Näkymättömästä näkyväksi
Olen sinut tukieni kanssa ja käytän niitä päivittäin. Kesällä tuet ovat kuitenkin olleet näkyvämmät, sillä kesävaatteet eivät peittäneet tukia samalla tavalla kuin farkut ja villapaidat. Jännä huomata, kuinka kesällä muutuin kanssaihmisten silmissä sporttisesta vammaiseksi myös vaatteista riippuen.
Ilmeisesti tukeni ovat sporttivaatteiden kanssa urheilutuet. Moni onkin kysynyt, olenko pyörällä liikenteessä, kun näkee rannetukeni. Joskus on jopa kysytty, ovatko ne fashion statement, pukeutumistyylini. Apuvälineiden tarve ei ole ilmiselvä, jos minua katsoo vain päältäpäin, eikä esimerkiksi tekemässä jotain toimintoa, jossa toiminnon vaikeus saattaa näkyä päällepäin.
Kun vaatteet eivät ole sporttiset, ymmärretään tuet helpommin apuvälineiksi. Nyt myös käsien metallin määrän lisäännyttyä, ihmiset ovat alkaneet huomata tuet enemmän. Minulla on nyt ollut peukalotuet käytössä muutaman viikon, ja olen kokenut ne erittäin hyviksi. Käytän niitä koko päivän töissä ja myös iltaisin kotona mm. kirjoittaessa, koneella ollessa yms.
Kun käsissäni on tuet, pidetään minulle helpommin ovia, kaupan kassalla ymmärretään helpommin, miksi tavaroiden pakkaus voi olla hidasta ja yleensäkin ihmiset tuntuvat auttavan minua enemmän. Työkaverit kysyvät, selviänkö vai tarvitsenko apua. Yritän kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon itse. Sitä vartenhan tuet ovat, jotta pystyn itse selviytymään päivittäisistä toimista ja olemaan mahdollisimman itsenäinen. Välillä kyllä tarvitsen ja pyydän apua. Metallisten peukalotukien kanssa esimerkiksi pullojen ja purkkien avaaminen on lähes mahdotonta, jos ne ovat tiukasti kiinni. Käsi ei yksinkertaisesti taivu sellaiseen otteeseen, että esineestä saisi kunnolla kiinni.
Nykyään peukalon ollessa kokonaan tuettuna päivittäisissä toimissa, olen joutunut opettelemaan asioiden tekemistä eri tavalla. Olen joutunut opettelemaan kynällä kirjoittamisen uudestaan, erilaiset otteet kuten lasin tai pullon nostaminen täytyy tehdä eri tavalla kuin ennen. Peukalotukiin on pitänyt totutella, mutta olen mielestäni päässyt erittäin hyvin sinuiksi niiden kanssa. Ne antavat peukalon "levätä" myös liikkeessä ja peukaloni ovat paljon kivuttomammat iltaisin. Joidenkin asioiden tekeminen on helpottunut valtavasti, kuten esimerkiksi pyykkien ripustamien ja viikkaaminen. Siitä on jopa tullut helppoa tukien kanssa.
Tuet yksinään eivät tee ketään autuaaksi. Niihin totuttelu on ollut kovaa työtä ja työ jatkuu omalla kohdallani edelleen. Olen joutunut muuttamaan totuttuja toimintatapoja ja opettelemaan uusia asentoja. Samalla kuitnekin muistaen, että liikerataa ei saa ottaa koko kehosta, olkapäästä tai muusta käden nivelestä. On siis totuteltava rajoittuneempaan liikerataan ja opeteltava tekemään asiat sen puitteissa. Aluksi helposti väänsin niveliäni tukia vasten, mikä luonnollisesti aiheuttaa kipua. Minun on pitänyt opetella tekemään asiat niin, etten yritä väkisin vääntää kättä vanhaan totuttuun asentoon.
Silti minulle on tuista ollut paljon hyötyä ja olen niistä iloinen. Hypermobiliteettioireyhtymä on muuttanut vuosien varrella elämääni paljon, pikkuhiljaa. Se on vaatinut paljon muutosta myös itseltäni. Olen ollut - ja olen edelleen - valmis muuttamaan itseäni ja löytämään uusia tapoja tehdä asoita, jotta lopulta voisin paremmin ja pystyisin elämään mahdollisimman tavallista elämää, vaikkakin tuettuna.
Lue uusista peukalotuistani edellisestä blogikirjoituksestani
