Nyt olen syönyt naprokseenia, jossa on vatsansuojalääke valmiina. Ei että tämäkään olisi halvimmasta päästä lääkkeitä. Tällä hetkellä tuntuu kuin elämäni olisi muuttunut. Olen ollut kivuttomampi kuin aikoihin. En edes muistanut, miltä tuntuu, kun on näin vähän kipuja. Olen jaksanut kiinnostua asioista ja jaksan lähteä paikkoihin, nähdä ystäviä jne. Tiedän, että nämä ovat ihan normaaleita asioita, mutta nyt en ystävän tapaamisen jälkeen kaadu sohvalle makaamaan, vaan saan jopa jotain aikaiseksi kotonakin.
Oikeastaan ymmärsin vasta viime viikolla, kuinka paljon lääkkeet auttavatkaan. Olin kotona lähdössä kävellen käymään kirjastossa ja ruokakaupassa. Oli vielä hieman liian aikaista ottaa lääke, joten päätin ottaa sen vasta, kun tulen kotiin. Koska vain palautin kirjoja kirjastoon, oli selässäni tyhjä reppu. Sää oli kaunis, ja päätin tehdä pienen kävelylenkin ennen kauppaan menoa. Kaikki meni oikein hienosti. Yhtäkkiä supermarketissa iski kamala uupumus. Jalkoja ja jalkapohjia alkoi särkeä, jalat eivät tahtoneet liikkua eteenpäin, kylmä hiki nousi iholle ja alkoi tulla huono olo. Tein sisulla ostokset loppuun ja raahauduin kotiin. Nappasin lääkkeet ja kaaduin sohvalle. En jaksanut pitää edes silmiä auki. Koko kroppaa särki ja liikkuminen tuntui mahdottomalta.
Vasta tuossa sohvalla maatessani ymmärsin, mitä lääkkeet oikeasti minulle tekevät, ja kuinka paljon niistä on apua. Mietin viime kevättä, kun kävin kävelemässä kolme kilometriä. Sen jälkeiset metrit olivat voimatonta raahautumista kotiin. Nyt pystyn hyvin kävelemään vähän pidemmällekin enkä ole täysin raato.
Olen onnellinen, että minulle on löytynyt kipulääke, joka toimii. Olen ottanut kaiken irti siitä, että pysty tekemään enemmän. Tiedän, että minun pitäisi olla fiksu, ja säästää energiaani. Tai kyllä minä teenkin niin, mutta unohdan aina välillä, kun taas pystyn tekemään asioita. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole loppuelämän ratkaisu, mutta nyt tästä on apua.
En väitä, etten olisi kipeä. Tätä kirjoittaessä käteni ovat tulessa. Niiden jumppaaminen sekä viilenevät ilmat ja tuuli ovat taatusti syypäitä. Lisäksi eilen nautin pitkästä aikaa jauhemaksapihvejä, joista tänään maksan kihti-kipuina sekä varpaissa että sormissa. Kylkeni kramppaa ja alaselässä on kipuja eilisen pilates-tunnin jäljiltä (en malta tavis-tunnilla ottaa tarpeeksi rauhallisesti). Ne ovat kuitenkin pientä siihen verrattuna, että voin käydä kävelylenkillä. Pystyn yhtenä päivänä tekemään kaksi tai kolme eri asiaa kodin ulkopuolella. Nilkkatuen kanssa mennään, mutta samalla jumpataan jalkapohjia. En anna periksi ja jää sohvaperunaksi. En tahdo. Haluan elää elämääni.