Elämme todella erikoisia aikoja. On poikkeustila ja ihmisten tulisi mahdollisimman paljon pysytellä kotona tai ainakin välttää ihmiskontakteja. Elämme myös historiallisia aikoja. Juuri nyt. Koko Eurooppa ja jopa koko maailma on pitkälti sulkeutunut koteihinsa, mutta onneksi nykyajan viestintävälineet auttavat pitämää yhteyttä ystäviin ja tuttaviin. Vanhuksillekin voi soitella ja edistyneemmät ikäihmiset käyttävät sujuvasti myös nettiä sekä soittelevat videopuheluita.
Tässä istun kotona lattialla ja kirjoittelen tätä tekstiä. Oletan, että tähänkin maailmantilaan tottuu aikanaan. Onneksi me Suomessa vielä saamme käydä kävelyllä ja nauttia ulkoilmasta, kunhan muistamme turvallisen välimatkan muihin.
Minä olen ollut etätöissä keskiviikosta asti ja teen etätöitä ainakin huhtikuun 13. päivään asti. Kotona on pitänyt miettiä, miten täällä ollaan jatkuvasti töissä. Sinällään etätyössä itsessään ei ole mitään uutta. Työpaikallani ollaan muutenkin etätöissä säännöllisesti, joten sinällään etätyöt sujuvat aivan kuten työt toimistollakin. Ergonomiaa joudun nyt miettimään eri tavalla, kun etätyö on pysyvää. Kaikenlaista pitää nyt aluksi kokeilla, kuten TV:n käyttöä toisena näyttönä. Sen resoluutio ei oikein ole riittävä.
Itse olen sellainen, että minun täytyy luoda itselleni aikatauluja ja pystyä myös laittamaan työt pois näkyviltä, kun olen saanut ne tehtyä. Olen järjestänyt itselleni aamuisin työpisteen ja iltapäivällä purkanut sen pois ja saanut pienen asunnon jälleen kokonaan normaaliin käyttöön. Samalla työpäivä muuttuu vapaa-ajaksi.
Tapasin fysioterapeuttiani tällä viikolla ja pyysin häneltä myös kotijumppaohjeita juurikin jatkuvaa etätyöskentelyä silmällä pitäen. Minun täytyy tauottaa tekemisiäni parin minuutin lyhyillä jumpilla, jotten aivan jumahda outoon asentoon tuolille. Sainkin helppoja harjotteita, kuten hallittuja kiertoliikkeitä, kyykkyyn menoa ja rangan liikuttelua. Niitä on hyvä tehdä työnteon lomassa.
Eniten pelkään, että hajotan - taas kerran - selkäni tai että huonekaluja nostellessa tiputan jotain tai kädet eivät kestä. Näitä ei kuitenkaan kannata etukäteen huolehtia. Tilanne on tällä hetkellä mikä on emmekä voi sille mitään.
Nyt toivon, että kaikilta löytyy resilienssiä. Olen itse päättänyt olla murehtimatta sellaisia asioita, joihin en voi itse vaikuttaa. Yritän keskittää energiani siihen, mitä itse voin tehdä. On turha murehtia kaupasta löytymättömistä tavaroista tai siitä kuinka kauan tämä poikkeustila kestää. Yritän tehdä itselleni rutiineita ja tehdä tästä uudesta tilanteesta mahdollisimman mukavan.
Toivon kaikille jaksamista tässä erityisessä tilanteessa. Tehkää mukavia asioita ja yrittäkää olla vellomatta liikaa ikävissä ajatuksissa. Soitelkaa tuttaville ja läheisille ja keksikää mukavaa puuhaa. Itse olen alkanut kuunnella radiota. Huomaan, että televisiota katsellessa lösähdän TV:n eteen ja tavallaan koomaudun siihen. Radiota kuunnellessa ajatukseni pysyvät paljon virkeämpinä. Keskusteluohjelmat ovat hauskoja kuunnella esimerkiksi tiskatessa tai ruokaa laittaessa. Ulkona kävellessäni kuuntelen kuunnelmatyyppisiä podcasteja. Hankin myös sudoku-kirjasen, jota täyttelen. Varmasti tulevina viikkoina on myös aikaa lukea tai vaikka järjestellä kaappeja.
Muistakaa myös, että kun etsitte tietoa koronaviruksesta tai yleensä mistä tahansa aiheesta, käyttäkää lähdekritiikkiä! Luottakaa vain luotettavasta lähteestä saamaanne tietoon älkääkä jakako muille tietoa, jonka aluperää ette tiedä. Emme varmaan kukaan halua levittää väärää tietoa, edes vahingossa. Koronasta kannattaa seurata esimerkiksi THL:n sivua ja oman kaupungin tai kunnan sekä sairaanhoitopiirin tiedotusta.
Ajankohtaista koronasta - THL