Minulle selvisi tällä viikolla, että olen yli 41 vuotta ojentanut sormeni suoriksi väärällä tavalla. Olin fysioterapiassa, jossa fyssarini käsitteli turvonneita ja jumissa olevia kämmeniäni. Siinä käsittelyn lomassa varmaan jotenkin suoristin kämmentäni ja hän huomasi asian.
Ojennan sormet suoriksi käyttämällä kämmenpuolen lihaksia enkä kämmenselän puolen lihaksia. Aluksi ihmeteltiin asiaa yhdessä ja sitten lähdettiin hakemaan oikeaa toimintatapaa. Minä jopa pidin kädellä kiinni fysioterapeutin kädestä, jotta saan tuntoaistilla kiinni, miltä lihasten liikkeen pitäisi tuntua. Tämän jälkeen pidin toisella kädellä kiinni toisen ranteesta ja sormet olivat kämmenen ympärillä, jotta sillä kädellä tunnen, miltä puolelta ja miten lihakset aktivoituvat.
En vaan voi ymmärtää, että noinkin yksinkertaisen asian voi tehdä väärin! Ymmärrän, että meillä hypermobiileilla voi olla asentotunto pielessä ja lihasketjut voivat aktivoitua väärässä järjestyksessä. Mikään ei tavallaan minua enää hypermobiliteettioireyhtymässä hämmästytä, mutta joskus oma kroppa kuitenkin pistää miettimään asiaa. Asia, jonka pitäisi olla täysi automaatio, ja jota ei pitäisi edes pystyä tekemään väärin, menee pieleen.
Kun asiasta mainitsin ystävälleni, hän ihmetteli asiaa ja sanoi, ettei voi tajuta, miten sormet voi ikään kuin työntää auki kämmenen puolen lihaksilla, sen ei pitäisi olla mahdollista. Tässä ei siis puhuta mistään yliojentamisesta vaan normaalin liikeradan puitteissa tehtävästä liikkeestä, jolla sormet saadaan suoriksi.
Sain fyssarilta uuden kotiläksyn. Nyt pidän ranteestani toisella kädellä kiinni, jotta ranne pysyy suorana ja yksinkertaisesti koukistan ja suoristan sormiani. Pidän huolta, että liike tulee oikeilla lihaksilla. Toivon, että harjoite auttaa muutenkin käsien käytön ongelmien kanssa. Jos saan lihakset toimimaan oikein, voi se auttaa muihinkin käsiongelmiin. Ehkä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.