Ajatukset jäsentyvät
Olemme kaikki erilaisia. Pystymme eri asioihin. Osalla kyse on treenin puutteesta, osalla sairauksista, osalla ties mistä. Ulkopuolinen ei näe päällepäin, miksi joku tekee asiat eri tavalla tai miksi hänellä on vaikeuksia asioiden kanssa.
Itse en ongelmiani juurikaan julkisesti mainosta. Jos joskus kerron vaikeuksistani, kerron niistä lähinnä vitsien kautta tai humoristisina tapahtumina. Se että puhun väärin tai en löydä oikeaa sanaa on hauska tapahtuma muille. En tee julkisesti isoa numeroa siitä, etten pysty jotain asiaa tekemään tai että se on vaikeaa. Lähinnä kyselen ääneen onko joku nähnyt saksia tai kiroilen, kun joku asia ei onnistu. Valittaminen ei auta ketään, ei minua eikä muita. Tietysti joskus tulee oikeista asioista puhetta - lähinnä muiden erinäisistä krempoista kärsivien kanssa - ja silloin niistä kerron.
Olen kyllä avoimesti maininnut asioistani töissä, jotta työkaverini ja esimieheni niistä tietävät. Mikään salaisuushan tämä sairauteni ei ole. Kuitenkin tuon asiat yleensä esiin vähätellen tai huumorin kautta. Tämä on oikeasti jopa ongelma välillä, sillä vähättelen asioita myös minua hoitaville tahoille. Kuntoutuksen jäljiltä mainitsin julkisesti (lue: Facebookissa), että nyt minun pitää alkaa ottaa iisimmin, väljentää aikatauluja ja opetella keskittymään tärkeimpiin asioihin. Kävin myös töissä keskustelun pomoni kanssa ja olen kertonut asioista kolleegoille, jotka ovat kuntoutuksesta kysyneet. Esimieheni onneksi tukee minua tässä ja kannustaa priorisointitavoitteessani. Kuntoutuksestani voit lukea edellisestä postauksestani Olen krooninen kipupotilas.
Priorisointi on alkanut hahmottua päässäni. Olen jäsennellyt kuntoutuksen kipulääkärin ja psykologin kanssa käymiäni keskusteluita sekä muita vinkkejä, joita olen saanut mm. fysioterapeutiltani. Asia muhii päässäni ja olen miettinyt erilaisia värikoodeja, tasoja ja listoja. Työstän asiaa pikkuhiljaa eteenpäin. Asia on vielä liian jäsentymätön, että saisin sitä fiksusti paperille tai johonkin konkreettiseen muotoon. Täytyy jossain sopivassa kurvissa tehdä asiasta hahmotelmia. Töissä listan on oltava sähköisesti muokattava, sillä asioiden prioriteetit muuttuvat jatkuvasti, henkilökohtaisessa elämässä asioiden prioriteettitasot ovat pysyvämpiä ja muutenkin ehkä helpompia hahmottaa.
Viime postauksessa kerroin myös saamastani kirjavinkistä kivunhoitoon. Ikävä kyllä joku muukin haluaa lukea kyseisen kirjan – kirjaston varausjonossa olen sijalla 64. Saa nähdä, milloin on minun vuoroni saada se. Toki kirjan voi ostaakin, mutta haluan ensin tutustua siihen rauhassa. Olen pari vuotta systemaattisesti yrittänyt päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta, joten yritän harkita kaikkia hankintojani. Kipulääkäri mainitsi kipuluennollaan toisenkin kirjan, jonka sain varattua heti. Kirja onkin matkalla luokseni. Palaan sen sisältöön, kunhan olen päässyt tutustumaan siihen ja jos saan siitä jotain oivalluksia. Koska kirja on ruotsiksi, tuleepa samalla treenattua toista kotimaista.
Lääkekokeiluni menee hyvin. En aloittanutkaan melatoniinilla, sillä ongelmani ei kuitenkaan ole nukahtamisongelma, vaan kipuongelma. Vaikka kipu ei tunnu oikeastaan kovasti, silti kipulääkitys auttaa minua nukkumaan, joten päättelimme tässä aiemmin syksyllä työterveyslääkärin kanssa, että kyllä se kipu kuitenkin unta häiritsee. Päätin aloittaa kipukynnystä nostavalla lääkkeellä ja testata sen ensin. Kipulääkärin mukaan annos on niin pieni, että sen voi lopettaa koska vaan tai pitää välipäiviä. En ole onneksi ole saanut siitä sivuoireita ja unta riittää paljon. Aluksi vähän liikaakin, sillä nukuin 10 tuntia ja sen jälkeen meni vielä 1,5 tuntia herätä kunnolla. Siinä toki voi olla syynä sekä uusi lääke että kuntoutuksen rasitus elimistölle. Viikon mittaan uni tasaantui ja nukun lääkkeen avulla hyvin ja heräämättä noin 7,5-8 tuntia. Kyseessähän ei ole varsinainen unilääke, mutta minua lääke selkeästi nukuttaa. En tiedä onko syynä hyvä uni vai muuten kivuttomampi jakso vai niiden yhteisvaikutus, mutta olen tällä viikolla voinut aika hyvin.
Sormijumppakin alkaa hitaasti tuottaa tuloksia. Edelleen nimettömien liikuttelu on vaikeaa, mutta saan niitä jo liikkeelle ja mielestäni myös sormen nostokorkeus on noussut. Ei olla vielä lähelläkään muiden sormien tasoa, mutta parannusta on tullut. Voit lukea asian taustaa kirjoituksesta Sormiharjoituksia.
Fysioterapiaankin olen tässä välissä ehtinyt, kuten tuossa aiemmin mainitsinkin, kun sanoin jutelleeni fyssarin kanssa asioiden priorisoinnista. Lapa-hartia-kaula-alue otettiin käsittelyyn ja saatiin pahimmat lihasjumit avattua. Kaula tuntui aivan pitenevän ja veri alkoi taas virrata aivoihin. Tiesin, että siellä on jumeja, mutta vasta avauksen jälkeen huomasin eron. Nyt yritän taas muistaa pitää hartiat ojennuksessa. Syksyn tultua se on hankalampaa, sillä minulla on aina kylmä. Kun minulla on kylmä, nostan harteitani ja jännitän lihaksiani, vaikka se nyt ei ainakaan auta pitämään mitään lämpimänä. Olen myös kaivanut kaapeista paksuimmat villavaatteet pitkähihaisten päälle laitettavaksi. Mitäköhän puen päälleni, kun pakkaset saapuvat ja on oikeasti kylmä...
P.S. Olen saanut yhteydenottoja sähköpostilomakkeen kautta. Kiitos niistä, on aina mukava saada lukijoilta palautetta ja keskustella kanssanne. Ikävä kyllä, muutamissa ei ole ollut mukana toimivaa sähköpostia, joten en ole voinut vastata teille. En myöskään halua vastata julkisesti blogissani viesteihin, jotka on lähetetty minulle yksityisesti. Eli, jos haluatte vastauksia viesteihinne, laitattehan toimivan sähköpostin viestinne mukaan. Erään palautteen pohjalta testaan myös avointa kommentointia. Nyt siis sinun ei tarvitse olla rekisteröitynyt kommentoidaksesi blogissani.
