Siirry pääsisältöön

Sydämentykytyksiä ja piikkimatto-onnettomuuksia

Kaatunut ja lahoava puunrunko makaa metsässä.Kaunis aurinkoinen sunnuntaiaamu ja mahtaa keli lähteä ulkoilemaan läheiseen metsään. Tässä koronan varjossa eletään, mutta pidän oikeastaan yhteyttä ystäviini paljon tiiviimmin kuin aikaisemmin. Soittelemme videopuheluita ja chat-viestit lentelevät puhelimesta toiseen.

Olen käynyt kävelyllä joka päivä, mikä toki on suotavaakin, etten kökötä koko ajan neljän seinän sisällä. Uusimaa on erotettu muusta Suomesta, mutta omalla kohdallani tämä ei oikeastaan elämään vaikuta.

Hienolla ilmalla on mukava nauttia luonnosta ja kävellä metsässä. Oli sinne päätynyt muutama muukin ihminen, muttei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Kesken kävelyn yhtäkkiä huomasin, että minun oli vaikea hengittää. Ajattelin, että kallioilla kiipeily - siis kävely ja nousu kallioisia rinteitä pitkin - oli hengästyttänyt minut. Hengästys vaan ei tahtonut tasaantua millään. Seisoskelin hetken ottaen syviä hengityksiä ja tasaten hengitystäni, mutta mikään ei auttanut.

Tajusin kyllä, että kyseessä on luultavasti sydämentykytys. Minulla ei ihan tällaisia "kohtauksia" ole ollut hetkeen eikä ikinä tuolla tavalla rauhassa metsässä kävellessä. Autonominen hermostoni vaan temppuilee, kyllä minä sen tiedän. Silti hetken mietin, että mites täältä päästään kotiin. Tiesin kyllä, että kyse ei ole mistään vakavasta ja voin kotona ottaa lääkettä, kunhan ensin sinne pääsen. Päätin aloittaa hitaan, rauhallisen kävelyn kotia kohden. Pahin tykytys laantui ja pystyin kävelemään rauhallista tahtia kotiin. Mikäs siinä kauniista ilmasta nauttiessa.

Kotona mittasin pulssini ihan mielenkiinnosta.  Hetken rauhoittumisenkin jälkeen pulssi oli yli 100.  Alin, mitä sain oli 91 bpm, vaikka kuinka istuin paikallani rauhottumassa.

Aikani tätä katseltuani päätin ottaa puolikkaan Propralin (beetasalpaaja), joka yleensä vaikuttaessaan laskee pulssini hyvin tehokkaasti.  Kroppani reagoi todella herkästi siihen, joten en uskaltanut ottaa kokonaista 10mg tablettia. Olen huomannut että kokonaisen tabletin otettuani, pulssini ei nouse yli 60:n eli mikään liikkuminen ei oikein tahdo onnistua sen kanssa. Tarkoitan liikkumisella mitään normaalia tekemistä, joka vaatii pulssin nousemista yhtään.

Beetasalpaaja on tähän toki hyvä lääke, mutta käytän sitä varoen, sillä minulla on käytössä kalsiumkanavan salpaaja Raynaudiin, ja näillä kahdella on päinvastaiset vaikutukset, ainakin siis verisuoniin. Beetasalpaaja pahentaa Raynaudiani, mutta siksi käytänkin sitä vain tarvittaessa sydämentykytyksiin.

Onnistuin myös eilen joutumaan pieneen kotionnettomuuteen. Olin kaapilla ja vedin sieltä ulos pientä laukkua. Se oli samalla hyllyllä piikkimattoni kanssa ja piikkimatto luiskahti kaapista ulos samalla laukun kanssa. En ehtinyt saada siitä kiinni ja matto tipahti suoraan nenälleni tehden siihen oikein kunnon verinaarmun. En ymmärrä, miten tällainen on edes mahdollista. Näköjään kaikkea sattuu ja tapahtuu!

Se vuoti sen verran, että nenä piti laastaroida. Oli pakko kävellä nenä laastaroituna apteekkiin kyselemään jotain vähän nätimpää laastaria tilalle kuin puolet kasvoista peittävää tavallista metrilaastaria. Apteekista löytyi onneksi sellaista haava- ja hiertymälaastaria, jota pystyi leikkaamaan haavan kokoisen palan nenän päälle. Tänään haavassa on jo rupi ja annan sen olla ilman laastaria.

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Pulssinikin on tässä kirjoittelun aikana laskenut 67:ään beetasalpaajan ansiosta. Eiköhän se tästä taas normalisoidu. Nauttikaa ilmoista ja ystävistä sekä perheestä koronasta huolimatta! Kyllä tämäkin aikanaan ohi menee - kyllä me tästä yhdessä selvitään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...