Tukiarsenaali kasassa

Tällä viikolla rannetukeni saapuivat postissa. Tulin töistä kotiin ja näin suuren pahvisen kirjekuoren oven välissä ja arvasin heti, että rannetukeni ovat saapuneet. Piti heti repiä kuori auki ja sovittaa tukia. Tykkään tästä mallista todella paljon, sillä se on helppo säätää ja tukee rannetta, vaikka kovikkeet on otettu pois.

Nyt alkaa olla tukiarsenaali kasassa. Pitäisi vaan jotenkin löytää tasapaino, milloin rannetukia käytetään. Muiden tukien kanssa rutiini on jo pitkälti löytynyt. Eteisen naulakossa roikkuu taskullinen säilytyspussi erilaisille tuille. Pysyvät siellä hyvässä järjestyksessä ja tiedän, missä ne ovat.

Nilkkatuet ovat oikeasti auttaneet lonkkien ja alaselän kipuihin. Kun nilkat ovat oikeassa asennossa, polvet ovat paremmassa asennossa (ainakin sivusuunnassa) ja lonkat ovat paremmassa asennossa. Ja kun jalat ovat suorassa, on selkäkin paremmassa asennossa. Jaksan nykyään kävellä ihan hyvän mittaisen kävelylenkin, jopa 5-6 kilometriä normaalia vauhtia. Sen jälkeen vauhti alkaa hidastua, mutta normaalit lenkit ovat ihania. On oikeasti mukava pystyä kävelemään ilman, että kipeydyn siitä.

Potkulauta ei ole ulkoillut paljon, sillä jalat väsyvät sitä potkiessa ja lonkat kipeytyvät. Ehkä kesän mittaan säät suosivat myös potkulautailua enemmän ja kroppa ehtii tottua erilaiseen liikkumismuotoon. Ja polkupyöräilyä. Tai no yleensäkin ulkoilua. Talvella ulkoilu ei ole yhtä kivaa paksujen vaatteiden, kömpelyyden ja Raynaudin takia. Ja ihan siitä syystä, että minulla on aina kylmä. Kylmyys ei tule ulkoa päin vaan sisältä. Minulla voi olla kylmä lämpimässä tai yhtäkkiä sitten lämmin kylmässä. Sisäinen termostaattini on vähän rikki. Mutta sitähän se Raynaud on.

Sormituista on iloa töissä ja koneella ollessa. Ne ovat sormissani lähes koko työpäivän ajan. Samoin painehanskat, jotka ovat käsissä myös iltaisin. Kädet eivät ole läheskään yhtä kipeät kuin ennen painehanskoja ja joka sormen tukia.

Kävin tänään kampaajalla leikkuuttamassa hiuksia. Kiva hemmotella itseään välillä. Nykyään pesen hiukset kotona, vaikka olisi aivan ihanaa antaa kampaajan pestä ne. Pitäisi lukea tuotteiden ainesosalistat läpi allergisoivien aineiden varalta, niin ainakaan vielä en ole jaksanut siihen ryhtyä. Kampaaja kuitenkin letitti hiukseni leikkuun päätteeksi ja niistä piti oikein ottaa kuva, kun kerrankin ovat muutakin kuin sutaistut poninhännälle.