Tämä viikko on ollut raskas. Viime viikon kuusipäiväisen kuntoutusviikon päätteeksi oli äitienpäivä, joka vaati oman osansa energiasta. Sen jälkeen vielä uudella innolla työviikkoa kohti. Tälle viikolle osui myös iltaohjelmaa sekä yövalvomista, joten tätä viikonloppua on odotettu! Viime yönä sain onneksi nukkua kahdeksisen tuntia ja muutenkin levätä, joten aivot ovat melkein mukana matkassa, vaikka keho onkin vielä väsynyt.
Tämän viikon pahin ongelma on ollut käsisäryt. Käteni eivät koskaan ole täysin kivuttomat, mutta keskiviikkona kädet alkoivat kipeytyä ranteista olkapäihin oikein urakalla. En varsinaisesti kokenut kipua kovin kovana, mutta se häiritsi keskittymistä ja käsistä hävisivät kaikki voimat. Koneella kirjoittaminen alkoi töissä olla mahdotonta ja minun piti pukea rannetuet päälle, jotta saan ranteisiin puristusta ja tukea. Sama jatkui torstaina. Aamu oli hyvä, mutta päivän kuluessa käsistä tuli voimattomat riippakivet, joita raahasin mukana, ja joilla tein niin vähän kuin mahdollista.
Onneksi minulla oli torstain päätteeksi fysioterapiaa, ja pääsin ongelmineni fyssarin pakeille. Kerroin isoimpien ongelmakohtien olevan koko kädet sekä niska-kaula-hartia-osasto. Kaula, rinta, niska ja hartiat olivat niin jumissä, että kuulemma jo päällepäin näki, että kaikki ovat ihan jumissa. Omasta mielestäni en ollut hirvittävän jumissa, sillä päätäkään ei särkenyt. Niskan, kaulan, hartioiden sekä rinnan avauksen lisäksi hieroi myös korvanlehdet ja pään, sillä vasemmalla puolella koko kallo oli ihan jumissa. Koko pään ja niskan alue muuttui ihan lämpimäksi, kun veri taas kiersi kunnolla.
Niskat on mulla olleet jumissa jo pidempään ja sanoinkin, että tässä voi käydä niin, että käsittelemme näitä taas ensi kerralla. Pääsin kotiin asti ja ensimmäinen minikramppi ilmaantui vasemmalle puolelle kaulaa, mutta sain sen laukeamaan. Seuraava jumi ilmestyi perjantaina oikean olkapään kohdille. Onneksi jumit kuitenkin ovat yksittäisiä eivätkä varmasti ehdi älyttömän pahoiksi ennen seuraavaa kertaa.
Niskan jälkeen jatkoimme käsieni kanssa. Fyssari päivitteli, että miten ihmeessä mä olen saanut värttinäluun ja ranneluun jumiin molemmista käsistä. Ranteet olivat ihan jumissa ja niiden kiertoliike poissa. Ilmankos kädet olivat olleet voimattomat ja pahana pari päivää. Fyssarini pyöritteli omia ranteitaan ja testaili, voivatko luut edes kiertyä tuollaiseen asentoon. En ollut mielestäni tehnyt mitään tavallisuudesta poikeavaa, mutta jumiin olivat menneet. Jumit saatiin hyvin vapautettua ja käsien liikeradat palautettua.
Käsiä särki vielä seuraavanakin päivänä, muuta kai se oli ihan odotettavissa. Jumien aukaisu muuttaa taas asentoja kädessä ja muutenkin kalvot ärsyyntyvät käsittelystä.
Ehdimme vielä käydä kuulumisia läpi ja aukoa säärten kireät kalvot. Ne olivat niin jumissa ettei fyssari ollut hetkeen edes ammattiurheilijoilla nähnyt niin pahoja jumeja. Kun kalvot mobilisoitiin, tuli jaloista löysät makaronit.
Ehkä kuntoutusviikko pisti kropan kovemmalle rääkille kuin osasin odottaa. En ilmeisesti saisi tehdä niin paljon enkä peräkkäisinä päivinä, jos haluan pitää kehoni kunnossa. On vaikeaa tunnistaa rajoja erityisesti, jos tehdessä kaikki tuntuu hyvältä ja yrittää vielä tehdä asioita varovaisesti. Eikä edes tule jälkikipuja. Varmasti vieras sänky ja tyynymyös vaikuttavat asiaan sekä jatkuva koneellinen ilmastointi.