu, aineenvaihduntaan liittyvät asiat, riittämätön lepo, kognitiiviset tehtävät, tunne-elämän stressi ja jokapäiväinen elämä. Alan Pocinki sanoi, että hänestä henkilö, jolla on yliliikkuvat nivelet käyttää luultavasti kaksi kertaa niin paljon energiaa kävelylenkillä kuin henkilö, jolla ei hypermobiliteettiä ole. Energiaa menee pelkästään siihen, että nivelet pysyvät hallinnassa, mikä taas voi lisätä fatiikkia, sanoo Pocinki.
Kipu, masennus ja huono uni ovat kierre, jossa kaikki osa-alueet ruokkivat toisiaan ja siten lisäävät fatiikkia. Jotta tämä kierre saadaan rikottua, pitää kaikkia näitä asioita hoitaa samanaikaisesti. Jokainen meistä on erilainen, joten tähän ei ole mitään taikapilleriä tai oikotietä, vaan se vaatii työtä.
Kipu aiheuttaa fatiikkia siten, että se mm. syö energiaa, vähentää aktiviteettejasi, häiritsee untasi sekä aiheuttaa masennusta. Yksi asia, mikä Alan Pocinkin mielestä ei ole saanut tarpeeksi huomiota on kortisoli, jota myös kutsutaan stressihormoniksi. Kipu on myös yksi elimistön stressitekijä ja stressi lisää kortisolintuotantoa. Liika kortisolintuotanto aiheuttaa moninaisia oireita, kuten keskivartalolihavuutta, ärtyneisyyttä ja lihasheikkoutta, mutta yksi niistä on myös fatiikki.
Pocinki sanoo, että ihmiset, joilla on kroonista kipua yleensä aliarvioivat kipuaan ja sanovat, ettei se nyt niin paha ole tai että olen tottunut siihen. He eivät ehkä myöskään halua ottaa kipulääkkeitä. Kipua tulisi kuitenkin hoitaa. Hän puhui myös taustakivusta eli siitä, että kroonisesta kivusta kärsivät ihmiset eivät ole koko ajan tietoisia kivustaan ja kuinka ns. peruskipu on heille normaali olotila. Keho myös tuottaa adrenaliinia vastauksena kivulle ja adrenaliini piilottaa kipua, jolloin et aina huomaa sitä. Eri tyyppiset kivut tarvitsevat erityyppistä hoitoa. Kipua voi hoitaa kipulääkityksellä, joita on erilaisia, mutta myös esimerkiksi fysioterapialla, liikkumisella, akupunktiolla tai TENS-laitteilla tai vastaavilla lääkkeettömillä keinoilla.
Hän kertoo myös, että samalla tavalla kuin kivun kanssa, osa ihmisistä aliarvioi masennustaan. He sanovat samalla tavalla, ettei se nyt ole niin paha ja siihen on jo tottunut enkä tarvitse lääkitystä tai apua. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei tarvitse olla surullinen ollakseen masentunut. Eikä kannata unohtaa myöskään lääkkeettömiä vaihtoehtoja masennuksen hoidossa kuten liikkumista, stressinhallintaa, mielekästä toimintaa lemmikkien tai harrastusten parissa tai terapiaa. Myös masennukseen on erilaisia lääkkeitä eri syistä riippuviin oireisiin.
Uni on kolmas iso tekijä fatiikissa. Uniongelmiakin on erilaisia. Osa ihmisistä ei onnistu nukahtamaan, osa nukahtaa hyvin, muttei pysy unessa ja osa nukkuu, mutta herää väsyneenä. Ihmiset aliarvioivat myös sitä, kuinka hyvin he nukkuvat. He sanovat, etteivät ole koskaan nukkuneet hyvin tai että ovat tottuneet jo huonoon uneen. Se, että voit nukkua kuinka kauan vaan ja missä vaan ei tarkoita, että nukkuisit hyvin. Yleensä se tarkoittaa päinvastaista. Unen laatu on huonoa ja olet jatkuvasti väsynyt.
