Tässä on puolitoista viikkoa vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Kylki on edelleen aika pahana. Se on ikään kuin ahdistava ja liikkumaton. Tai no, ei mitään ikään kuin. Se ON liikkumaton. Näenhän mä sen itsekin, kun taivun sivusuuntaan. Venyn tuosta kylkiluiden ja lantion välistä oikealta puoleltani, mutta en kylkiluiden kohdalta. Vasen puoli liikkuu normaalisti. Venyttely ja lihasrelaksantit eivät auta. No, fyssari on taas puolentoista viikon päästä.
Istuessa kylki on ahdistava ja kaikkein pahin, koska tunnun aina lysähtävän kasaan enkä pysty istumaan selkä suorana. No, nyt ainakin heti huomaa, kun ryhti lysähtää. Ongelma vaan on, etten jaksa pitää selkääni suorassa. Hetken päästä aina lysähdän, vaikka kuinka yritän pitää ryhdin kunnossa. Tätä on tosi vaikea selittää ihmisille, joille ei tuota ongelmia olla suorana. Vaikka kuinka yritän, mun lihakset ei jaksa pitää mua pystyssä. Ja vaikka treenaan lihaksiani, ei asia muutu. Silti yritän, ja tiedän, että olisin vielä huonommassa kunnossa, jos en tekisi mitään.
Olen oppinut pitkälti elämään kehon tuntemusten mukaan. Jos tuntuu siltä, että nyt pitää syödä ruisleipää, syön ruisleipää. Jos nukuttaa, nukun. Jos ei nukuta, valvon. Ei yksi valvottu yö haittaa, luen hyviä tarinoita. Tällä hetkellä tuntuu, että kylki vaatii suoristamista tai venyttämistä, joten nukun omituisessa asennossa oikea, jumiva kylki mahdollisimman pitkänä ja kaarella. Hartiat ei kyllä kauheasti siitä tykkää. ;)
Kävin myös viime viikon alussa lääkärillä juttelemassa ongelmistani. Ilmeisesti vasemmassa kädessäni on alkava rannekanavaoireyhtymä. Kertoilin mun öisin puutuvista käsistä ja heräämisestä siihen, että kädet on ihan puutuneet ja tunnottomat. Naputteli ranteita ja kyseli sähköiskuista. Nyt nukun yöt rannetukien kanssa. Pidän niitä molemmissa ranteissa löysällä, jotta kädet ja ranteet pääsevät liikkumaan, mutteivät taittumaan. Mä toivon, että kyynärpäitä ei tarvitse myös suoristaa yöksi, mutta yhtenä yönä heräsin rannetukienkin kanssa siihen että vasemman käden pikkusormi ja nimetön puutuivat. Iski vähän epätoivo, että leikattu ulnarishermon pinne palaa. Ei kai sitäkään kovin montaa kertaa voida leikata. Niin kauan kuin rannetuet auttavat, niin niillä mennään. Syön myös b-vitamiineja. Eivät ne mitään paranna, mutta neurologilta sain aikanaan vinkkiä, että ne voivat lievittää oireita.
Toisaalta, mulla on kuitenkin asiat ihan suht hyvin. Ei pidä valittaa. Pystyn käymään töissä, käymään kaupassa ja liikkumaan, minne itse haluan. Yritän muistaa, että vaikka välillä krempat ja kivut väsyttävät ja ahdistavat, niin asiat ovat kuitenkin ihan mukavasti. Kun vertaan esimerkiksi omaan äitiini, ovat mun kivut ja oireet hyvin hallittavissa, ja niiden kanssa voi elää.
Istuessa kylki on ahdistava ja kaikkein pahin, koska tunnun aina lysähtävän kasaan enkä pysty istumaan selkä suorana. No, nyt ainakin heti huomaa, kun ryhti lysähtää. Ongelma vaan on, etten jaksa pitää selkääni suorassa. Hetken päästä aina lysähdän, vaikka kuinka yritän pitää ryhdin kunnossa. Tätä on tosi vaikea selittää ihmisille, joille ei tuota ongelmia olla suorana. Vaikka kuinka yritän, mun lihakset ei jaksa pitää mua pystyssä. Ja vaikka treenaan lihaksiani, ei asia muutu. Silti yritän, ja tiedän, että olisin vielä huonommassa kunnossa, jos en tekisi mitään.
Olen oppinut pitkälti elämään kehon tuntemusten mukaan. Jos tuntuu siltä, että nyt pitää syödä ruisleipää, syön ruisleipää. Jos nukuttaa, nukun. Jos ei nukuta, valvon. Ei yksi valvottu yö haittaa, luen hyviä tarinoita. Tällä hetkellä tuntuu, että kylki vaatii suoristamista tai venyttämistä, joten nukun omituisessa asennossa oikea, jumiva kylki mahdollisimman pitkänä ja kaarella. Hartiat ei kyllä kauheasti siitä tykkää. ;)
 |
| Rannetuki käytössä. |
Kävin myös viime viikon alussa lääkärillä juttelemassa ongelmistani. Ilmeisesti vasemmassa kädessäni on alkava rannekanavaoireyhtymä. Kertoilin mun öisin puutuvista käsistä ja heräämisestä siihen, että kädet on ihan puutuneet ja tunnottomat. Naputteli ranteita ja kyseli sähköiskuista. Nyt nukun yöt rannetukien kanssa. Pidän niitä molemmissa ranteissa löysällä, jotta kädet ja ranteet pääsevät liikkumaan, mutteivät taittumaan. Mä toivon, että kyynärpäitä ei tarvitse myös suoristaa yöksi, mutta yhtenä yönä heräsin rannetukienkin kanssa siihen että vasemman käden pikkusormi ja nimetön puutuivat. Iski vähän epätoivo, että leikattu ulnarishermon pinne palaa. Ei kai sitäkään kovin montaa kertaa voida leikata. Niin kauan kuin rannetuet auttavat, niin niillä mennään. Syön myös b-vitamiineja. Eivät ne mitään paranna, mutta neurologilta sain aikanaan vinkkiä, että ne voivat lievittää oireita.
Toisaalta, mulla on kuitenkin asiat ihan suht hyvin. Ei pidä valittaa. Pystyn käymään töissä, käymään kaupassa ja liikkumaan, minne itse haluan. Yritän muistaa, että vaikka välillä krempat ja kivut väsyttävät ja ahdistavat, niin asiat ovat kuitenkin ihan mukavasti. Kun vertaan esimerkiksi omaan äitiini, ovat mun kivut ja oireet hyvin hallittavissa, ja niiden kanssa voi elää.