Hypermobiilia elämää

Tänään mun autonominen hermosto taas on käynyt aivan ylikierroksilla - enkä tiedä miksi. Olen aamusta asti ollut kamalan levoton ja ahdistunut ja vaan pyörin ympäriinsä. Kirjaimellisesti. Mitään pitkäjänteistä en voi aloittaa ja hetken istuttuani hyppään taas ylös kävelemään. Kun yritän olla paikallani, tulee huono olo. En pysty keskittymään mihinkään enkä saa mitään järkevää aikaiseksi, mutta en kykene istumaan paikallani hetkeäkään. Ei ole nälkä, mutta onneksi sentään pystyn syömään. Heräsin tällaisena tänään. Erikoista. Olivatkohan uneni jotenkin levottomia tai ahdistavia? En ainakaan muista. En nukkunut kovin pitkään ja kivut on olleet melko pahoina, mutteivät ne tähän asti ole levottomuutta laukaisseet. En myöskään tiedä stressaavani mitään asiaa. Ehkä on väärin sanoa, etten saa mitään aikaiseksi. Saan paljon aikaiseksi, koska en pysty olemaan paikallani. Mutta saan suoritteita aikaiseksi, mitään aivotoimintaa vaativaa en saa. Tämän tekstinkin kirjoitus on vaikeaa ja pysäh...

Pitää tunnustaa, olen penkkiurheilija. Ainakin, jos puhutaan yleisurheilusta, hevosurheilusta ja Olympialaisista. :) Jos jollekulle asia ei ole vielä selvä, nyt ovat yleisurheilun maailmanmestaruuskisat menossa. Olen ottanut lomaa töistä katsoakseni kisoja, niin innostunut olen asiasta. Olen laittanut kellon soittamaan, kun tv-lähetys alkaa, ja herään aamuyöstä katsomaan kisoja. TV:n eteen on viritelty patja-tyyny-peitto-kasa, jossa on hyvä lepäillä ja katsoa kisoja. Siinä heräillään hitaasti, nautitaan aamukahvi ja leipä ajan kanssa, seurataan urheilua ja puuhaillaan mukavia asioita. Nautin tällaisista aamuista. Yleisurheilun MM-kisoja Pekingistä aamulla ja iltapäivällä, ja sen jälkeen ratsastuksen EM-kisoja Aachenista. Kuvassa valjakkoajoa. Päivällä ehtii vähän jotain muutakin ennen kuin iltapäivän lähetys alkaa. Sen jälkeen näkyy vielä ratsastuksen euroopanmestaruuskisoja Saksasta. Illalla on mentävä todella aikaisin nukkumaan, jotta taas voi herätä aamuyöstä. Sellainen par...

Nyt on neljä vuorokautta harjoiteltu uudelleen kävelemistä ja jalan oikeanlaista nostamista, ja sen kyllä huomaa! Lonkan insertiitti särkee oikein todella ja alaselkä on huonompana kuin aikoihin. Kesä on ollut suht kivuton, ainakin viime kevääseen verrattuna. Mietinkin tässä, että olenko varonut tuota kipeää lonkkaa ja huomaamatta opetellut nostamaan oikeaa jalkaa väärin. Ja nyt, kun taas kävelen normaalisti, kivut palaavat. Testaan asiaa seuraavaan fysioterapiatapaamiseen asti syyskuun alussa. Ei ole muuten helppoa opetella kävelemään eri tavalla. Varmasti osan aikaa kävelen edelleen väärin, mutta ainakin asiaan keskittyessäni pystyn käyttämään jalkaani ja lonkkaani oikein.  Onneksi on särkylääkkeitä,  niiden voimalla mennään. Yöksi tuen lisäksi itseni tyynyjen ja peittojen väliin, niin asento pysyy tukevana ja selkä tuettuna. Ostin kesällä  Lidlistä vartalotyynyn, ja siitä on ollut yllättävän paljon apua nukkumiseen. Hankin myös kompressioshortsit, joita on ollut käte...

