Kylmät kädet, heittelevät verenpaineet ja jumivat kalvot
Uusi vuosi toi taas apteekkeihin oman Raynaud-lääkkeeni, joten pystyin eilen vaihtamaan takaisin tuttuun lääkkeseen. Ei että korvaava olisi ollut huono, mutta haluan vaihtaa takaisin omaan lääkkeeseeni ja katsoa, onko siinä mitään eroa. Sormeni ovat turvottaneet paljon viimeaikoina, ja mietin, olisiko vanhaan lääkkeeseeni palaamisesta mitään hyötyä. Tiedän, että viime aikoina yleensäkin ongelmanani on ollut käsien kalvojen ja lihasten jumiutuminen ja tämän takia käsiä on myös turvottanut. Voi siis olla, etten huomaa mitään eroa.
Olen ottanut oikeasti käyttöön loppukeväästä saamani akkuhanskat. Talvi on täällä etelässä ollut niin leuto, että olen pärjännyt tavallisilla hanskoilla. Eilen valokuvasin kierrellessäni Lux Helsinki -tapahtumaa ja laitoin käsiä välillä takaisin hanskojen lämpöön. Ajattelin, että tällaisessa käytössä ne toimivat leutonakin talvena. Hanskat ovat lämpimät, ja niistä oli apua. Tästä huolimatta niiden lämpö ei riittänyt kylmien käsien lämmittämiseen, kun ne ehtivät kylmiksi valokuvaamisen aikana. Hanskat ovat melko leveät ja mietinkin auttaisiko, jos sinne sisään laittaisi vielä lapaset. Pitää vain ensin varmistaa, että se on turvallista. Jos akkuhansikkaita pitää kädessä koko ajan, pysyvät kädet niissä varmasti lämpiminä.
Vuosi on alkanut myös alaselän jumittamisella. Tunnen, että kalvot ovat siellä tiukalla, ja ne alkavat tuoda ongelmia jo kylkeen ja lonkkiin. Olen käynyt fysioterapeutilla viimeksi ennen joulua, mutta onneksi taas ensi viikolla aikataulumme kävivät yhteen. Viimekäynnilläkin oli alaselän kanssa ongelmia. Kalvot olivat kireällä ja yksi ongelmanikamaväleistäni L3-4 oli taas subluksoitunut. Siinä nikamavälissä on kulumaa ja pieni pullistuma, ja se liikuu helposti virheasentoihin.
Tänään minulla on vapaapäivä. Tarkoitan sitä, että tänään käytän päivän piikkimatolla makoiluun, lukemiseen, bloggailuun ja muuhun mukavaan. Ruokakaupassa taitaa olla pakko käydä ja olen päättänyt näyttää lattialle imuria. Eilen auttelin ikääntyviä vanhempiani siivoamaan kuusen pois ja imuroin neulasia olohuoneesta ja parvekkeen matolta. Pelkäsin, että tänään olisi vuorossa kovinkin kipeä päivä, mutta olo on onneksi kuitenkin siedettävä. Hypermobiliteettioireyhtymän kanssa ei koskaan tiedä, milloin tekeminen saa kehon ihan juntturaan. Siksi onkin paras varautua kipupäivään erilaisen tekemisen jälkeen.
Päänsäryt ovat jälleen olleet vieraanani, mutta oletan suuren osan niistä johtuvan niska-hartiajumeista. Joskus myös kävelylenkki ja ulkoilma auttavat päänsärkyihin. Huonot säät ovat myös estäneet kävelylenkkien tekemisen. Aina sataa vettä, on jäistä tai kuraista. Ei vaan huvita lähteä tuonne liukastelemaan ja saamaan nilkkoja ja lonkkia kipeiksi. Kunnon talvea ei täällä Etelä-Suomessa tänä talvena näkynyt, joten tällä mennään. Olen pakottanut itseäni ulkoilemaan tällä viikolla, jotta koko talvesta ei tule vain sisällä istumista.
Minulla on tällä hetkellä hms:ään (hypermobilitettisyndrooma) pitkävaikutteinen tulehduskipulääke, jonka otan aamuisin, ja iltaisin otan kipukynnystä nostavan lääkkeen. En voi kuitenkaan päänsärkyihin ottaa mitään lisälääkettä allergioitteni vuoksi, joten niitä on yritettävä laukaista piikkimatolla, lihasrentoutuksella, lihasrelaksanteilla, ulkoilmalla ja muilla vastaavilla keinoilla.
Autonominen hermostoni on viime aikoina taas heitellyt verenpaineitani ihan miten sattuu. Olen ollut lomalla ja töissä, mutta kuitenkin vielä on ollut melko rauhallista toimistollakin. Silti välillä verenpaineet ovat melko korkeat ja välillä taas matalat. Tiedän kyllä, että autonomisen hermoston heittelyt aiheuttavat pulssin sekä verenpaineen nousua ja laskua. Olen onnekseni huomannut, että suola auttaa tasaamaan autonomisen hermoston oireilusta tulevaa huonoa oloa. Monesti huonoon oloon auttaa esimerkiksi vichyn juominen tai voileivän syöminen. Päänsärkyihin en ole vielä ihan vastaavaa apua keksinyt. Verenpaineiden ollessa korkealla, alkaa särkeä päätä. Tai ehkä se onkin toisin päin. Kun päätä särkee, nousevat verenpaineet.
