Penkkiurheilijan onnenpäivät
Pitää tunnustaa, olen penkkiurheilija. Ainakin, jos puhutaan yleisurheilusta, hevosurheilusta ja Olympialaisista. :) Jos jollekulle asia ei ole vielä selvä, nyt ovat yleisurheilun maailmanmestaruuskisat menossa. Olen ottanut lomaa töistä katsoakseni kisoja, niin innostunut olen asiasta. Olen laittanut kellon soittamaan, kun tv-lähetys alkaa, ja herään aamuyöstä katsomaan kisoja.
TV:n eteen on viritelty patja-tyyny-peitto-kasa, jossa on hyvä lepäillä ja katsoa kisoja. Siinä heräillään hitaasti, nautitaan aamukahvi ja leipä ajan kanssa, seurataan urheilua ja puuhaillaan mukavia asioita. Nautin tällaisista aamuista.
Päivällä ehtii vähän jotain muutakin ennen kuin iltapäivän lähetys alkaa. Sen jälkeen näkyy vielä ratsastuksen euroopanmestaruuskisoja Saksasta. Illalla on mentävä todella aikaisin nukkumaan, jotta taas voi herätä aamuyöstä. Sellainen parin tunnin siirto vuorokausirytmissä näyttää toimivan. :) Nukkumaan ilta-kahdeksalta ja ylös puoli neljältä.
Eilen päivällä, urheilulähetysten välissä, päätin lähteä käväisemään keskustassa. Kuten viime kirjoituksessani kerroin, on lonkkakivut taas ärtyneet, luultavasti tuon oikeanlaisen kävelyn takia. Voin kertoa, että keskustan mukulakivikadut ja ruuhka eivät ainakaan auttaneet asiaa. Mukulakivikaduilla kävely muljahtelevaa, ja ruuhkassa joutuu pysähtelemään ja tekemään väistöliikkeitä. Lonkkaan (siis tulehtuneeseen trochanterin insertiittiin) alkoi pistää kuin joku löisi puukolla.
Koska minulla ei ole ulkoisesti mitään merkkejä kivusta, vammasta tai huonosta liikkumisesta, ei minua kukaan kadulla varo tai väistä. Tuli äkkinäisiä pysähdyksiä, sivuliikkeitä ja väistöjä. Lopulta seisoin vanhan kauppahallin edessä, ja mietin, että miten pääsen täältä takaisin kotiin! Polvi tuntui turvonneelta (mitään ei näkynyt) ja jäykältä, lonkkaan pisti ajoittain ja alaselässä sekä lonkassa oli jatkuvaa särkyä.
Onneksi hetken seisoskelun jälkeen pystyin jatkamaan matkaa ja sain reissun tehtyä ihan kunnialla. En oikein tiedä, mitä tehdä. Pitäisikö vaan levätä ja olla tekemättä mitään? Pitäisikö jatkaa ja olla välittämättä kivusta? Parin viikon päästä on taas fysioterapiaa, sieltä haen lisäneuvoja. Tiedän, että minun pitää tauottaa tekemisiäni ja antaa kropalleni aikaa. Mutta kaupassa on pakko käydä ja on kiva hyvällä ilmalla tehdä muutakin kuin istua kotona.
Oikea puoleni on selkeästi jotenkin hajalla. Suurin osa ongelmista on oikealla puolellani; lapa, polvi, lonkka jne. Jopa oikea nilkkani alkaa oireilla. Pyöräillessäni ylämäkiä saan sähköiskuja oikeaan nilkkaan. Se tuntuu kuin kuminauha katkeaisi nilkan sisällä, mutta on siis selkeästi sähköisku. Jotain hermokremppaahan se tietysti on. Tapahtuu, kun jalalle tulee kaikki paino ylämäkeen polkiessa.
Onneksi nyt urheilukisoja katsellessa tulee myös lepäiltyä ja samalla hoidettua kroppaa. Pilatesrullalla voi rullailla lihasjumeja ja nikamalukkoja auki samalla kun katselee ja kuuntelee kisoja.
TV:n eteen on viritelty patja-tyyny-peitto-kasa, jossa on hyvä lepäillä ja katsoa kisoja. Siinä heräillään hitaasti, nautitaan aamukahvi ja leipä ajan kanssa, seurataan urheilua ja puuhaillaan mukavia asioita. Nautin tällaisista aamuista.
 |
| Yleisurheilun MM-kisoja Pekingistä aamulla ja iltapäivällä, ja sen jälkeen ratsastuksen EM-kisoja Aachenista. Kuvassa valjakkoajoa. |
Päivällä ehtii vähän jotain muutakin ennen kuin iltapäivän lähetys alkaa. Sen jälkeen näkyy vielä ratsastuksen euroopanmestaruuskisoja Saksasta. Illalla on mentävä todella aikaisin nukkumaan, jotta taas voi herätä aamuyöstä. Sellainen parin tunnin siirto vuorokausirytmissä näyttää toimivan. :) Nukkumaan ilta-kahdeksalta ja ylös puoli neljältä.
Eilen päivällä, urheilulähetysten välissä, päätin lähteä käväisemään keskustassa. Kuten viime kirjoituksessani kerroin, on lonkkakivut taas ärtyneet, luultavasti tuon oikeanlaisen kävelyn takia. Voin kertoa, että keskustan mukulakivikadut ja ruuhka eivät ainakaan auttaneet asiaa. Mukulakivikaduilla kävely muljahtelevaa, ja ruuhkassa joutuu pysähtelemään ja tekemään väistöliikkeitä. Lonkkaan (siis tulehtuneeseen trochanterin insertiittiin) alkoi pistää kuin joku löisi puukolla.
Koska minulla ei ole ulkoisesti mitään merkkejä kivusta, vammasta tai huonosta liikkumisesta, ei minua kukaan kadulla varo tai väistä. Tuli äkkinäisiä pysähdyksiä, sivuliikkeitä ja väistöjä. Lopulta seisoin vanhan kauppahallin edessä, ja mietin, että miten pääsen täältä takaisin kotiin! Polvi tuntui turvonneelta (mitään ei näkynyt) ja jäykältä, lonkkaan pisti ajoittain ja alaselässä sekä lonkassa oli jatkuvaa särkyä.
Onneksi hetken seisoskelun jälkeen pystyin jatkamaan matkaa ja sain reissun tehtyä ihan kunnialla. En oikein tiedä, mitä tehdä. Pitäisikö vaan levätä ja olla tekemättä mitään? Pitäisikö jatkaa ja olla välittämättä kivusta? Parin viikon päästä on taas fysioterapiaa, sieltä haen lisäneuvoja. Tiedän, että minun pitää tauottaa tekemisiäni ja antaa kropalleni aikaa. Mutta kaupassa on pakko käydä ja on kiva hyvällä ilmalla tehdä muutakin kuin istua kotona.
Oikea puoleni on selkeästi jotenkin hajalla. Suurin osa ongelmista on oikealla puolellani; lapa, polvi, lonkka jne. Jopa oikea nilkkani alkaa oireilla. Pyöräillessäni ylämäkiä saan sähköiskuja oikeaan nilkkaan. Se tuntuu kuin kuminauha katkeaisi nilkan sisällä, mutta on siis selkeästi sähköisku. Jotain hermokremppaahan se tietysti on. Tapahtuu, kun jalalle tulee kaikki paino ylämäkeen polkiessa.
Onneksi nyt urheilukisoja katsellessa tulee myös lepäiltyä ja samalla hoidettua kroppaa. Pilatesrullalla voi rullailla lihasjumeja ja nikamalukkoja auki samalla kun katselee ja kuuntelee kisoja.
