Hammaslääkäritarinoita

Kuva: pixabay.com

Olen viimeisen kuukauden aikana juossut hammaslääkärissä useaan otteeseen. Kävin tarkastuksessa, missä löytyi kaksi reikää sekä yksi haljennut paikka. Lisäksi yksi paikka murenee reunasta. Vuoden sisällä olen lisäksi ollut paikkauttamassa yhtä lohjennutta hammasta ja yhtä irronnutta paikkaa. Tuntuu, että juoksen hammaslääkärillä koko ajan.

Mun hampaat eivät ole koskaan olleet hyvät ja reikiä on enemmän kuin kotitarpeiksi. Hampaat ovat vinossa, eikä niitä kyllä ole koskaan oiottukaan. Lapsena sain itse päättää, lähdenkö oikomishoitoihin vai en. Multa olisi pitänyt vetää 4 hammasta ja sitten vasta olisi pystynyt oikomaan. En suostunut.

Keväällä, kun kävin hypermobiliteettisyndroomiin erikoistuneella fysiatrilla, hän sanoi, että hyvä vaan, etten oiottanut. Eivät sen tulokset olisi pysyneet kuitenkaan. Mä olen kyllä samaa mieltä, sillä mun hampaat liikkuvat suussa. Siis, ne eivät heilu, mutta niiden välit ja paikat elävät. Lisäksi hän sanoi, että mulla oleva hampaiden mureneminen (lohkeilevat, kuluvat) on myös hms:n aikaansaannosta.

Mä olen myös aina ollut sitä mieltä, että puudutteet eivät vaikuta mulla oikein. Usein olen puutunein siinä vaiheessa, kun kävelen ulos hammaslääkäristä. Kun olen tähän hms:ään tutustunut, olen ymmärtänyt, että samasta taudista johtuvaa sekin on. Nykyiselle hammaslääkärilleni olen asian kertonut, ja hän ottaa asian todella hyvin huomioon ja tarkastaa, että olen varmasti puutunut, ennen kuin hän aloittaa työnsä. Pitää myöntää, että mulla on vähän hammaslääkärikammo, joka juontaa juurensa koulun hammaslääkärikäynteihin. Siellä porukka kävi hammaslääkärin pakeilla kuin liukuhihnalta. Siinä ei auttanut sanoa, että vielä sattuu, eikä ien ole vielä puutunut.

Nyt on hampaat tältä erää kunnossa, ja seuraava käynti onneksi vasta vuoden päästä. Pitää toivoa, että tosiaan saisin pitää vuoden tauon ennen seuraavaa käyntiä eikä yksikään hammas tai paikka lohkeaisi tai irtoaisi.