Kun paikallispuudutteen tehossa on häiriöitä

Ruisku ja kaksi ampullia.
Lähde:pixabay.com

Törmäsin artikkeliin Local anaesthetic failure in joint hypermobilitysyndrome (vapaa suomennokseni Paikallispuudutteen tehottomuus hypermobiliteettioireyhtymässä) The Ehlers-Danlos Societyn sivujen kautta. Vaikka artikkeli onkin lyhyt, kiinnosti asia minua sen verran, että halusin sen tähän kääntää muillekin tiedoksi.

Itselläni on näet häiriöitä paikallispuudutteen kanssa. Minulla puudute tehoaa selkeästi viiveellä. Hammaslääkärissä joudumme aina odottelemaan puudutteen tehoamista. Itse käyn hammaslääkärillä yksityisesti, ja hammaslääkärini on hyvin ymmärtäväinen asian kanssa. Odottelemme rauhassa, että puudute tehoaa hänen aina välillä testatessa, onko alue jo puutunut.

Lisäksi puudutteen kesto on kohdallani normaalia lyhyempi. Se monesti häviää melko heti hammaslääkäriltä lähdettyäni. Minulle on tehty juurihoito, jossa jouduin erikoishammaslääkärin hoitoon. Hänelle myös kerroin siitä, että puudutteessa kestää pidemmän aikaa ennen kuin se alkaa tehota, ja se poistuu elimistöstäni nopeasti. Jouduimme lisäämään puudutetta juurihoidon aikana, koska sen teho alkoi vähentyä.

Itselleni oli aikanaan suuri valaistus kuulla, että tällainen on mahdollista. Olin välillä ihmetellyt, kun minuun sattuu puudutteesta huolimatta ja olin oikeastaan puutunut vasta hammasoperaatioiden jälkeen. Koskaan ei odotettu tarpeeksi kauan alueen puutumista. Enkä osannut asiaa tietenkään mitenkään ihmetellä, sillä oletin muillakin asian tapahtuvan samalla tavalla. Nyt ymmärrän, että puutumista pitää odottaa hetki ja sen teho voi loppua kesken kaiken, jos toimenpide on pitkä. Kun osaan asiasta mainita etukäteen, on tähän suhtauduttu todella hyvin terveydenhuollossa.

Paikallispuudutteen tehottomuus hypermobiliteettioireyhtymässä

Tanskalainen tutkimusryhmä huomasi ihobiopsian ottamisen yhteydessä, että Ehlers-Danlosin oireyhtymän hypermobiilia muotoa (hEDS) sairastavat potilaat kokivat toimenpiteen aikana kipua, vaikka näytteenottoalue oli puudutettu. Kysyttäessä asiasta potilaat kertoivat saman tapahtuneen aiemminkin paikallispuudutusten yhteydessä. Tutkiessaan asiaa tarkemmin ryhmä huomasi, että puudutteen kestoaika on normaalia lyhyempi  henkilöillä, joilla on diagnosoitu yliliikkuvuussairauksia.

Monilla ihmisillä tavataan yliliikkuvuutta, mutta lääketieteellisen yliliikkuvuusdiagnoosin saadakseen tulee täyttää tietyt kriteerit. Monilla yliliikkuvuussairausdiagnoosin saaneilla henkilöillä on aiemminkin raportoitu tehottomuutta paikallispuudutteiden toiminnassa.

Vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa, jossa oli 172 hypermobiliteettioireyhtymällä diagnosoitua potilasta ja 53 samanikäistä ei-yliliikkuvaa kontrollihenkilöä sekä 28 yliliikkuvaa, muttei diagnostisia kriteereitä täyttävää kontrollihenkilöä, todettiin paikallispuudutuksessa toimimattomuutta selkeästi enemmän hypermobiliteettioireyhtymää sairastavien keskuudessa. Henkilöt eivät tienneet oletuksesta, että paikallispuudutteen toiminnassa voisi olla häiriöitä hypermobiliteettisyndroomaa sairastavien kohdalla.


Lähde: Local anaesthetic failure in joint hypermobilitysyndrome. Journal of the Royal Society of Medicine, Volume 98 February 2005. Alan J Hakim, Rodney Grahame. Centre for Rheumatology, University College London Hospitals, London, UK. and Paul Norris, Colin Hopper.Department of Oral Surgery, University College London Hospitals, London, UK.

Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli