Rentoutumista liikkeen kautta ja kehon asentoja

Tammi- ja helmikuussa kävin kaupungin fysioterapian Kehosta voimavaroja -ryhmässä, jossa harjoiteltiin asennonhallintaa, rentoutumista ja tehtiin hengitysharjoituksia. Ryhmä kokoontui joka viikko, ja asioita tuli harjoiteltua myös kertojen välissä.

Ryhmästä sain taas muistutusta oikeisiin asentoihin ja oli ihana huomata, kuinka olen edistynyt. Huomasin, että osaan jo hakea oikeat asennot katsomatta polviini, käsiini, peiliin tms. Olen oppinut, miltä tuntuu seisoa tai istua oikeassa asennossa. Tuntuu mukavalta huomata, että yli kolmen vuoden harjoittelu tuottaa tulosta.

Tällä viikolla kävin vielä fysioterapeutin yksilöajalla keskustelemassa ryhmäkertojen herättämistä asioista ja muista kehooni liittyvistä jutuista. Keskustelimme rentoutusharjoituksista ja huomioistani niihin liittyen.

Koska ryhmä kokoontui viikoittain, tuli harjoitteita tarpeeksi usein, jotta huomasin asiassa edistystä. Viimeisellä kerralla kykenin rentoutumaan todella hyvin. Huomasin itsestäni, että kehoni tarvitsee rentoutumisen avuksi liikettä. Voin hyödyntää PhysioPilateksessa oppimiani rentoja avausharjoituksia siihen, että saan lihakseni vähän rentoutumaan ja rankani nikamalukkoja auki. Harjoitteissa käytetään mukana hengitysrytmiä ja kun rentoutuessani aloitan syvillä hengityksillä, teen hieman liikkeitä samassa rauhallisessa hengitysrytmissä ja tämän jälkeen jatkan hengittelyä, kehoni rentoutuu melko hyvin.

Aiemmin tekemäni rentoutusharjoitukset perustuvat pääasiassa mielikuvaharjoitteisiin ja toki myös hengitykseen, mutta niissä pyritään olemaan rentona ja paikallaan tai liikkumaan vain vähän tarvittaessa. Huomasin että aktiivinen, mutta rauhallinen kehon liike itseasiassa saa kehoni rentoutumaan paremmin kuin passiivinen paikallaanmakuu. Pienen liikkeen jälkeen alkavat lihakseni fyysisesti rentoutua ja tämän jälkeen mieli kykenee siihen paremmin.

Sain myös rohkaisua jatkaa pieniä breikkejä ja minirentoutusten opettelua sekä töissä että vapaa-aikana. Sain vinkkejä yhdistää nyt tekemiini fyysisiin venyttelyihin hengitystä ja tehdä syviä hengityksiä sopivissa väleissä, kun on luppoaikaa - vaikka bussissa istuessani tai pysäkillä seisoessani.

Keskustelin fysioterapeutin kanssa myös lonkkieni lonksumisesta, ja hän sanoi, että minkään kohdan yliiliike kehossa  ei ole suositeltavaa hypermobiliteettisyndroomaa sairastavalle. Tietysti tämän tiesinkin, mutten oikeastaan ollut ajatellut lonkkien lonksumista siltä kannalta, vaikka tiedänkin sen olevan lonkkien subluksoitumista. Fysioterapeutti sanoi, että yritä tehdä liikkeet niin, etteivät lonkat mene subluksaatioon tai rajoita sellaisten liikkeiden tekemistä, jossa subluksaatiota tulee. Jos ne kuitenkin ovat jo pois oikeilta paikoiltaan, ja omilla lihaksillani aktiivisesti imaisen ne paikoilleen, se on suositeltavaa. Tällöin vahvistan lonkkieni lihaksia.

Olen iloinen ryhmästä ja fysioterapiakäynneistä. On hienoa aina välillä muistutella asioista, saada uusia vinkkejä ja eri näkökulmia. Monet asiat ovat lopulta kiinni omasta asenteesta ja viitsimisestä, vaikka se saattaakin kuulostaa vähättelevältä tai suututtavalta, kun tilanne on paha. Omat ajatukset ja ajatusmallit kantavat yllättävän pitkälle. Kun pystyy iloitsemaan pienistä voitoista ja onnistumisista sekä huomaamaan, mihin pystyy sen sijaan, että miettisi, mihin ei pysty, on oma elämä helpompaa.

Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli