Tällä viikolla minulla ei ole ollut yhtään tutkimusta tai tapaamista terveydenhuollon henkilökunnan kanssa. Olen ehtinyt hieman miettiä kuulemiani asioita ja saamiani ohjeita. Toimintaterapeutin antamia tehtäviä olen miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, että käytän kyllä kaikkia sormiani. Osa vaan ei toimi, kuten tahtoisin eikä niissä ole voimaa tehdä asioita. Ne tulevat silti mukana eivätkä vaan roiku toimettomina.
Selkeästi hankalampaa on muistaa ranteen oikean asennon pitäminen. Lisäksi olen sitä mieltä, että osaa asioista en pysty tekemään ranne suorana. Saan ikään kuin enemmän voimaa käteeni tällä hetkellä tekemällä asioita ranne väärässä asennossa. Sen ei kuulemma pitäisi olla mahdollista, mutta syynä voi olla ihan tottumattomuus, etten osaa käyttää lihaksiani oikein. Toisaalta vielä on epäselvää, onko käsissäni sellaisia hermovaurioita, jotka vaikuttaisivat asiaan.
Erittäin hankalaa on ollut miettiä, käytänkö koko kehoani voimanlähteenä myös silloin, kun siihen ei ole tarvetta. En huomaa, käytänkö asioihin kättä vai koko kehoa. Enkä osaa aina arvioida, tarvitsenko kehoa asian tekemiseen vai ei.
Näin tottumattomalle on julkinen terveydenhuolto kovin vieras maailma. Olen ollut vuosikausia työterveyden asiakas, ja julkista terveydenhuoltoa olen käyttänyt leikkauksiin, tikkien poistoon ja muutamaan rokotukseen. Työterveydessä homma hoituu eri tavalla. Jos tutkimukset tai hoito kuuluvat työterveyden piiriin on lähete- ja hoitopolku minulle selvä. Työterveyslääkäri lähettää konsultaatioon ja näen erikoislääkärin, jolta voin kysellä asioista. Lopulta vastaus menee lähettäneelle työterveyslääkärille, jonka kanssa taas pohditaan jatkoja. Jos hoito ei kuulu työterveyssopimuksen piiriin, maksan tutkimukset itse omasta pussistani. Suuret asiat kuten leikkaukset, ovat menneet työterveyslääkärin lähetteellä julkiselle puolelle.
Nyt olen ensimmäistä kertaa aikuisiällä julkisessa hoito- tai ainakin tutkimusputkessa. Jotkut asiat hämmentävät. Olen tottunut siihen, että lähete on lähete, ei joku lause muun tekstin seassa. Olen myös tottunut siihen, että jos joku tutkimus tehdään, se tehdään vain kerran. Ei kahdesti siksi, että ensin sen tilasi toinen lääkäri ja sitten toinen. Pitää kuulemma käydä toisen kerran ekg:ssä, kun se on tilattu toiseltakin poliklinikalta. Sama se minulle, muttei luulisi ekg:ssä kovin erilaisia tuloksia näkyvän kolmen viikon välein.
Olen soitellut eri terveydenhuollon yksiköihin ja kysellyt asioita. Pahoittelin terveyskeskuksen fysioterapian numeroon, että olen vähän pihalla, miten homma toimii. Ystävällinen henkilö toisessa päässä tokaisi, että "hyvä, kun kysyt. Eihän sitä muuten voi tietää". Totta tämäkin.
Täytyy myös sanoa, etten ole Omakannan suurin fani. Kesti hetken ymmärtää sen sielunelämää. Kun käyn samalla henkilöllä useamman kerran, kirjautuu teksti ensimmäisen käynnin kohdalle omakantaan, muut käynnit ovat tyhjiä. Käyntien kohdalla ei myöskään lue kuin firman/laitoksen nimi, joten näen, koskeeko käynti terveyskeskusta, työterveyttä vai HUS:n toimipistettä. Jos en tarkalleen muista, minä päivänä kävin missäkin tai jos olen käynyt useammassa paikassa samana päivänä (esim. fysio- ja toimintaterapia), joudun avaamaan jokaisen kohdan erikseen ja katsomaan mitä tekstejä kyseisestä kirjauksesta löytyy. Nykyisellä käyntimäärällä minulla on tälle vuodelle kirjautunut Omakantaan 14 kontaktia eri terveydenhuollon yksiköihin. Jos arvioin tulevien viikkojen käynnit ja kontaktit siihen päälle, kirjautunee sinne tämän ja ensi kuun aikana viidestä kymmeneen käyntiä lisää. Tietyn tekstin löytäminen sieltä vie aina oman aikansa.
Kaikesta kritiikistä huolimatta olen tyytyväinen saamiini palveluihin. Olen iloinen, että minua halutaan tutkia. Toivon, että tutkimusten lopputuloksesta tulee joku yhteenveto tai vaikka erillisiä yhteenvetoja ja jotain hoitosuosituksia tai apuja.
Vähän epäselvää kuitenkin tällä hetkellä on, mitä kaikista tutkimuksista seuraa vai seuraako niistä mitään. Esimerkiksi fysioterapeutin loppulausunnossa on tuloksia tehdyistä kyselyistä. Pistemäärät on kirjattu siihen, samoin joidenkin testien kohdalla pistemäärän selitys. Esimerkiksi "TSK - 30, ei merkittävää liikkumisen pelkoa" ja "Fatigue - 38, viittaa lievään fatiikkiin". Toimintakykyindekseistä sain selän ja niska kohdalla molemmista "kohtalainen toimintakyvyn aleneminen". Nämä tulokset eivät kuitenkaan vielä kerro minulle mitään enkä ymmärrä, voinko tehdä jotain asioiden muuttamiseksi.
Lisäksi siellä oli testitulos kroonisen kivun hyväksymisestä (CPAQ). Siitä ei ottanut sitäkään vähää selvää, sillä siitä tuloksena oli vain numeroita. Googlettelin lomaketta ja jostain englanninkielisestä materiaalista löysin pistemäärärajat. Edelleenkään en ymmärrä, mitä pisteet oikeastaan minulle kertovat ja hyödynkö jotain testituloksesta.
Ehkä saamani rentoutusharjoitteet auttavat, samoin suositukset manuaaliselle käsittelylle. Täytynee olettaa, että ne ovat ohjeita asioiden parantamiseksi. Tein jääkaapin oveen itselleni kortit, jotta muistaisin tehdä asioita, kun aika on sopiva. Ensin mietin strukturoidumpaa ohjelmaa, mutta tunnollisena ihmisenä stressaisin vaan sen toteuttamisesta. Tällainen vapaamuotoinen muistilappu toimii ehkä paremmin. Kokeilen näitä nyt aluksi.
Toivon kuitenkin, että kaikkien tutkimusteni jälkeen minulle tulee edes joku puhelinaika tai vastaava, jossa voin kysyä, mitä nämä kaikki tulokset tarkoittavat. Esimerkiksi fysioterapeutti laski kyselyiden pistemäärät sen jälkeen, kun olin jo lähtenyt vastaanotolta. Hän ei siis edes voinut kertoa minulle, mitä tulokset tarkoittavat tai mihin niitä käytetään, jos mihinkään. Jos mitään soitto- tai käyntiaikaa ei fysiatrian poliklinikalle enää tule tai soittamallakaan saa, pitänee painella tulosten kanssa työterveyteen ja kysellä sieltä vastauksia.
Ensi viikolla on vuorossa sydämen ultraus ja käsien enmg-tutkimus. Erityisesti käsien tutkimus kiinnostaa, ja olen kirjannut itselleni paljon kysymyksiä, joita yritän muistaa kysyä tutkimuksen ohessa. Sydämestä en oikeastaan odota mitään erityistä löytyvän, mutta siinäkin haluan kysellä jo tulleista ekg-tuloksista kardiologilta. Ainakin toivon, että ultraaja on kardiologi, joka osaa vastata kysymyksiini. Kuten sanottu, julkisen puolen hoitopolut hämmentävät minua.
