Minulla on taas vaihteeksi on ollut ongelmia käsien kanssa. Ylläri! Tällä viikolla ongelmat alkoivat jo heti alkuviikosta, ja oikeastaan huomasin vaikeudet ensin töissä. En meinannut jaksaa nostaa käsiä pöydälle enkä käyttää näppämistöä, kun särky oli niin kova. Kädet tuntuivat raskailta, voimattomilta ja kipeiltä. Yritin etsiä parasta asentoa laskemalla pöytää, nostamalla tuolia, laskemalla tuolia, nostamalla pöytää, mutta apu oli vain hetkellinen. Kahtena päivänä pidin töissä rannetukia koko päivän, jotta pystyin yleensä tekemään mitään.
Olen miettinyt, että miksi rannetuet auttavat särkyihini. Tietysti ne pitävät ranteet oikeassa asennossa, ja sen takia ainakin ranteiden rasitus vähentyy. Huomaan, että väännän ranteitani helposti sisään tai ulospäin silloinkin, kun niiden ei oikeasti tarvitsisi edes tehdä mitään, esimerkiksi kävellessä. Tuet tietenkin myös tukevat ja ehkä siksi niiden kanssa on helpompi tehdä asioita.
En tajua, mistä käteni nyt näin yhtäkkiä muuttuivat tällaisiksi. En usko, että ne voivat ärsyyntyä näin paljon olkapäiden liikuttelusta (katso asiasta lisää blogikirjoituksesta Rasituksensieto nolla). Mutta mitään niillä ei ole huvittanut tehdä, ellei ole ollut pakko. Lukeminen on ollut tämän viikon ohjelmaa, sillä kirjoittaminen ei ole ollut kivaa eikä neuloa jaksa. Tiskaus on jäänyt, samoin siivous. Jopa syöminen muuttuu sellaiseksi, että mitä saa vähimmällä vaivalla, sitä syödään. Leivän olen syönyt palaleipänä, kun pehmeänkään leivän leikkuu ei tahdo onnistua. En kokkaa, murot ovat ihan hyvä aamupala sekä illallinen.
Välillä tämä hirvittää. Mitä, jos tämä ei menekään ohi ja jostain syystä käteni huononivat pysyvästi. Tiedän, että näin ei varmasti ole, eikä yhden viikon perusteella voi niin edes ajatella. Jotain on luultavasti jumissa jossain tai vaan olen taas unootanut käyttää jotain lihastani, kun olen keskittynyt olkapäihin.
Silti on käynyt mielessä, että miten pärjään näiden asioiden kanssa, kun koko ajan on jotain ongelmaa. Ei kai tässä toisaalta ole vaihtoehtojakaan. Eikä tälle lääkärit mitään mahda enkä voi sielläkään koko ajan ravata. Fyssarikäynnit aina auttavat, mutta ei sielläkään voi joka päivä ravata. Ottaa vaan päähän koko hypermobiliteettioireyhtymä.
Tällä kertaa en jaksa olla kovin positiivinen käsieni kanssa, jatkuva särky vie energiaa. On vaikeaa keskittyä muihin asioihin, kun kädet pistävät hanttiin kaiken tekemisen kanssa.