Siirry pääsisältöön

Kroppa löysänä


Yleensä minulla on aina kalvot tai lihakset jumissa, mutta viime päivinä kroppani on tuntunut lähinnä löysältä. Ainoa tiukan tuntuinen kohta oli kylkienvälilihakset solisluiden alapuolella. Alaselkäni on tuikkinut sähköiskuja eli oletettavasti siellä joku hieman koskettaa hermoon. Minulla on välilevynpullistumia alaselässä, ja selän nikamien liikkuessa kaikki on mahdollista.  Erityisen löysänä ovat olleet myös lonkat, sormet ja ranteet.

Lonkat ovat lonksuneet edestakaisin aivan tutuissa liikkeissä pilatestunnilla ja ranteet tuntuvat siltä kuin luut löisivät yhteen. Niinkin pienet asiat kuin peiton kulman suoristaminen juilivat ranteessa eikä vesipullon täyttäminen onnistu kuin pitämällä pullosta kiinni kaksin käsin. Sormet muljuvat, mutta onneksi on sormituet! Toki rannetuetkin auttavat ja työpäivät menevät melko hyvin. Ongelmaksi tulevat illalla kotona asioiden tekeminen, kun sormitukia en kuitenkaan käytä nukkumaan mennessä.

Kävin torstaina fysioterapeutilla ja kerroin hänelle näistä tuntemuksista. Hän tosiaan vahvisti, että koko kroppani tuntuu "löysältä". Siinä ei ole lihas- tai kalvokireyksiä selässä, kuten yleensä ja hartiatkin ovat rennot. Alaselän tuikintaa hän katsoi, mutta siellä oli lähinnä ärtynyt hermo, jota ei alettu enempää ärsyttämään. Kuitenkaan mitään kireyksiä sielläkään ei ollut.

Kireyksiä löytyi kylkienvälilihaksista. Fyssarini sai ne avattua ja kyljet rentoutuivat. Nousin ylös ja fyssari kysyi, miltä tuntuu. En huomannut paljon eroa, mutta fyssari katsoi kylkeni uudestaan ja sanoi, että ne menivät kramppiin samoin tein. Joten takaisin makuulle, ja uusi lihasten rentouttaminen. Fyssarini sanoi, että tämä on todella erikoista eikä niiden pitäisi krampata heti takaisin. Hän jatkoi tutkimista ja löysikin todella kireän kaulan lihaksen. Kun se saatiin rentoutettua, napsahti C2-nikama takaisin paikoilleen. Sekin oli ollut subluksaatiossa. Ilmeisesti sen takia juurikin kylkivälilihakset olivat krampissa.

Saimme kehoni jumit rentoutumaan, mikä on loistavaa. Illalla minulle tuli päänsärkyä, mikä sekin oli odotettavissa, kun veri alkoi kunnolla kiertää ja nikama oli taas takaisin paikoillaan. Oli tavallaan heitättävä olo. Ei pyörryttänyt eikä maailmakaan oikeastaan pyörinyt, mutta päätä oli vaikea pitää pystyssä ilman tukea ja oli hieman ällöttävä olo kuin maailma olisi liikkunut ympärillä.

Seuraavana aamuna sama jatkui ja aamulla herätessäni melkein pyörrytti. Töihin oli kuitenkin mentävä, sillä oli sovittuja asioita, joiden siirtäminen viime tinkaan olisi ollut hankalaa. Päivä oli ihan ok, sillä seisoin suuren osan päivästä. Istuminen oli paljon hankalampaa ja alkoi jumittaa yläselkää ja niskaa pahasti. Nyt toivon, että tämä olo alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja pystyn pian istumaan normaalisti ilman päänsärkyä ja jumittavaa niskaa. Tosiaan oli pakko nousta välillä ylös ja seistä, kun istuminen ei ollut yksinkertaisesti mahdollista.

Vaikka minulla on ollut ties mikälaista jumia ja lonksumista, on tämä jälleen ollut uusi olotila. Toisaalta, näitä uusia asioita aina tulee ja menee, joten suhtaudun niihin aika rennosti. Odotan vaan, että ne menevät ohi aikanaan ja minun normaali olotilani palautuu. Tällaista tämä elämä vaan on hypermobiliteettisyndrooman kanssa. Yksikään päivä ei ole samanlainen, yksikään kremppa ei ole samanlainen eikä yhdelläkään meistä ole täysin samanlaisia ongelmia.

Näiden kanssa on vaan pakko oppia elämään. On siedettävä sitä, että kropassa on aina ongelmia. On myös siedettävä sitä, että ongelmat muuttuvat ja niitä vaan ei voi selittää muille. Kukaan ei uskoisi, jos joka ongelmaa aina valittaisi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

The Ehlers-Danlos Societyn virtuaalisessa kesäkonferenssissa oli myös kaksi mielenkiintoista luentoa neurodiversiteetistä. Vaikka luennoissa ei tullutkaan mitään erityistä tietoa siitä liittyvätkö autismi ja hypermobiliteetti tai ADHD ja hypermobiliteetti toisiinsa, lääkäreillä oli mielenkiintoisia huomioita asioista. Dr. Carolina Baeza-Velasco kerhoi kuinka sekä yliliikkuvuusoireyhtymissä että autismissa on monia samanlaisia oireita. Lista oli pitkä motorisista oireista ja uniongelmista heikentyneeseen asentotuntoon sekä ruoansulatusongelmiin.  Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu keskushermoston poikkeavuuksia EDS-potilailla. Siinä huomattiin, että EDS-potilailla löydettiin samanlaisia poikkeavuuksia kuin autismin kirjon sairauksissa mm. tunteiden säätelyn, kognitiivisen kivunhallinnan ja alueilla aivoissa. Nämä alueet säätelevät tunnesignaaleja ja sosiaalisia signaaleja. Molempien sairausryhmien potilailta on myös löydetty aivojen heterotopiaa eli aivojen harmaan aineen ...

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...