Olen myös naureskellut kotiin tulevia epämääräisiä kirjeitä, joiden perusteella pitäisi osata toimia oikein. Kirjeissä lukee muun muassa "Lue ja noudata liitteenä olevan potilasohjeen saapumis- ja valmistautumisohjetta" - kirjeen mukana ei tullut potilasohjetta. Yhdessä kirjeessä oli kaksikin eri lappua, minne tulla. Toisessa luki, seuraa mustaa viivaa ja toisessa, että seuraa ruskeaa katkoviivaa. Näiden lisäksi tuli uusi kirje, jossa käskettiin seurata keltaista viivaa. Paras mennä sinne hyvissä ajoin, jotta voi seurailla kaikkia sairaalan viivoja ja toivon mukana päätyä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Asiat varmastikin selviävät ajan kanssa, mutta onhan näistä ihan turhaa säätämistä, kun pitää soitella perään ja selvitellä asioita. Olen myös selvitellyt etukäteen painehanskojen hintoja, mutten tee vielä mitään ostoksia ennen kuin juttelen toimintaterapeutin kanssa maaliskuun alussa.
Erittäin hankalaa on ollut miettiä, käytänkö koko kehoani voimanlähteenä myös silloin, kun siihen ei ole tarvetta. En huomaa, käytänkö asioihin kättä vai koko kehoa. Enkä osaa aina arvioida, tarvitsenko kehoa asian tekemiseen vai ei.
Näin tottumattomalle on julkinen terveydenhuolto kovin vieras maailma. Olen ollut vuosikausia työterveyden asiakas, ja julkista terveydenhuoltoa olen käyttänyt leikkauksiin, tikkien poistoon ja muutamaan rokotukseen. Työterveydessä homma hoituu eri tavalla. Jos tutkimukset tai hoito kuuluvat työterveyden piiriin on lähete- ja hoitopolku minulle selvä. Työterveyslääkäri lähettää konsultaatioon ja näen erikoislääkärin, jolta voin kysellä asioista. Lopulta vastaus menee lähettäneelle työterveyslääkärille, jonka kanssa taas pohditaan jatkoja. Jos hoito ei kuulu työterveyssopimuksen piiriin, maksan tutkimukset itse omasta pussistani. Suuret asiat kuten leikkaukset, ovat menneet työterveyslääkärin lähetteellä julkiselle puolelle.
Nyt olen ensimmäistä kertaa aikuisiällä julkisessa hoito- tai ainakin tutkimusputkessa. Jotkut asiat hämmentävät. Olen tottunut siihen, että lähete on lähete, ei joku lause muun tekstin seassa. Olen myös tottunut siihen, että jos joku tutkimus tehdään, se tehdään vain kerran. Ei kahdesti siksi, että ensin sen tilasi toinen lääkäri ja sitten toinen. Pitää kuulemma käydä toisen kerran ekg:ssä, kun se on tilattu toiseltakin poliklinikalta. Sama se minulle, muttei luulisi ekg:ssä kovin erilaisia tuloksia näkyvän kolmen viikon välein.
Olen soitellut eri terveydenhuollon yksiköihin ja kysellyt asioita. Pahoittelin terveyskeskuksen fysioterapian numeroon, että olen vähän pihalla, miten homma toimii. Ystävällinen henkilö toisessa päässä tokaisi, että "hyvä, kun kysyt. Eihän sitä muuten voi tietää". Totta tämäkin.
Täytyy myös sanoa, etten ole Omakannan suurin fani. Kesti hetken ymmärtää sen sielunelämää. Kun käyn samalla henkilöllä useamman kerran, kirjautuu teksti ensimmäisen käynnin kohdalle omakantaan, muut käynnit ovat tyhjiä. Käyntien kohdalla ei myöskään lue kuin firman/laitoksen nimi, joten näen, koskeeko käynti terveyskeskusta, työterveyttä vai HUS:n toimipistettä. Jos en tarkalleen muista, minä päivänä kävin missäkin tai jos olen käynyt useammassa paikassa samana päivänä (esim. fysio- ja toimintaterapia), joudun avaamaan jokaisen kohdan erikseen ja katsomaan mitä tekstejä kyseisestä kirjauksesta löytyy. Nykyisellä käyntimäärällä minulla on tälle vuodelle kirjautunut Omakantaan 14 kontaktia eri terveydenhuollon yksiköihin. Jos arvioin tulevien viikkojen käynnit ja kontaktit siihen päälle, kirjautunee sinne tämän ja ensi kuun aikana viidestä kymmeneen käyntiä lisää. Tietyn tekstin löytäminen sieltä vie aina oman aikansa.
