Siirry pääsisältöön

Ajatuksia kivusta ja sen kokemisesta

Kuva: pixabay.com

Kävin tänään taas fysioterapiassa. Siinä jutellessamme ja tämän kerran asioita listaillessani puhe kääntyi kipuun. Kerroin, kuinka mielestäni en tällä hetkellä ole kovin kipeä, mitä nyt selkä aamuisin, mutta muutoin olen melko kivuton. Toki minulla on päiviä, jolloin kipu on pahempi, mutta myös päiviä, jolloin kipu "häviää" siksi aikaa, kun keskittyy muihin asioihin. Ja on myös päiviä, jolloin kipu on kovin ajoittaista.

Fysioterapeuttini sanoi, että minulla on harvinaislaatuinen suhde kipuun. Monikaan ei kuulemma käsittele kipua tavallani. En ollut itse tätä koskaan miettinyt tarkemmin enkä verrannut siihen, miten muut puhuvat kivusta. Tai miten siihen voikaan verrata, kun tietysti vertaan toisen sanomisia omaan käsitykseeni asiasta. Jos minä sanon, että minulla on lonkka tai alaselkä kipeä, se on sitä koko ajan. Se ei mene pois ja palaa, vaan kipu pysyy. Jos kipu tulee ja menee, on selkäni välillä kipeä.

En varo tai pelkää kipua ennen kuin se tulee. Ja kun kipu lakkaa, on se pois. Siinä keskustellessamme tajusin, että kaikki ihmiset eivät käsittele kipua laillani. Naureskelin, että jos sanoisin kaikkia paikkoja kipeiksi, joita tänään on jossain vaiheessa päivää särkenyt, pakottanut ja sattunut, pitäisi minun sanoa olevani päästä varpaisiin kipeä. Kuitenkin juuri tällä hetkellä tässä tietokoneen ääressä istuessani ja leipää natustellessani ei minua oikeastaan satu minnekään. Vähän ahdistaa oikeaa kylkeä.

Jos taas pitäisi tehdä listaa tänään särkeneistä tai kivuliaina olleista paikoista, tulisi siitä aikamoinen: vasen peukalo, sormet, kyynärpää, vaivasenluut, lonkan insertiitti, alaselkä, yläselkä, niska, hartiat, pää... en muista enempää. Ai niin, toi kylki. Mutta mitä niitä oikeastaan edes miettimään. Kun ei satu niin ei satu ja hyvä niin. Kyllä niitä taas joskus sattuu.

Osa ihmisistä kuulemma pelkää kipua menneen kokemuksen perusteella. Koska joku liike on sattunut, pelätään, että se sattuu nytkin ja vältellään liikettä. Esimerkiksi on tullut vamma jostain liikkeestä tai muusta ja pelätään liikkeen sattuvan edelleen eikä tehdä sitä. Jos pelkäisin liikuttaa siitä ruumiinosaa, johon joku liike on joskus sattunut, pitäisi minun olla kokonaan liikkumatta! Ymmärrän kyllä tuota paikkojen varomista myös. Ainakin akuutin vamman jälkeen. Silti itse mietin asioista eri tavalla ja olen kipujeni kanssa hyvin hetkessä.

Esimerkki elämisestä hetkessä kivun kanssa on liikkeessä tapahtuva pieni vamma. Jos kävellessäni tallon nilkkani linttaan tai polvi menee osittain sijoiltaan, pysähdyn hetkeksi, odotan isoimman kivun menevän ohi tai ravistelen jäseniä kohdalleen ja jatkan kävelyä normaalisti. En käänny kotiin tai vaihda suunnitelmaani. Hetken päästä unohdan, että mitään kävikään.

Joskus hetkessä elämisessä on haittansa. Esimerkiksi kipujen kuvailu lääkärille voi olla riittämätöntä sen takia, etten osaa kuvailla kokonaisuutta, ainoastaan kyseistä hetkeä. Ainakin, jos en ole pistänyt asioita ylös paperille. Voi olla, että selkä on ollut ihan tulessa viikon. Kun menen lääkärille, onkin parempi päivä, ja sitä vaan vähän vihloo. Ikään kuin unohdan, että selkä on viikon ollut tosi pahana, kun juuri nyt se ei ole.

Olisi mukava kuulla teidän kivun kokemisestanne. Miten miellätte kivun? Onko se teillä hetkessä päällä tai pois vai tarkoittaako aamulla ollut selkäkipu, että teillä on tänään selkä kipeänä? Unohdatteko pienet vammat ja kivut vai jäättekö miettimään, että sattuuko kohta uudestaan samaan kohtaan?

Sain tänään fyssarilta myös ohjeita käsien hermojen mobilisointiin. Nuo kädet on mun jatkuva murheenkryyni. Ne puutuvat ja jumivat. Jänteet tai jännetupet tulehtuvat. Tavarat tippuvat ja puristusvoima häviää, käsiä särkee. Ei koko ajan, mutta tuolleen välillä. Multa avattiin noita jumeja käsistä, ja varsinkin vasen oli todella jäykkä. En saanut kättä kierrettyä kuin noin puoleen väliin. Nyt molemmat kääntyvät hyvin, ja harjoitteiden avulla voin jatkaa käsien hermojen mobilisointia. Juuri tuon ulnaris-hermon pinteethän minulta on molemmista käsistä leikelty jo kerran. Ei ole mitään hinkua lähteä uudelle reissulle niiden kanssa. Toivon, että harjoitteilla saan pidettyä kädet vähän parempina.

Päivän huonoina uutisina voin sitten lopuksi kertoa, että ilmeisesti mun lonkan insertiittini on krooninen eikä tule koskaan katoamaan. Se voi olla parempana tai huonompana, mutta luultavasti se ei ikinä lähde pois. Tämän kanssa nyt vaan opetellaan elämään. Tai ehkä olen jo tottunut elämään sen kanssa. Se on ollut tuossa kaverina jo niin monta kuukautta, että siitä on tavallaan tullut osa elämää. Osa kivusta muuttuu normaaliksi olotilaksi, jota ei edes noteeraa. Huomaan ainoastaan kovimmat kivut tai sen, jos joku päivä kipu onkin poissa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...