Siirry pääsisältöön

Lääkkeet kipua hillitsemässä

Juhannuksen jälkeen kipulääkkeeni vaihdettiin. Olen syönyt vuosikaudet ibuprofeenia. Ensin ihan itse apteekista ostamalla, sitten reseptillä parisen vuotta. Ja lopulta vielä vatsansuojalääkkeen kanssa. Minusta alkoi tuntua, että sen lyhytvaikutteisuuden vuoksi oli hankalaa ottaa lääkkeitä pitkin päivää, ja pitkävaikutteinen versio oli todella kallis.

Nyt olen syönyt naprokseenia, jossa on vatsansuojalääke valmiina. Ei että tämäkään olisi halvimmasta päästä lääkkeitä. Tällä hetkellä tuntuu kuin elämäni olisi muuttunut. Olen ollut kivuttomampi kuin aikoihin. En edes muistanut, miltä tuntuu, kun on näin vähän kipuja. Olen jaksanut kiinnostua asioista ja jaksan lähteä paikkoihin, nähdä ystäviä jne. Tiedän, että nämä ovat ihan normaaleita asioita, mutta nyt en ystävän tapaamisen jälkeen kaadu sohvalle makaamaan, vaan saan jopa jotain aikaiseksi kotonakin.

Oikeastaan ymmärsin vasta viime viikolla, kuinka paljon lääkkeet auttavatkaan. Olin kotona lähdössä kävellen käymään kirjastossa ja ruokakaupassa. Oli vielä hieman liian aikaista ottaa lääke, joten päätin ottaa sen vasta, kun tulen kotiin. Koska vain palautin kirjoja kirjastoon, oli selässäni tyhjä reppu. Sää oli kaunis, ja päätin tehdä pienen kävelylenkin ennen kauppaan menoa. Kaikki meni oikein hienosti. Yhtäkkiä supermarketissa iski kamala uupumus. Jalkoja ja jalkapohjia alkoi särkeä, jalat eivät tahtoneet liikkua eteenpäin, kylmä hiki nousi iholle ja alkoi tulla huono olo. Tein sisulla ostokset loppuun ja raahauduin kotiin. Nappasin lääkkeet ja kaaduin sohvalle. En jaksanut pitää edes silmiä auki. Koko kroppaa särki ja liikkuminen tuntui mahdottomalta.

Vasta tuossa sohvalla maatessani ymmärsin, mitä lääkkeet oikeasti minulle tekevät, ja kuinka paljon niistä on apua. Mietin viime kevättä, kun kävin kävelemässä kolme kilometriä. Sen jälkeiset metrit olivat voimatonta raahautumista kotiin. Nyt pystyn hyvin kävelemään vähän pidemmällekin enkä ole täysin raato.

Olen onnellinen, että minulle on löytynyt kipulääke, joka toimii. Olen ottanut kaiken irti siitä, että pysty tekemään enemmän. Tiedän, että minun pitäisi olla fiksu, ja säästää energiaani. Tai kyllä minä teenkin niin, mutta unohdan aina välillä, kun taas pystyn tekemään asioita. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole loppuelämän ratkaisu, mutta nyt tästä on apua.

En väitä, etten olisi kipeä. Tätä kirjoittaessä käteni ovat tulessa. Niiden jumppaaminen sekä viilenevät ilmat ja tuuli ovat taatusti syypäitä. Lisäksi eilen nautin pitkästä aikaa jauhemaksapihvejä, joista tänään maksan kihti-kipuina sekä varpaissa että sormissa. Kylkeni kramppaa ja alaselässä on kipuja eilisen pilates-tunnin jäljiltä (en malta tavis-tunnilla ottaa tarpeeksi rauhallisesti). Ne ovat kuitenkin pientä siihen verrattuna, että voin käydä kävelylenkillä. Pystyn yhtenä päivänä tekemään kaksi tai kolme eri asiaa kodin ulkopuolella. Nilkkatuen kanssa mennään, mutta samalla jumpataan jalkapohjia. En anna periksi ja jää sohvaperunaksi. En tahdo. Haluan elää elämääni.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...