Otin puheeksi myös mun olkapään, joka on vaivannut jo jonkin aikaa. Kun vasenta kättä liikuttaa oikealle, olkapäähän on aina välillä sattunut ja se napsuu. Kävi ilmi, että mulla oli lihas jumissa syvällä olkapäässä. Sorry, nyt en osaa kyllä kertoa mistä lihaksesta oli kyse. Joku, joka kiinnittyy solisluun alle jonnekin.
Kun kyljen lihaksia avattiin, otti fyssari mua kiinni oikeasta olkapäästä, ja siinäpä löytyi myös erittäin arka kohta. Kävi ilmi, että saman lihaksen kiinnityskohta oli jumissa myös oikealla puolella. Ei tosin yhtä pahasti kuin vasemmalla, mutta aluillaan kuitenkin. Ja lopulta selkäpuoleltakin hartiasta löytyi jumissa oleva kohta, kun vielä tämänkään jälkeen eivät käsivarteni liikkuneet samalla tavalla molemmilta puolilta. Kun senkin varovasti painoi auki, käsi liikkui kuin vettä vaan.
Tuntuu ihanalta, kun kädet liikkuvat jälleen normaalisti eikä niiden liikuttaminen kiristä. Ei sitä ihmiset koskaan tajua, kun kerron olan olevan jumissa, ja silti käsi (tai muu kohta kroppaani) taipuu vaikka kuinka pitkälle. Onneksi fyssarini uskoo jumini ja osaa löytää niiden paikat! Tietysti kerron, missä asennoissa tai liikkeissä ongelma ilmenee ja miten, mutta ihan taikurina pidän koko naista! En tajua, miten kertomani perusteella pääsee niin hyvin ongelman ytimeen ja osaa korjata kroppani ongelmia. :D
Se on jännä kuinka paljon se merkitsee, että asiat otetaan tosissaan. Ei vaan sanota, että kyllähän tuo liikkuu ihan normaalin liikeradan eikä sen tarvitse enempää liikkuakaan. No, ei tarvitse, mutta silti siellä on jumittava kohta. Ja kaikki, kenellä on joskus ollut lihasjumeja, jotka rajoittavat liikettä tietävät, että kivaa se ei ole.
Olen myös PhysioPilateksessa huomannut, että joudun tekemään kyykätessä tosi paljon töitä, jotta jalkani pysyvät oikeassa asennossa. Ensin polvesta kiristi todella paljon, mutta ohjaaja sanoi, että lonkan alueen lihakset saattavat olla liian kireät. Venyttelin niitä ja huomasin,että polvet eivät enää kiristä yhtä paljon. Ne kuitenkin tuntuvat vaativan edelleen todella paljon töitä, jotta jalkani pysyvät oikeassa asennossa.
Kävimme polvieni asentoa läpi fysioterapeutin kanssa. Testasimme erilaisia kyykkyasentoja, ja lopulta kävi ilmi, että minulta puuttuu lihaksia. Takareisissä, polvitaipeitteni yläpuolella, eivät lihakset aktivoidu ollenkaan, kun kyykistyn ja nostan kantapäitäni irti lattiasta yksitellen. Siellä vaan ei tapahdu mitään. Nyt treenaan lihaksien löytymistä ja aktivoitumista. Tätä liikettä tehdessäni jalan liike ei ole sulava vaan se ikään kuin pätkii. Lihakseni ovat olemattomat. Omituista näissä olemattomissa lihaksissa on se, että olen harrastanut koko elämäni lajeja, joissa tarvitaan erilaisia jalkalihaksia! Olen ratsastanut, lenkkeillyt, tanssinut ja kävellyt. Ja mulla on kuitenkin jaloissa mielestäni ihan hyvät lihakset, ilmeisesti vaan ei ihan joka paikassa.
Nyt alan vaan varovasti harjoittelemaan jalkalihasten aktivointia. Alaselkä ja lonkka temppuilevat jatkuvasti, joten niiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Pitää muistaa, etten yritä tehdä liikaa kerralla, etten riko toista paikkaa, kun yritän korjata toista. Flunssaakin pukkaa, mutta olen syönyt niin järkyttävät määrät valkosipulia, että vampyyrit pysyvät varmasti loitolla. Toivottavasti myös flunssa. Olen pilatestunneilla tullut huonovointiseksi pään kääntelystä, mutta oletan sen liittyvän tuohon flunssaan, joka yrittää saada yliotteen. En kyllä tarvitse yhtään flunssaa.
Nyt pitää yrittää päästä nukkumaan. Tänä aamuna olen herännyt ennen neljää. Uni vaan loppui siihen. Koska kello on jo puoli kaksitoista, alkaa todellakin olla aika edes yrittää nukkua. Hyvää yötä!