Siirry pääsisältöön

Naks! Poks! Ruks!

Kuva: Pixabay.com
Käännän päätä, ja niska sanoo poks. Nojaan sohvan selkänojaan ja nikamalukko poksahtaa auki rintarangasta. Pyöräytän rannetta ja nivelkapseli naksuu. Tässä ei ole mitään erikoista minulle. Muistan teininä "venytelleeni selkääni" eli taivuttaneeni itseäni taaksepäin seisoma-asennossa ja kuinka hyvältä se tuntui, kun nikamat poksuivat järjestyksessä auki selästä yksi toisensa perään.

Nykyään tuota ei enää uskalla tehdä kuin pikkuisen ja varovasti, kun minulla on selkä ruksahtanut (nikamat subluksaavat ja selkälihakset kramppaavat ympäriltä) liian monta kertaa, ja selässä on muutenkin kulumia, virheasentoja, spondyloosia, pullistumia ja tyrä.

Enkä minä huvikseni itseäni poksuttele. Selkä myös jumii samaa tahtia, kun se aukeaa. Kaikki staattiset asennot jumittavat selkäni. Oli se sitten sohvalla istumista tv:n edessä, kokouksessa istumista töissä, painavahkon tavaran kantamista käsissä/sylissä tai nukkumista samaassa asennossa selällään. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liike aina auttaisi. Yleensä liikuttelu auttaa, mutta myös staattinen liike, aiheuttaa jumeja. Ja koska tätä kremppa-osastoa riittää, staattinen liike tulehduttaa mulla noita lihasten kiinnityskohtia ja jänteitä.

Nyt, kun olen reilun vuoden tehnyt aktiivisesti töitä kroppani kanssa, alkavat jumi suurimmaksi osaksi aueta samaa tahtia, kun ne syntyvät. Tällä tarkoitan, että jumit eivät jää päälle viikoiksi tai päiviksi, vaan ne aukeavat itsekseen tai saan ne itse auki tietyillä liikkeillä tai apuvälineillä. Aamuisin herätessäni napsuttelen niitä auki ihan vaan venyttelemällä sivuille ja viemällä lavat taakse. Jos lukko on pahempi, eikä heti napsahda auki, otan avuksi pilatesrullani.

Selässä pahimmat ongelmakohdat ovat rintarangan yksi nikama tuossa lapaluiden välissä ja alaselkä. Rintarangassa on vissiin kulumaa, ja se kulumakohta aiheuttaa sen, että viereisetkin nikamat menevät herkästi lukkoon. Alaselässä ongelmana on, että nikamat liikkuvat helposti virheasentoihin. Välillä saan ne itse paikalleen, välillä tarvitaan apua. Niissäkään se virheasento ei välttämättä ole itsessään kovin kivulias, vaan se, jos sen takia hermoihin tulee ärsytystä, hetkellistä puristusta tai vastaavaa.

Olen miettinyt, että kuinka paljon ihmiset yleensä naksuvat. Tiedän, että noita nivelkapseleiden paineenmuutoksesta tulevia napsahduksia on varmasti kaikilla. Osalla enemmän ja osalla vähemmän. Varpaat, polvet, sormet jne. napsuvat liikkuessa tai liikkelle lähdettäessä. Se on ihan tavallista. Itse jopa tahallani naksutan ranteita, koska tuo paine kertyy siellä joskus kovaksi ja aiheuttaa kipua. Napsuttamalla painetta vähemmäksi, kipu hälvenee. Samalla koen, että minulle tulee vähemmän jännetupintulehduksia, kun naksuttelen ne säännöllisesti auki. Ehkä siihen vaikuttaa lisäksi muidenkin jumien avaaminen ja hermojen venyttely.

Nikamalukoista olen keskustellut kavereitteni kanssa ja muutamien pilates-kavereiden myös. Siinä sitten vastaukset ovatkin erilaisia kuin nivelkapseleiden poksumisen osalta. Osalle tulee nikamalukkoja, osalle ei. Tai he eivät sitä ainakaan tajua. Ero kuitenkin on, että suurin osa ei saa niitä itse auki. Lukkojen avaamiseen tarvitaan kiropraktikkoa, naprapaattia, fysioterapeuttia tai fysioterapiaa. Ennen pilatestuntia joskus ollaan juteltu näistä, ja toiset joutuvat tekemään paljon töitä näiden avaamisen eteen, ja minä vaan pyöräytän itseäni pilatesrullan päällä. Toisaalta, asiassa on toinen puoli. Minulle myös tulevat ne takaisin helposti. Ja kun nikamat liikkuvat herkästi, tulee nikamiin myös helpommin kulumia. Liikkuessaan ne vaan löystyvät entisestään ja kuluvat entistä enemmän.

Vaikka olenkin tässä kirjoittanut pitkästi nikamalukoista, niitä isompi ongelma minulle on kuitenkin subluksaatiot. Subluksaationi kohdistuvat lähinnä selkään sekä sormiin. Ne ovat toki kivuliaita ja niistä on hetkellistä haittaa. Kun selkäni on pahana, on liikkuminen ja asioiden tekeminen vaikeaa. Kun sormenpääni on osittain sijoiltaan, on tietysti tietokoneen käyttö hankalaa. Löysät nivelet tekevät jäykkien nappien painamisesta vaikeaa, kun niiden taittuminen väärään suuntaan aiheuttaa kipua.

Olen siinä onnekas, että olkapääni tai lonkkani eivät mene sijoiltaan. Pystyn siis kävelemään suht normaalisti ja tekemään käsilläni asioita. Huonojen lihasten takia painavien asioiden kantaminen on hankalaa ja sattuu olkiin, kun nivelen alue joutuu venytykseen. Reppu kuitenkin usein auttaa asiaa. Polvienkin osalta subluksaatio on minulla pientä ja hetkellistä, ja korjaantuu viimestään minuuttien sisällä. Nilkkani ovat löysät ja pyörivät ympäri lähinnä jänteiden löysyyden takia, ei siksi, että nivelet menisivät sijoiltaan. Minun ongelmani ovat sellaisia, että onneksi pystyn elämään suht normaalisti. Rajoitteeni koskevat lähinnä liikkumisen määrää ja pituutta sekä tavaroiden kantamista. Vaikka näitä asioita pitää tietysti huomioida elämässä, pystyn kuitenkin tekemään suurinta osaa tavallisista asiosta ilman isoja ongelmia.

Tässä naksumisia ja poksumisista kirjoittaessani olen huomannut oman kroppani pokseet selkeästi. Tätä blogia kirjoittaessani olen naksuttanut ranteet auki, niskasta aukesi lukko päätä kääntäessä ja selästä yksi sitä suoristaessani. Vesilasia hakiessani naksuivat nivelet polvissa ja varpaissa. Rintarangassa alkoi ahdistaa se kuluman kohta niin kävin välissä pyöräyttämässä sen auki pilatesrullan avulla. Asentoa vaihtaessa rutisi kallon pohja. Kun oikein erityisesti näihin ääniin kiinnittää huomioita, tajuaa kuinka paljon kroppa oikeasti naksuu, rutisee ja poksuu ihan koko ajan. No, minun kroppani ainakin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...