Terveisiä kuntoutuksesta

Viikko kuntoutuksessa on ollut erilainen kuin odotin, vaikken ollut oikeastaan tajunnut odottaneeni mitään. Todellakin kyseessä on selvitysjakso, joka jatkuu vielä seuraavallakin kuntoutuskerralla. Ollaan tehty polkupyöräergonomiatesti, jossa kunnokseni tuli välttävä. Fysioterapeutti sanoi, että tuloksista näkee, että olen tottunut liikkumaan matalan sykkeen alueella, ja korkeamman sykkeen alueella tuli sitten ongelmia ja pulssi nousi jyrkässä kulmassa. Pystyin kuitenkin tekemään koko testin, mikä on mielestäni hienoa. Polveni ja lonkkani kestivät testin.

Teimme myös kuntotestin. Kyykkyjä pystyin tekemään vaaditut 60 kappaletta, ja rangan liikkuvuus... no sehän liikkuu. Lankutus onnistui myös tarvitun minuutin ajan. Käsissä olikin selkeästi enemmän ongelmia. Käden nosto oli keskitasoa, sillä nyt se piti tehdä oikein, olkapää alhaalla. Sen osalta minulla on vielä harjoittelu kesken enkä saanut sitä vaivattomasti ylös. Jos olisin vanhaan tapaan vaan heilauttaunut sen lapa ylhäällä, se olisi mennyt aivan helposti ylös. Naisten olisi pitänyt lisäksi kyetä nostamaan viiden kilon painon kanssa käsi suoraan ylöspäin pään viereen. Kertoja laskettiin No, ei onnistunut. Ei yhden yhtä kertaa suoralle kädelle - en saanut sitä ylös edes väärin tehtynä ja koko kropalla työntämällä.

Lopuksi mitattiin käsien puristusvoima. Vasemman käteni puristusvoima oli 18 kg, oikean 10 kg. Minulle on tämä sama testi tehty vuosia sitten työterveydessä, ja muistelen, että vasemman käteni puristusvoima olisi ollut suunnilleen sama. Oikea käsi oli silloin vasenta parempi, joten ainakin 9 kg on puristusvoimaa kädestä kadonnut. Viitearvoista näin, että minun ikäiselläni naisella heikon puristusvoiman raja on 30 kg. Oikean käteni saama 10 kg olisi heikko tulos jopa 80-vuotiaalle naiselle. Ei muuten naurata.

Siuntion peltomaisemaa.

Minä kävin fysiatrin tutkimuksessa kuntoutusta varten. Hän oli tutustunut teksteihini sekä b-lausuntoon. Minua taivuteltiin ja kommentoitiin, että kerrankin on henkilöllä oikea diagnoosi. En oikein tiedä, mitä asiasta olisi pitänyt ajatella. Ainakin hyväksyi diagnoosini eli hyvä niin. Fibropisteitä paineli, ja sai niistä täyttymään 8/18, joten ei tullut fibromyalgia-diagnoosia. Se on kyllä minulta useankin lääkärin toimesta jo aiemminkin poissuljettu, joten tämä ei minulle ollut ylläri. Lääkäri totesi vielä niskani ja kaulani erittäin heikoksi. Ja kuntoutussuunnitelmaani tulee ilmeisesti jotain sitä vahvistavaa harjoittelua.

Stressistä ja vähäisestä unesta keskustelin psykologin vastaanotolla. Ihan hyvä keskustelu ja sain jo pari pientä vinkkiäkin, mitä voin kokeilla unen saamiseksi kohdilleen. Pitää vaikka ensi viikolla jo heti ottaa asioita kokeiluun.

Olemme myös jo jutelleet alustavasti omista tavoittistamme esimerkiksi ruokavalion ja liikunnan suhteen. Näistä kyllä on jotain opiksi otettavaa, vaikka suuria muutoksia ei minun tarvitsekaan ehkä tehdä. Yritän lisätää iltapäivään iltapalan. Tällöin ehkä illalla ei tulisi syötyä niin paljon roskaa, jos verensokeri pysyisi tasaisempana päivän mittaan. Liikuntamäärät pitää yrittää laskea. Oletan liikkuvani tarpeeksi, mutta luultavasti teen liian vähän rasittavaa liikuntaa. Tai tiedän tekeväni, kun en siihen kykene. Joka tapauksessa aion kartoittaa liikuntamääräni arjessa ja oikeasti laskea, kuinka paljon liikuntaa/liikkumista päivän aikana kertyy.

Aion ottaa kuntoutuksesta irti kaiken, minkä vaan pystyn.