Tuettuna

Jos olet blogiani seurannut, tiedätkin jo varmaan, että minä käytän erilaisia tukia elämääni helpottaakseni. Minulla on jokapäiväisessä elämässäni aina nilkkatuet, kun lähden pois kotoota. Niiden avulla pystyn kävelemään ilman, että polveni, lonkkani ja alaselkäni kipeytyvät mahdottomasti. Pystyn myös kävelemään huomattavasti pidempiä matkoja kuin ilman tukia.

Käsissä minulla on päivittäin painehanskat sekä rannetuet. Tietokoneella ollessa, kotitöissä yms. käytän myös peukalo- ja sormitukia. Sormitukia en uskalla käyttää ikinä ulkona liikkuessa, sillä kärkinivelistä ne voivat huomaamatta luiskahtaa pois. Peukalotuki ei kävelylenkeillä ole tarpeen, mutta toki sitä käytän, jos olen menossa tekemään jotain, missä peukalotukea tarvitaan. 

Lääkäri jutteli minulle, kuinka minusta ei ikinä päällepäin katsoessa uskoisi, että minulla on näin paljon ongelmia ja vaivoja. Kun itsekin yritän ulkopuolisena katsoa näitä kuvia itsestäni, niin näytän lähinnä sporttiselta. Toki kyse on omista vaatevalinnoista ja millaisissa vaatteissa viihdyn. Tällaisissa vaatteissa eivät tuet tietenkään pistä yhtä paljon silmään kuin hellemekoissa.

Vaikka itselläni on näkyviä tukia, ei niitä ainakaan ohimennen aina tajua apuvälineiksi. Sen takiahan näitä yliliikkuvuussairauksia monesti kutsutaan näkymättömiksi. Ei ole aina helppo päältäpäin huomata, että ihmisellä on terveysongelmia, vammoja tai kipuja. 

Olen koko kesän kulkenut shortseissa. No, joskus on ollut hame ja pitkät housutkin pari kertaa, mutta kesä on koronasta huolimatta ollut kiva. On ollut minulle aivan riittävän lämmin, olen nauttinut luonnosta ja kävelylenkeistä. Olen päässyt tapaamaan ystäviä ja tekemään mukavia asioita. Itse olen pysynyt terveenä, mitä  nyt on ollut tavallisia lihas-, lihaskalvo- ja nivelongelmia. Niitä tulee ja menee koko ajan, joten ajattelen niitä osana normaalia elämää.

Minulla on todella hassut rusketusrajat sekä nilkka- että rannetukien kohdalla. Lisäksi shortseista on jäänyt rajat. En ota aurinkoa tai lepäile auringossa, mutta normaalisti ulkoillessa toki hieman rusketustakin tulee.

Kesälomista ja rauhallisesta rytmistä huolimatta on kropassa ollut jumeja koko kesän. Erityisesti olkapäässä että polvessa ja lonkassa sekä alaselässä. Vasen puoli on paljon enemmän jumissa kuin oikea.  Tällä viikolla ovat taas työt alkaneet ja minulla oli myös fysioterapiaa. Alaselän jumi oli melko paha, mutta onneksi se saatiin auki. Lonkka ja alaselkä vähän ärtyi tuosta käsittelystä, mutta onneksi sekin on tässä mennyt parempaan suuntaan ja pääsin tänään ulkoilemaan. 

Yritän nyt venytellä ja liikutella alaselkääni, jotta jumit eivät heti tule takaisin. Sain myös kyykkyharjoituksia (muutama kyykky), jotta polven avattu jumi ei heti tulisi takaisin. Kyykkääminen pitää lihaskalvot liikkeessä ja toivottavasti estää jumin tulemasta takaisin ihan heti.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava kesä koronasta huolimatta ja olette päässeet tekemään mukavia asioita.