Olen käynyt HUSin Fysiatrian poliklinikan fysioterapiassa nyt neljä kertaa elokuusta alkaen. Näillä käynneillä on keskitytty hyvin paljon niskani aiheuttamiin ongelmiin. Päädyin tänne alun perin yläselkäni ongelmien takia. Lapojeni välissä on ollut ahdistava alue, jonka jumittaminen tekee minulle kuvottavan olon. Olen saanut ja testannut monia erilaisia harjoitteita ihan takalinjan pumppaavista venytyksistä pieniin pään pudistuksiin lähtien.
Tällä hetkellä erilaisia harjoitteita on kertynyt käyntien myötä aikamoinen määrä, joista osa on taas viime kerralla saatuja uusia harjoitteita testiin. Harjoitteissa toki kaikissa keskitytään niska-, hartia ja yläselkäakselille. Yllätyksenä on tullut se, kuinka paljon oma katse hämää välillä liikkeen suorittamista, ja olenkin joitain liikkeitä tehnyt sen takia silmät suljettuina. Toki tässä tuntoaisti ja keskittyminen nousevat entistä tärkeämpään osaan.
Harjoitteista on kuitenkin ollut apua ja helpotusta olooni. Huomaan, että vaikka lihakseni toki välillä kramppaavat tai jumiutuvat, osa ongelmista tulee paljolti kalvojen kautta. Niskan asentojen huomioiminen ja treenaaminen on ollut rankkaa, mutta myös auttanut paljon.
Lisäksi olen saanut muutamalla käynnilläni akupunktiota, josta on ollut suuri apu. On jopa vähän hämmentävää huomata, kuinka neulat vaan paikallaan ollessaan rentouttavat kehoani ja vapauttavat jumeja. Harjoitteiden avulla olen sitten yrittänyt pitää jumiutuneita lihaksia ja kalvoja auki. Valitettavasti tämä ei aukottomasti onnistu, vaikka kaikesta on ollut paljon apua.
Käyn edelleen normaalissa fysioterapiassa itse maksavana sekä pilates-tunneilla, mistä on hyötyä. Tällä hetkellä pääni on ehkä hieman sekaisin siitä, mitä harjoitteita minun kannattaa tehdä ja kuinka usein. Onneksi yksi käynti on vielä jäljellä tuonne Fysiatrian polille, jolloin voimme tarkistaa harjoitusten määrät ja toimivuuden sekä kaikkein oleellisimmat harjoitteet. Toki takataskussa on hyvä olla arsenaali erilaisia harjoitteita. Tilanteet, kun aina tuntuvat muuttuvan yliliikkuvassa kehossa.
Juuri nyt haastavinta on aktivoida niskan lihakset ja tehdä niillä liikkeitä. Tunnen kuinka koko kehoni jännittyy ja selän lihakset tai kaulan lihakset osallistuvat aktiivisesti liikkeeseen. Onkin vaikeaa löytää, kuinka juuri nämä tietyt lihakset aktivoidaan. Tämä on varmasti kaikkien hypermobiliteettisyndroomaa tai hypermobiilia Ehlers-Danlosin syndroomaa sairastavien yhteinen ongelma. Kehon hahmotus on pielessä.
Olen tosi iloinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Olen saanut käyntikerroilta paljon ja oppinut taas uusia asioita oman kehoni toiminnasta.