Siirry pääsisältöön

Yli 40 vuotta väärien lihasten käyttöä


Minulle selvisi tällä viikolla, että olen yli 41 vuotta ojentanut sormeni suoriksi väärällä tavalla. Olin fysioterapiassa, jossa fyssarini käsitteli turvonneita ja jumissa olevia kämmeniäni. Siinä käsittelyn lomassa varmaan jotenkin suoristin kämmentäni ja hän huomasi asian.

Ojennan sormet suoriksi käyttämällä kämmenpuolen lihaksia enkä kämmenselän puolen lihaksia. Aluksi ihmeteltiin asiaa yhdessä ja sitten lähdettiin hakemaan oikeaa toimintatapaa. Minä jopa pidin kädellä kiinni fysioterapeutin kädestä, jotta saan tuntoaistilla kiinni, miltä lihasten liikkeen pitäisi tuntua. Tämän jälkeen pidin toisella kädellä kiinni toisen ranteesta ja sormet olivat kämmenen ympärillä, jotta sillä kädellä tunnen, miltä puolelta ja miten lihakset aktivoituvat.

En vaan voi ymmärtää, että noinkin yksinkertaisen asian voi tehdä väärin! Ymmärrän, että meillä hypermobiileilla voi olla asentotunto pielessä ja lihasketjut voivat aktivoitua väärässä järjestyksessä. Mikään ei tavallaan minua enää hypermobiliteettioireyhtymässä hämmästytä, mutta joskus oma kroppa kuitenkin pistää miettimään asiaa. Asia, jonka pitäisi olla täysi automaatio, ja jota ei pitäisi edes pystyä tekemään väärin, menee pieleen.

Kun asiasta mainitsin ystävälleni, hän ihmetteli asiaa ja sanoi, ettei voi tajuta, miten sormet voi ikään kuin työntää auki kämmenen puolen lihaksilla, sen ei pitäisi olla mahdollista. Tässä ei siis puhuta mistään yliojentamisesta vaan normaalin liikeradan puitteissa tehtävästä liikkeestä, jolla sormet saadaan suoriksi.

Sain fyssarilta uuden kotiläksyn. Nyt pidän ranteestani toisella kädellä kiinni, jotta ranne pysyy suorana ja yksinkertaisesti koukistan ja suoristan sormiani. Pidän huolta, että liike tulee oikeilla lihaksilla. Toivon, että harjoite auttaa muutenkin käsien käytön ongelmien kanssa. Jos saan lihakset toimimaan oikein, voi se auttaa muihinkin käsiongelmiin. Ehkä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...