EDS-potilailla yleisin löydös unitutkimuksissa on jatkuvat heräämiset sekä syvän unen vähyys. Nämä eivät aiheuta muita oireita kuin väsymystä. Unitutkimukset ovat hyödyllisiä EDS/HSD-potilaille vain, jos niitä tulkitaan oikein ja tulkitsija tietää, mitä etsii. Kotimittarit tai sykemittarit voivat olla hyödyllisiä oman unen tarkastelussa.
EDS-potilailla unitutkimusgraafeissa syvän unen vaiheet ja REM-uni puuttuvat tai ovat hyvin vähäisiä. Jotta ihminen muistaisi olleensa hereillä, pitää hänen olla ollut hereillä vähintään 2 minuutin ajan. Pocinki näytti esityksessään graafia, jossa henkilö oli herännyt yön aikana 23 kertaa, mutta muisti niistä vain kaksi. Sykemittareilla pystyy saamaan indikaatiota heräämisistä, sillä tehdyissä unitutkimuksissa herääminen oli EDS-koehenkilöillä samaan aikaan, kun sykkeessä näkyi selvä piikki ylöspäin.
Unihäiriöiden hoitamisessa tulee aina muistaa perusasiat, kuten hyvä patja, rauhallinen nukkumapaikka ja se, ettei tee mitään virkistävää juuri ennen nukkumaanmenoa. Pocinkin mukaan uniapneaa tulee hoitaa, mutta raajojen liikkeitä vain, jos ne ovat huomattavan häiritseviä. Lääkitys tulee olla ongelmaa vastaava eli esimerkiksi kipuun, heräilyyn tai nukahtamiseen tarkoitettu lääke. Vanhemman sukupolven antihistamiinit, jotka estävät histamiinin eritystä, voivat myös auttaa, sillä histamiini on stimulantti eli se voi pitää sinua hereillä, jos kehosi tuottaa sitä.
Unesta kannattaa pitää huolta, sillä uni täydentää energiavarastoja. Kun nukkuu paremmin, on paremmalla tuulella ja kivut vähenevät, mikä taas vuorostaan parantaa unta. Näin pikkuhiljaa fatiikki vähenee.
Autonominen hermosto säätelee kaikkea kehon automaattista toimintaa, kuten verenkiertoa, hengitystä, ruoansulatusta ja kehon lämpötilaa. Sympaattinen hermosto säätelee taistele tai pakene -reaktiota ja parasympaattinen lepoa sekä ruoasulatusta. Autonomisen hermoston häiriössä elimistö ei pysty pitämään tasapainoa vaan näiden kahden välillä tulee ylimääräistä heittelyä. Elimistö ylireagoi pieniin stressitasoihin tai ärsytykseen. Autonomisen hermoston häiriöt voivat häiritä unta, mutta tähän on olemassa lääkkeitä betasalpaajista selektiivisiin seratoniinin takaisinoton estäjiin, jotka voivat auttaa.
Fatiikkia tulee hoitaa sen mukaisesti, mistä se johtuu. Tämä tarkoittaa siis, että fatiikin syy tulee selvittää. Fatiikki voi johtua myös esimerkiksi anemiasta, kilpirauhasen liikatoiminnasta, syöttösolujen häiriöstä, vitamiinien puutteesta ja monesta muusta syystä. Pocinki muistutti myös, että nestetasapainosta kannattaa pitää huolta kuten myös suolojen saannista.
Itse pidin luennosta, sillä se tosiaan valaisi sitä, kuinka moninaisesta ongelmasta on kyse. Siinä painotettiin paljon sitä, asioiden syihin tulee paneutua ja niitä kannattaa miettiä. Selvittely voi viedä aikaa ja vaati energiaa kaikilta osapuolilta. Kaikille eivät toimi samat asiat jo siitäkin syystä, että ongelman syyt voivat olla erilaiset.