Kuinka sitä voi olla näin pihalla siitä, miten käyttää kroppaansa?! Joka kerta opin uutta fysioterapeutin luona. Jo edellisellä kerralla avattiin mun jumiutunutta olkapäätä. Nyt jumissa oli lapa, kyynärpään kohdalta lihakset ja jänteet sekä kylkiluiden välissä olevat lihakset. Ihmetteli, kun mulla menee noin älyttömän juntturaan. Yhtenä syynä ongelmiin voi olla mun luontainen tapa nostaa erityisesti oikea olkapää korviin. Ette voi tajuta kuinka hankalaa on pitää tietoisesti olkapäätä alhaalla. Heti,  kun unohdan sen, nousee olkapää ylös. Vaikka vaan seison ja käsivarret roikkuu sivuilla, huomaan, että olkapää onkin ylhäällä. Arvatkaapa, mitä tapahtuu, kun tässä näpytän näppäimistöä. Tässä onkin todella opettelemista. Meinasin kokeilla myös ottaa vähän vitamiinilisiä ruokavalioon. Fysioterapeutti ehdotti, että mulla voi olla kropassa vitamiinit ja hivenaineet pielessä. B-vitamiinejä mulla onkin kotona, ja ne vaikuttaa hermoihin ja lihaksistoon. Jospa niistä olisi apua. Olen v...

Mä olen aina ollut hyväuninen. Kun käyn makuulle, tulee uni. Nukun yleensä heräämättä aamuun asti. Tai ainakaan en muista, jos yön aikana heräänkin. En välttämättä nuku kuin 7 tuntia yössä, ja se riittää aivan mainiosti. Olen aina ollut aamuvirkku, joten kuuden aikaan herääminen on ihan ok. Kuitenkin ihan viime aikoina on unirytmini ollut todella epätavanomainen. Olen nukkunut todella vähän. Nukun katkonaisesti ja vain muutamia tunteja yössä. Viime yönä torkuin noin neljän tunnin ajan. Kävin nukkumaan puolilta öin, olin valveilla vielä kahdelta, ja neljän tunnin torkahteluiden ja pyörimisen jälkeen nousin kuudelta. Olen ollut kipeä alaselästä ja lonkista, ja ehkä kipu häiritsee unta. En kuitenkaan koe kipua kovin kovana, ehkä kolmosen vahvuisena  kipuasteikolla . Keskiviikon ja torstain välisenä yönä nukuin yli yhdeksän tuntia. Kävin nukkumaan klo 11, heräsin klo 4.30 ja valvoin tunnin, kun kivun takia en saanut unta. Sitten yhtäkkiä kello olikin puoli kymmenen. Sitä edelsi kol...

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Olen viime ajat liikkunut pyörällä, kun selkä tykkää siitä enemmän. Pyöräillessä alaselän asentoa voi vahdella lennossa niin jäykkyys ja kipu pysyvät poissa. Kävellessä alaselkä ikään kuin jumii, ja sitä pitää pysähtyä pyöristämään kesken lenkin.  Kävelylenkit ovat muutenkin jääneet, kun koirani nukkui pois alkuvuodesta. Sen kanssa oli aina pakko lähteä, vaikka viimeisinä aikoina lenkit olivatkin lyhyitä. Sitten alkoivat omat ongelmat lonkkien jänteiden kiinnityskohtien tulehdusten muodossa ja alaselän kiukuttelut jatkuivat. Kävelylenkit jäivät kokonaan pois ohjelmasta, kun lääkärin neuvosta yritin olla rasittamatta tulehtuneita kiinnityskohtia.  Kun mikään ei kuitenkaan tulehduksia alkanut parantaa, meni hermo. Päätin, että olkoot kipeät, minä en ala koko elämääni kökkimään kotona, ajamaan hissillä ja varomaan lonkkiani.  Kun eivät parane, olkoon paranematta. Minä aion selvitä niiden kanssa. Hankin keväällä itselleni paremmin soveltuvan pyörän vanhan käsij...