Viime fyssarin käynnillä juttelin pitkästi käsieni toimintakyvystä, ja kuinka se on mielestäni laskemaan päin. Kirjoittelin muutaman päivän ajan ylös asioita, joitan en pysty tekemään normaalisti. Kiinnitin asioihin huomiota ja vertasin itseäni muihin ihmisiin. Listasta tuli paljon pidempi kuin etukäteen luulin. Kotioloissa asioita on helpompi kiertää, sillä tavarat ovat omia ja voit tehdä asioita missä asennossa vaan ja millä työvälineillä vaan.
Tajusin myös ensimmäistä kertaa elämässäni, että pidän leikkuuveistä väärin kädessäni. Koska etusormeni on ihmeellinen vempula, en pysty tukemaan sillä veistä ollenkaan. Tästä syystä myöskään ranteeni ei toimi oikein. Ei siis ole ihme, että leivän leikkaaminen on hankalaa, varsinkin julkisilla paikoilla kuten lounasravintoloissa.
Fysioterapeutin testatessa käsiäni, kävi ilmi, että puristusvoiman ja huonojen käsivoimien lisäksi minulla on ongelmia nimettömän ojentamisessa. Sormi ei ota vastaan käskyjä, kuten muut sormet. Koska muut sormet liikkuvat, keskitymme harjoittelussa nimettömiin. Sain tehtäväkseni nostaa nimettömiä ylöspäin. Aluksi ne eivät nousseet ollenkaan, ja hetken harjoittelun jälkeen sain niitä ylös vajaan sentin verran. Muut sormet nousevat normaalisti. Kyse ei siis ole nivelen liikerajoitteesta, sillä pystyn nostamaan toisella kädellä sormen pystyyn, vaan käskyjen kulkemisesta perille, luultavasti hermojen ongelmasta.
Tajusin myös ensimmäistä kertaa elämässäni, että pidän leikkuuveistä väärin kädessäni. Koska etusormeni on ihmeellinen vempula, en pysty tukemaan sillä veistä ollenkaan. Tästä syystä myöskään ranteeni ei toimi oikein. Ei siis ole ihme, että leivän leikkaaminen on hankalaa, varsinkin julkisilla paikoilla kuten lounasravintoloissa.
Fysioterapeutin testatessa käsiäni, kävi ilmi, että puristusvoiman ja huonojen käsivoimien lisäksi minulla on ongelmia nimettömän ojentamisessa. Sormi ei ota vastaan käskyjä, kuten muut sormet. Koska muut sormet liikkuvat, keskitymme harjoittelussa nimettömiin. Sain tehtäväkseni nostaa nimettömiä ylöspäin. Aluksi ne eivät nousseet ollenkaan, ja hetken harjoittelun jälkeen sain niitä ylös vajaan sentin verran. Muut sormet nousevat normaalisti. Kyse ei siis ole nivelen liikerajoitteesta, sillä pystyn nostamaan toisella kädellä sormen pystyyn, vaan käskyjen kulkemisesta perille, luultavasti hermojen ongelmasta.
Seuraavaksi testattiin sormien liikkumista sivusuuntaan. Kaikki muut sormet toimivat nätisti, paitsi nimettömät. Ne eivät liiku sivusuuntaan milliäkään, paitsi, jos annan pikkurillin tehdä kaikki työt.
Helpotimme harjoitusta edelleen, ja nyt tehtäväni on siis liikutella nimetöntä sivusuuntaan, kun pikkurilli on viety sivulle. Tätä pystyn tekemään, joten tämä on kotiläksyni. Nimettömän liike on haparoivaa ja paljon epävarmempaa kuin muiden sormien, mutta ainakin se liikkuu.
Eivät nämä harjoitukset tietenkään auta puristusvoiman lisäämiseen eivätkä sinällään välttämättä toimintakykyyn. Kuitenkin, jos saan treenattua hermojen käskytystä normaalimmaksi, voi sitä kautta käsieni toiminta parantua.
Muihin käsieni ongelmiin etsin vielä apuja. Ehkä joku päivä näistä päästään selvyyteen. Pitää varmaan ottaa lääkärinkin kanssa puheeksi nämä kädet ja muutenkin kaikki ongelmani yhtenä pakettina. Itseäni vaan hirvittää se, että menen sinne kertomaan monesta eri ongelmakohdasta. Yleensä menen lääkäriin aina yhden ongelman kanssa, ja siihen sitten etsitään ratkaisua.