Kaikesta kritiikistä huolimatta olen tyytyväinen saamiini palveluihin. Olen iloinen, että minua halutaan tutkia. Toivon, että tutkimusten lopputuloksesta tulee joku yhteenveto tai vaikka erillisiä yhteenvetoja ja jotain hoitosuosituksia tai apuja.
Vähän epäselvää kuitenkin tällä hetkellä on, mitä kaikista tutkimuksista seuraa vai seuraako niistä mitään. Esimerkiksi fysioterapeutin loppulausunnossa on tuloksia tehdyistä kyselyistä. Pistemäärät on kirjattu siihen, samoin joidenkin testien kohdalla pistemäärän selitys. Esimerkiksi "TSK - 30, ei merkittävää liikkumisen pelkoa" ja "Fatigue - 38, viittaa lievään fatiikkiin". Toimintakykyindekseistä sain selän ja niska kohdalla molemmista "kohtalainen toimintakyvyn aleneminen". Nämä tulokset eivät kuitenkaan vielä kerro minulle mitään enkä ymmärrä, voinko tehdä jotain asioiden muuttamiseksi.
Lisäksi siellä oli testitulos kroonisen kivun hyväksymisestä (CPAQ). Siitä ei ottanut sitäkään vähää selvää, sillä siitä tuloksena oli vain numeroita. Googlettelin lomaketta ja jostain englanninkielisestä materiaalista löysin pistemäärärajat. Edelleenkään en ymmärrä, mitä pisteet oikeastaan minulle kertovat ja hyödynkö jotain testituloksesta.
Toivon kuitenkin, että kaikkien tutkimusteni jälkeen minulle tulee edes joku puhelinaika tai vastaava, jossa voin kysyä, mitä nämä kaikki tulokset tarkoittavat. Esimerkiksi fysioterapeutti laski kyselyiden pistemäärät sen jälkeen, kun olin jo lähtenyt vastaanotolta. Hän ei siis edes voinut kertoa minulle, mitä tulokset tarkoittavat tai mihin niitä käytetään, jos mihinkään. Jos mitään soitto- tai käyntiaikaa ei fysiatrian poliklinikalle enää tule tai soittamallakaan saa, pitänee painella tulosten kanssa työterveyteen ja kysellä sieltä vastauksia.
Ensi viikolla on vuorossa sydämen ultraus ja käsien enmg-tutkimus. Erityisesti käsien tutkimus kiinnostaa, ja olen kirjannut itselleni paljon kysymyksiä, joita yritän muistaa kysyä tutkimuksen ohessa. Sydämestä en oikeastaan odota mitään erityistä löytyvän, mutta siinäkin haluan kysellä jo tulleista ekg-tuloksista kardiologilta. Ainakin toivon, että ultraaja on kardiologi, joka osaa vastata kysymyksiini. Kuten sanottu, julkisen puolen hoitopolut hämmentävät minua.
Olen myös naureskellut kotiin tulevia epämääräisiä kirjeitä, joiden perusteella pitäisi osata toimia oikein. Kirjeissä lukee muun muassa "Lue ja noudata liitteenä olevan potilasohjeen saapumis- ja valmistautumisohjetta" - kirjeen mukana ei tullut potilasohjetta. Yhdessä kirjeessä oli kaksikin eri lappua, minne tulla. Toisessa luki, seuraa mustaa viivaa ja toisessa, että seuraa ruskeaa katkoviivaa. Näiden lisäksi tuli uusi kirje, jossa käskettiin seurata keltaista viivaa. Paras mennä sinne hyvissä ajoin, jotta voi seurailla kaikkia sairaalan viivoja ja toivon mukana päätyä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Asiat varmastikin selviävät ajan kanssa, mutta onhan näistä ihan turhaa säätämistä, kun pitää soitella perään ja selvitellä asioita. Olen myös selvitellyt etukäteen painehanskojen hintoja, mutten tee vielä mitään ostoksia ennen kuin juttelen toimintaterapeutin kanssa maaliskuun alussa.