Ensi viikolla alkaa myös viime keväänä minulle luvattu Kehosta voimavaroja -ryhmä Helsingin kaupungin fysioterapiassa. Jännityksellä odotan, mitä siitä saa irti. En uskalla odottaa liikoja, mutta toivon, että sieltä tulee hyviä vinkkejä jaksamiseen. Ainakin ryhmän kuvausteksti, että harjoiteet tehdään omaa kehoa ja omia rajoja kuunnellen sekä käydään läpi erilaisia rentoutusmenetelmiä, kuulostaa hyvältä. Olen valmis kokeilemaan, mitä saan tästä irti.
Olen ottanut oikeasti käyttöön loppukeväästä saamani akkuhanskat. Talvi on täällä etelässä ollut niin leuto, että olen pärjännyt tavallisilla hanskoilla. Eilen valokuvasin kierrellessäni Lux Helsinki -tapahtumaa ja laitoin käsiä välillä takaisin hanskojen lämpöön. Ajattelin, että tällaisessa käytössä ne toimivat leutonakin talvena. Hanskat ovat lämpimät, ja niistä oli apua. Tästä huolimatta niiden lämpö ei riittänyt kylmien käsien lämmittämiseen, kun ne ehtivät kylmiksi valokuvaamisen aikana. Hanskat ovat melko leveät ja mietinkin auttaisiko, jos sinne sisään laittaisi vielä lapaset. Pitää vain ensin varmistaa, että se on turvallista. Jos akkuhansikkaita pitää kädessä koko ajan, pysyvät kädet niissä varmasti lämpiminä.
Vuosi on alkanut myös alaselän jumittamisella. Tunnen, että kalvot ovat siellä tiukalla, ja ne alkavat tuoda ongelmia jo kylkeen ja lonkkiin. Olen käynyt fysioterapeutilla viimeksi ennen joulua, mutta onneksi taas ensi viikolla aikataulumme kävivät yhteen. Viimekäynnilläkin oli alaselän kanssa ongelmia. Kalvot olivat kireällä ja yksi ongelmanikamaväleistäni L3-4 oli taas subluksoitunut. Siinä nikamavälissä on kulumaa ja pieni pullistuma, ja se liikuu helposti virheasentoihin.
Tänään minulla on vapaapäivä. Tarkoitan sitä, että tänään käytän päivän piikkimatolla makoiluun, lukemiseen, bloggailuun ja muuhun mukavaan. Ruokakaupassa taitaa olla pakko käydä ja olen päättänyt näyttää lattialle imuria. Eilen auttelin ikääntyviä vanhempiani siivoamaan kuusen pois ja imuroin neulasia olohuoneesta ja parvekkeen matolta. Pelkäsin, että tänään olisi vuorossa kovinkin kipeä päivä, mutta olo on onneksi kuitenkin siedettävä. Hypermobiliteettioireyhtymän kanssa ei koskaan tiedä, milloin tekeminen saa kehon ihan juntturaan. Siksi onkin paras varautua kipupäivään erilaisen tekemisen jälkeen.
Päänsäryt ovat jälleen olleet vieraanani, mutta oletan suuren osan niistä johtuvan niska-hartiajumeista. Joskus myös kävelylenkki ja ulkoilma auttavat päänsärkyihin. Huonot säät ovat myös estäneet kävelylenkkien tekemisen. Aina sataa vettä, on jäistä tai kuraista. Ei vaan huvita lähteä tuonne liukastelemaan ja saamaan nilkkoja ja lonkkia kipeiksi. Kunnon talvea ei täällä Etelä-Suomessa tänä talvena näkynyt, joten tällä mennään. Olen pakottanut itseäni ulkoilemaan tällä viikolla, jotta koko talvesta ei tule vain sisällä istumista.
Minulla on tällä hetkellä hms:ään (hypermobilitettisyndrooma) pitkävaikutteinen tulehduskipulääke, jonka otan aamuisin, ja iltaisin otan kipukynnystä nostavan lääkkeen. En voi kuitenkaan päänsärkyihin ottaa mitään lisälääkettä allergioitteni vuoksi, joten niitä on yritettävä laukaista piikkimatolla, lihasrentoutuksella, lihasrelaksanteilla, ulkoilmalla ja muilla vastaavilla keinoilla.
Autonominen hermostoni on viime aikoina taas heitellyt verenpaineitani ihan miten sattuu. Olen ollut lomalla ja töissä, mutta kuitenkin vielä on ollut melko rauhallista toimistollakin. Silti välillä verenpaineet ovat melko korkeat ja välillä taas matalat. Tiedän kyllä, että autonomisen hermoston heittelyt aiheuttavat pulssin sekä verenpaineen nousua ja laskua. Olen onnekseni huomannut, että suola auttaa tasaamaan autonomisen hermoston oireilusta tulevaa huonoa oloa. Monesti huonoon oloon auttaa esimerkiksi vichyn juominen tai voileivän syöminen. Päänsärkyihin en ole vielä ihan vastaavaa apua keksinyt. Verenpaineiden ollessa korkealla, alkaa särkeä päätä. Tai ehkä se onkin toisin päin. Kun päätä särkee, nousevat verenpaineet.
Ensi viikolla alkaa myös viime keväänä minulle luvattu Kehosta voimavaroja -ryhmä Helsingin kaupungin fysioterapiassa. Jännityksellä odotan, mitä siitä saa irti. En uskalla odottaa liikoja, mutta toivon, että sieltä tulee hyviä vinkkejä jaksamiseen. Ainakin ryhmän kuvausteksti, että harjoiteet tehdään omaa kehoa ja omia rajoja kuunnellen sekä käydään läpi erilaisia rentoutusmenetelmiä, kuulostaa hyvältä. Olen valmis kokeilemaan, mitä saan tästä irti.
