Tässä onkin takana melkoinen viikko. Arki on alkanut täydellä tohotuksella ja kroppa reagoi sen mukaisesti. Taas on kipuja joka puolella.
Kävin viikolla fyssarilla ja kerroin, että alaselkä ja lonkan insertiitti kipuilevat normaaliin tahtiin. Niiden lisäksi on alaselkään ilmestynyt kipeä yksittäinen kohta, joka on kuin puukolla sinne pistäisi, kun osun sopivaan asentoon. Ja kylki on ahdistavan tuntuinen, sellainen kramppaava. Fyssari pyysi näyttämään oikeaa kohtaa alaselästä ja sanoi, että eihän tuo yksi nikamaväli liiku ollenkaan, siinä on nikama kääntynyt sivusuunnassa väärään asentoon. Se aseteltiin paikoilleen mun oman liikkeen avulla.
Sitten kyljen kimppuun. Sanoi, ettei ole aikoihin nähnyt näin krampissa olevia kylkilihaksia. Ilmankos vähän ahdisti. Jännäähän tässä on se, että mun liikeradat olivat kuitenkin ihan kunnossa, kroppa venyi viereisestä kohdasta. Siinä paineli varovasti jumeja auki niin kuului hirveä paukahdus. Kylkiluu palautui omalle kohdalleen, sekin oli ollut sijoiltaan.
Selkä ja kylki ovat nyt kipuilleet koko viikon tavallista pahemmin. Onhan niitä tietysti manipuloitu, ja se ottaa varmasti koville. Kylkeä ahdistaa edelleen, mutta yritän venytellä sitä, etteivät lihakset kramppaa uudestaan. Alaselässä on sellainen ikävä polte, ja toivon, ettei siellä nyt toinen välilevy vuoda.
Öisin pitää varoa, etteivät kädet puudu. Viikko sitten lauantain aamuyöstä heräsin siihen, että vasen käsi on ihan puuduksissa. Ravistelin ja hieroin sitä, liikuttelin sormia ja onneksi se heräsi. Ainoastaan kämmenselkään jäi alue, jossa on tuntohäiriö. Mulle on käynyt näin ennenkin, mutta silloin tuntohäiriö oli pahempi ja tunnon palautumiseen meni puoli vuotta.
Elä nyt tällaisen kropan kanssa! Olen maanantaina menossa työterveyteen juttelemaan näistä. Ei että oletan lääkärin voivan tehdä asioille mitään, mutta katsotaan ainakin mun lääkekombo läpi ja kyselen vähän, että onko mielessä mitään, jolla näitä puutumisia voisi estää. Sijoiltaanmenoja nyt ei varmastikaan pysty millään estämään. Alaselän nivelrikon ja spondyloosin hoidosta ajattelin kysäistä myös. Nyt näyttää, että alaselän ongelmat vaan lisääntyvät...
Onkohan muidenkin elämä tällaista? Tiedän, että on monia, joiden kivut on paljon pahemmat, mukaan lukien oma äitini. Pystyn kuitenkin liikkumaan, pääsen kotoa pois sekä töihin, ja lääkkeet lieventävät kipujani. Ei siltikään ole mukavaa herätä aamuyöstä kipuihin ja etsiä asentoa, jossa voisi jatkaa unia. On inhottavaa pelätä hajottavansa kroppaansa pelkästään siksi, että istun tai makaan väärässä asennossa.
Mä en oikein tiedä, miten tässä noudatetaan lääkärin neuvoa tasapainottaa tekeminen ja lepo. Arki vie osittain mukanaan, etten edes tajua levätä. Kai tätä pitää pikkuhiljaa opetella, toivon vaan, ettei kroppa hajoa sillävälin yhtään enempää.
Kävin viikolla fyssarilla ja kerroin, että alaselkä ja lonkan insertiitti kipuilevat normaaliin tahtiin. Niiden lisäksi on alaselkään ilmestynyt kipeä yksittäinen kohta, joka on kuin puukolla sinne pistäisi, kun osun sopivaan asentoon. Ja kylki on ahdistavan tuntuinen, sellainen kramppaava. Fyssari pyysi näyttämään oikeaa kohtaa alaselästä ja sanoi, että eihän tuo yksi nikamaväli liiku ollenkaan, siinä on nikama kääntynyt sivusuunnassa väärään asentoon. Se aseteltiin paikoilleen mun oman liikkeen avulla.
Sitten kyljen kimppuun. Sanoi, ettei ole aikoihin nähnyt näin krampissa olevia kylkilihaksia. Ilmankos vähän ahdisti. Jännäähän tässä on se, että mun liikeradat olivat kuitenkin ihan kunnossa, kroppa venyi viereisestä kohdasta. Siinä paineli varovasti jumeja auki niin kuului hirveä paukahdus. Kylkiluu palautui omalle kohdalleen, sekin oli ollut sijoiltaan.
Selkä ja kylki ovat nyt kipuilleet koko viikon tavallista pahemmin. Onhan niitä tietysti manipuloitu, ja se ottaa varmasti koville. Kylkeä ahdistaa edelleen, mutta yritän venytellä sitä, etteivät lihakset kramppaa uudestaan. Alaselässä on sellainen ikävä polte, ja toivon, ettei siellä nyt toinen välilevy vuoda.
Öisin pitää varoa, etteivät kädet puudu. Viikko sitten lauantain aamuyöstä heräsin siihen, että vasen käsi on ihan puuduksissa. Ravistelin ja hieroin sitä, liikuttelin sormia ja onneksi se heräsi. Ainoastaan kämmenselkään jäi alue, jossa on tuntohäiriö. Mulle on käynyt näin ennenkin, mutta silloin tuntohäiriö oli pahempi ja tunnon palautumiseen meni puoli vuotta.
Elä nyt tällaisen kropan kanssa! Olen maanantaina menossa työterveyteen juttelemaan näistä. Ei että oletan lääkärin voivan tehdä asioille mitään, mutta katsotaan ainakin mun lääkekombo läpi ja kyselen vähän, että onko mielessä mitään, jolla näitä puutumisia voisi estää. Sijoiltaanmenoja nyt ei varmastikaan pysty millään estämään. Alaselän nivelrikon ja spondyloosin hoidosta ajattelin kysäistä myös. Nyt näyttää, että alaselän ongelmat vaan lisääntyvät...
Onkohan muidenkin elämä tällaista? Tiedän, että on monia, joiden kivut on paljon pahemmat, mukaan lukien oma äitini. Pystyn kuitenkin liikkumaan, pääsen kotoa pois sekä töihin, ja lääkkeet lieventävät kipujani. Ei siltikään ole mukavaa herätä aamuyöstä kipuihin ja etsiä asentoa, jossa voisi jatkaa unia. On inhottavaa pelätä hajottavansa kroppaansa pelkästään siksi, että istun tai makaan väärässä asennossa.
Mä en oikein tiedä, miten tässä noudatetaan lääkärin neuvoa tasapainottaa tekeminen ja lepo. Arki vie osittain mukanaan, etten edes tajua levätä. Kai tätä pitää pikkuhiljaa opetella, toivon vaan, ettei kroppa hajoa sillävälin yhtään enempää.