Levotonta touhotusta
Tänään mun autonominen hermosto taas on käynyt aivan ylikierroksilla - enkä tiedä miksi. Olen aamusta asti ollut kamalan levoton ja ahdistunut ja vaan pyörin ympäriinsä. Kirjaimellisesti. Mitään pitkäjänteistä en voi aloittaa ja hetken istuttuani hyppään taas ylös kävelemään. Kun yritän olla paikallani, tulee huono olo. En pysty keskittymään mihinkään enkä saa mitään järkevää aikaiseksi, mutta en kykene istumaan paikallani hetkeäkään. Ei ole nälkä, mutta onneksi sentään pystyn syömään.
Heräsin tällaisena tänään. Erikoista. Olivatkohan uneni jotenkin levottomia tai ahdistavia? En ainakaan muista. En nukkunut kovin pitkään ja kivut on olleet melko pahoina, mutteivät ne tähän asti ole levottomuutta laukaisseet. En myöskään tiedä stressaavani mitään asiaa. Ehkä on väärin sanoa, etten saa mitään aikaiseksi. Saan paljon aikaiseksi, koska en pysty olemaan paikallani. Mutta saan suoritteita aikaiseksi, mitään aivotoimintaa vaativaa en saa. Tämän tekstinkin kirjoitus on vaikeaa ja pysähdyn välillä tekemään muuta kuten hakemaan vettä, katsomaan puhelinta, hakemaan kynän, vaihtamaan istumapaikkaa ja asentoa jne. Luen samaa lausetta läpi uudestaan ja uudestaan. En siltikään tiedä, mitä kirjoitan. Onko tässä tekstissä mitään järkeä? Kykeneekö tätä ymmärtämään kukaan? Ehkä ajatukseni hyppivät liikaa ja teksti on hajanainen, sekava.
Suorittanut olen tänään sitten senkin edestä. Olen käynyt pienellä kävelyllä, soittanut parille kaverille, tiskannut ja päivittänyt tietokoneen. Olen viikannut pyykit narulta, järjestellyt tavaroita, pessyt kylpyhuoneen ja pyyhkinyt pölyt. Ainakin tulee siivottua, jos tästä pitää jotain hyvää yrittää hakea. Kisoja on tietysti katseltu myös tässä ohessa ja päivitetty huomisen aikatauluja.
Ehkä nämä ylikierrokset joskus loppuvat. Alaselkä kiukuttelee, samoin lonkka, mutta silti on pakko touhottaa. Pitäisi löytää joku keino rauhoittumiseen tällaisina levottomina päivinä, kun pidän ällöttävää oloa taka-alalla touhottamalla.
