Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... olen muuten aina inhonnut tuota laulua. Tässä teille kuitenkin korvamato, olkaa hyvät.
Olen viime aikoina miettinyt monia asioita. Esimerkiksi blogini tilastoja. Olen tässä jonkin aikaa seurannut Bloggerin analytiikkaa blogini kävijöistä. Sivuillani käy mukavasti kävijöitä - kiitokset ja terveiset vaan kaikille! On mukava nähdä, että aihe kiinnostaa ja jotain kautta jopa löydättekin tänne. (Te kenellä ei omaa blogspot-blogia ole tai blogger-tiliä, ei sieltä kovin ihmeellistä analytiikkaa saa ulos. Älkää siis pelätkö, en pysty tietämään, keitä olette.)
Minua ihmetyttävä asia on se, että Oireet-sivulla on noin kaksi kertaa se määrä kävijöitä kuin Hoito-sivulla. Nämä kaksi ovat blogini käydyimmät sivut, minun oman esittelyni ohella! Nyt harha-askel aiheesta - ihan oikeastiko? Porukoita siis kiinnostaa mun sairaudet ja oireet kolmanneksi eniten tässä blogissa. Tämä huvittaa suunnattomasti (Joo, mulla on kiero huumorintaju.), sillä mulla on ystäviä, joille tulee sellainen zone out -ilme, kun mainitsenkaan jotain sairauksiini liittyvää, ja täällä netissä porukka käy innolla lukemassa niistä. Mutta hei, kivahan se vaan on. En valita. Kiitokset vaan teille kiinnostuksesta mun vaivoja kohtaan myös.
Ja sitten taas asiaan. Enhän mä tiedä, keitä te olette, ja miksi käytte lukemassa mitäkin tietoja. Ymmärrän, että oireet kiinnostavat ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia sekä niitä, joilla sellainen on. Tarkoitan tällä sitä, että itsekin olen artikkeleita lukiessani vasta ymmärtänyt, että osa asioista, joiden kanssa elän, kuuluvatkin samaan tautiin. Ja minua tuo tieto tavallaan helpottaa. Ei tarvitse miettiä, johtuuko asia jostain muusta vaan pystyn niputtamaan oireet saman kokonaisuuden alle.
Toisaalta, kyllä minua kiinnostaa myös se, miten tätä tautia voi hoitaa. Siis kiinnostaahan se teitä lukijoitakin, Hoito-sivulla on paljon lukijoita. Silti tuntuu hurjalta, että oireista luetaan kaksi kertaa niin usein kuin niiden hoidosta. Myönnän kyllä, että hoito-sivut ovat sillä tavalla kesken, että niissä ei puhuta kaikkien oireiden hoidosta. Mun pitäisi etsiä niistä lisää tietoa.
Ihmetyksen aihe kaksi tällä viikolla on se, että kuinka tyhmä voin olla. Viime kirjoituksessa juttelin faskiapallon käytöstä. Lihasten avaamiseen se toimii kyllä. Näköjään sillä voi myös saada palovammat hartoihin. Kyllä, palovammat. Siis hankauksesta johtuvat. Oletan, että ehkä paita ne on tehnyt, kun olen pallolla aukonut lihaksia. Jossain välissä aloin ihmettelemään, kun olkapäät olivat arat. Katselin, että ei noissa ole mustelmia, ja sitten pari päivää myöhemmin tajusin, että joo, ei ole mustelmia ei, on palovammat. Ei tietenkään kovin syvät, ja ne varmasti parantuvat pian.
Kolmas ihmettelynaihe on mun alaselkä. Pari päivää sitten alkoi poltella alaselkää tai ehkä enemmin lannerankaa ja sieltä sitten lonkkiin ja etupuolelle asti myös. Sellaisia aaltomaisia poltteluita. Suurin pelko on, että siellä vuotaa nyt välilevy, mutta toivon, että siellä on - tai oli - joku nikama huonosti ja se vähän paino hermoa. Nimittäin, eilen illalla kokeilin itse, mistä kohdin polttelu lähtee. Laitoin peukalot nikamia vasten ja tein kumarruksen ja ylösnousemisen lanne edellä (kuten pilateksessa on opetettu) ja joku nikama työntyi paikalleen. Sen oikein tunsi peukaloita vasten. Nyt odotellaan, että vaikuttiko se asiaan vai palaako alaselän polttelu siitä huolimatta tänään.
Kävin eilen myös hierojalla. Pyysin avaamaan noita hartioita, joita en nyt uskalla pallolla hieroskella, ja käsivarsia. Sieltä löytyi ihan kamalia jumikohtia. Ihanaa oli, että viime yönä kädet eivät puutuilleet.
On aika hienoa oppia asioita omasta kropastaan, ja oppia huoltamaan sitä. Se, että mä tajuan jo, että joku paikka on jumissa, tai jonnekin tulee vika, alan heti etsiä tapaa korjata se. Joskus se onnistuu ihan itse, joskus ei. Mutta sekin on loistavaa, että osaan sitten ammattilaiselle selittää ongelman niin, että hän osaa auttaa minua korjaamaan sen.
Mutta nyt kaikille mukavaa viikonloppua!