Siirry pääsisältöön

Reflektointia

Lintuja lähtemässä lentoonjoen varrella.

Viime aikoina minun on tullut mietittyä aika paljon omaa elämääni hypermobiliteettisyndrooman kanssa. Mitä kaikkea teen, mitä olen muuttanut ja kuinka elämä oikeastaan toimii, kun asioita tekee vähän eri tavalla. Olen kirjoittanut EDS- ja HSD-tietoisuuskuukauden tekstejä Instagramiin, minua on haastateltu ja minä olen haastatellut ihmisiä heidän ongelmistaan. Tässä on joutunut pohtimaan omaa suhtautumistaan asioihin sekä miettimään kaikkia tehtyjä muutoksia.

Itselläni on ollut ongelmia subluksaatioiden ja lihas- sekä kalvojumien kanssa. Vasen olkapääni on tullut todella löysäksi ja alaselässä on jatkuvasti ongelmia. Viime aikoina myös jalat ovat jumineet. Astuin huonosti kiveltä alas, ja sain nilkkani luut subluksaatioon. Fysioterapeuttini niitä irroitteli tässä viikolla, mutta jalkapöytään tulee edelleen joitain lihasjumeja. Olen hoitanut jalkaani itsekin hieromalla ja venyttelemällä.

Käteni ovat vapisseet viime aikoina paljon ja niiden kanssa on muutenkin ollut ongelmia. Ongelmat ja oireet käsiini ovat tulleet pikkuhiljaa vuosien saatossa, joten samalla asioihin ikään kuin tottuu. Ei edes ymmärrä, kuinka huonoiksi kädet ovat menneet ennen kuin huomaa toisten tekevän asoita helposti ja tajuaa, ettei kykenisi samaan.

Olen miettinyt asioita, jotka auttavat minua ja niistä yksi on pilates ja siinä tehtävät asentotuntoharjoitteet. Niiden ansiosta olen oppinut paljon ja tiedän, miltä oikeat asennot tuntuvat kehossani. Vaikken aina oikeissa asennoissa olekaan, osaan ne kuitenkin löytää. 

Erilaiset tuet ja ortoosit auttavat enemmän kuin varmasti osaan edes kuvailla. Puen ne päälle automaattisesti ja ikään kuin unohdan niiden olemassaolon. Niistä on tullut luonnollinen osa minua. Ja kun käytän niitä, voin paremmin kuin ilman niitä. Ne tukevat oikeita liikeratoja ja siten ehkäisevät ongelmia.

Ulkoilu ja valokuvaus ovat myös olleet todella tärkeitä asioita viimeisen vuoden aikana. Niiden avulla olen pystynyt rentoutumaan ja irroittautumaan töistä ja muista asioista. Siinä pystyy keskittymään visuaalisiin ärsykkeisiin kameran linssin läpi.

Asioiden tauottaminen on oleellinen osa arkeani. Vei pitkän aikaa muuttaa totuttuja rutiineita ja toimintatapoja, mutta nykyään pidän taukoja jo aika luonnollisesti enkä yritä tehdä esimerkiksi siivousta valmiiksi kerralla. En myöskään pakkaa yhteen päivään kaikkea tekemistä vaan yritän jakaa niitä eri päiville.

Pärjään mielestäni kuitenkin ihan ok. Sairaus pitää muistaa päivittäisessä elämässä, mutta tiedän kuitenkin, että on monia asioita, joita voin itse tehdä asioiden eteen. Kun on huonompi päivä, sekin kannattaa ottaa sellaisena kuin se on, yhtenä päivänä. Jonain toisena päivänä voi tehdä enemmän, mutta huonona päivänä annetaan aikaa myös levolle tai ainakin sen kertaisen ongelmakohdan lepuuttamiselle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...