Siirry pääsisältöön

Lihasvoima ja -massa HSD:ssä ja hEDSissä

Kaulimella kaulitaan piparitaikinaa. Kädet puristavat kaulinta.

Lihasvoimaa, lihasmassaa ja lihastiheyttä tutkittiin hEDSiä ja HSD:tä sairastavilla naisilla verrattuna terveeseen kontrolliryhmään. Löysin artikkelin kansainvälisen Ehler-Danlos -yhdistyksen sivujen kautta. Heidän sivuillaan on linkkejä tutkimuksiin ja tietoon sairaudesta. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt oli diagnosoitu vuoden 2017 diagnostisten kriteerien mukaisesti. Tutkimuksessa haluttiin tutkia lihasvoimaan ja onko tässä eroja hypermobiilia Ehlers-Danlosin Syndroomaa ja HSD:tä eli yliliikkuvuuskirjon oireyhtymää sairastavien välillä sekä verrattuna terveisiin henkilöihin. Haluttiin nähdä, tulisiko eri diagnooseilla oleville ihmisille räätälöidä erilaisia harjoitteita tai tulisiko heitä kohdella eri tavoin kuin tervettä kontrolliryhmää.

Ihmisiltä kysyttiin eri asioita kyselylomakkeilla ja heiltä mitattiin lihasvoimaa sekä jaloista että käsien puristusvoimaa standardoiduilla testeillä.  Myös polvien voimaa ja lihasten toiminnallista vahvuutta mitattiin testein, kuten myös jalkojen ja käsien jaksamista. Fyysisiä vammoja testattiin toimintaa mittaavin testein.

HSD- ja hEDS-ryhmien välillä ei löydetty merkittäviä eroavaisuuksia. Beightonin kriteerit, kivun voimakkuutta havainnollistavat VAS-tulokset ja kehon rasvan määrä olivat selkeästi kontrolliryhmää korkeampia molemmissa ryhmissä. Ikä, painoindeksi sekä lihasmassa dominoivassa jalassa sekä molemmissä käsissä olivat samalla tasolla kontrolliryhmän kanssa.

Alaraajojen maksimivoima oli molemmissa potilasryhmissä alempi kuin kontrolliryhmässä, mutta potilasryhmien välillä ei nähty eroja. Käsien maksimi puristusvoimissa ei ollut eroa kontrolliryhmään. Ennen ja jälkeen testin tehdyt kipukyselyt osoittivat korkeampia tuloksia molemmissa potilasryhmissä verrattuna kontrolliryhmään. Yläraajoissa ainoa selkeä ero kontrolliryhmään verrattuna löytyi olkavarren lähentäjän testissä.

AIMS-toimintakykykyselyssä hEDS- ja HSD-ryhmät eivät merkittävästi eronneet toisistaan, mutta eroja löytyi kontrolliryhmään verrattuna. Maksimilihasvoimatesteissä sekä hEDS- että HSD-potilailla oli heikommat tulokset alaraajoissa kontrolliryhmään verrattuja ja HSD-potilailla myös yläraajoissa. 

Tulokset osoittivat, kuten jo ennalta arvioitiin, että hEDS- ja HDS-potilaiden välillä ei ole merkittäviä eroja  lihasvoimassa, -massassa, -tiheydessä tai toiminnassa. Samoin kuin aiemmissa tutkimuksissa, myös tässä huomattiin, että hEDS- ja HSD-potilaiden maksimilihasvoima sekä lihasvoiman kestävyys ovat selkeästi tervettä kontrolliryhmää alempia.

Tutkimuksessa oletetaan, että huomioitu korkeampi rasvaprosentti ja alemman lihastiheyden trendi potilaissa voi vaikuttaa negatiivisesti lihasvoimaan, koska korkeampi rasvapitoisuus voi aiheuttaa heikkemistä lihasmassan ja lihaksen toiminnan välillä.

Tutkimuksessa huomattiin hEDS- ja HSD-potilaiden korkeammat kiputasot, mikä voi auttaa selittämään alentunutta lihasvoimaa. Aiemmat tutkimukset kertovat, että huono asentotunto, vähempi fyysinen aktiivisuus sekä sidekudoksen rakenteen muutokset voivat aiheuttaa alentunutta lihasvoimaa. Näiden hypoteesien vahvistamiseksi kuitenkin tarvitaan tarkempaa tutkimusta.

Tutkimukset eivät osoittaneet eroja puristusvoimassa, mutta potilaat ilmoittivat selkeästi alempia kämmenen, sormien ja käsivarren toimintoja kontrolliryhmään verrattuna. Koska puristusvoimatulokset eivät eronneet kontrolliryhmästä, eron syyksi epäillään kipuja, fatiikkia ja nivelten (osittaisia) sijoiltaanmenoja. Tutkimuksessa huomattiin vähentynyt lihasvoima hEDS- ja HSD-potilailla, mikä voi johtua heikentyneestä toiminnasta ja voi liittyä kehon korkeampaan rasvapitoisuuteen ja korkeampiin kiputasoihin.

Tutkimuksessa ehdotetaan, että hEDS- ja HSD-potilailta pitäisi tutkia heidän lihaskestävyyttään. Heidän hoitoonsa pitäsi myös kuulua kivunhoitoa. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan siitä, millaiset harjoitukset sopivat potilaille parhaiten lihasvoiman lisäämikseksi, jotta kipuja, fatiikkia ja nivelten (osittaisia) sijoiltaanmenoja voidaan estää. 

Lähde: Muscle Strength, Muscle Mass and Physical Impairment in Women with hypermobile Ehlers-Danlos syndrome and Hypermobility Spectrum Disorder. Marie Coussens, Bruno Lapauw2, Thiberiu Banica, Inge De Wandele, Verity Pacey, Lies Rombaut, Fransiska Malfait, Patrick Calders. Journal of Musculloskeletal and Neuronal Interactions. 2022; 22(1):5-14. 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...