Yllätys fysiatrian poliklinikalta
Sain tammikuun toisena päivänä soiton fysiatrian poliklinikalta ja ajan seuraavaksi päiväksi. Jouluaaton aattona laittoi työterveyslääkärini minulle lähetteen fysiatrian poliklinikalle, joten reilun viikon jälkeen tullut soitto oli melkoinen yllätys. Tuli kiire orientoitua tapaamiseen.
Suurin ongelmani on mielestäni kädet ja niiden toimintakyky, kuten tästäkin blogista on varmasti tullut selville. Toiveena on, että julkisella puolella saan niihin jotain apuja, oli se sitten jumppaohjeita, tukia tai mitä vaan. Haluaisin säilyttää käsien toimintakyvyn mahdollisimman hyvänä ja mielellään tietysti parantaa sitä nykyisestä. Tiedän, että käsien toimintakyvyllä on suuri merkitys vanhana pärjäämisessä eikä se yleensä ainakaan parane iän myötä.
Fysiatri totesi saman, että käsissä on ongelmia ja erityisesti pikkurillit ja nimettömät ovat aika onnettomat ja sormien äärinivelet olivat löysät. Nilkat ovat löysät, ongelmia on myös lonkissa ja olkapäiden liikeradat ovat suuret. Jalkapöydät lässähtävät ja selässä näkyy skolioosia. Lonkat olivat siinä mielessä ylläri, että puuttui juurikin lonkkien muljumiseen ja itse nivelen liikeeseen, vaikka se on minulle täysin kivutonta. Minun itseni kokemat lonkan ongelmat ovat enemmin pehmytkudoksissa. Kävimme läpi kaikenlaisia ongelmiani ja vastailin hänen kysymyksiinsä. Lääkitykseen en kaivannut muutosta, sillä olen nyt mielestäni löytänyt itselleni sopivan paletin.
Tästä eteenpäin homma ilmeisesti etenee niin, että tulen saamaan kotiin kasan kirjeitä. Kutsu pitäisi tulla toimintaterapeutille, fysioterapeutille, käsien enmg-tutkimukseen ja sydämen ultraan. Olen todella tyytyväinen, että ainakin halutaan tutkia ja auttaa minua. Jatkotutkimuksista tietysti toivon, ettei löydy lisää ongelmia. Tosin jonkinasteisen hermovaurion löytyminen käsistä ei olisi yllätys. Tosin sille tuskin voi tehdä mitään. Hah! Ikuinen pessimisti vauhdissa.
Toimintaterapeutin ja fysioterapeutin tapaamisista en halua toivoa liikaa. Olisi hienoa, jos niistä tulisi apuja tukien/apuvälineiden, ohjeiden ja tiedon muodossa. Tai mitä vaan, mitä voidaan tehdä asioiden auttamiseksi. Olo on edelleen vähän hämmentynyt, kuinka nopeasti asia sitten lopulta meni eteenpäin. Asiassa oli selkeästi apua erittäin kattavasta fysioterapeutin lausunnosta, jossa tilaani oli jo arvioitu ja suosituksia jatkotoimille mietitty. Nyt jään odottamaan postia HUS:lta.
Suurin ongelmani on mielestäni kädet ja niiden toimintakyky, kuten tästäkin blogista on varmasti tullut selville. Toiveena on, että julkisella puolella saan niihin jotain apuja, oli se sitten jumppaohjeita, tukia tai mitä vaan. Haluaisin säilyttää käsien toimintakyvyn mahdollisimman hyvänä ja mielellään tietysti parantaa sitä nykyisestä. Tiedän, että käsien toimintakyvyllä on suuri merkitys vanhana pärjäämisessä eikä se yleensä ainakaan parane iän myötä.
Fysiatri totesi saman, että käsissä on ongelmia ja erityisesti pikkurillit ja nimettömät ovat aika onnettomat ja sormien äärinivelet olivat löysät. Nilkat ovat löysät, ongelmia on myös lonkissa ja olkapäiden liikeradat ovat suuret. Jalkapöydät lässähtävät ja selässä näkyy skolioosia. Lonkat olivat siinä mielessä ylläri, että puuttui juurikin lonkkien muljumiseen ja itse nivelen liikeeseen, vaikka se on minulle täysin kivutonta. Minun itseni kokemat lonkan ongelmat ovat enemmin pehmytkudoksissa. Kävimme läpi kaikenlaisia ongelmiani ja vastailin hänen kysymyksiinsä. Lääkitykseen en kaivannut muutosta, sillä olen nyt mielestäni löytänyt itselleni sopivan paletin.
Tästä eteenpäin homma ilmeisesti etenee niin, että tulen saamaan kotiin kasan kirjeitä. Kutsu pitäisi tulla toimintaterapeutille, fysioterapeutille, käsien enmg-tutkimukseen ja sydämen ultraan. Olen todella tyytyväinen, että ainakin halutaan tutkia ja auttaa minua. Jatkotutkimuksista tietysti toivon, ettei löydy lisää ongelmia. Tosin jonkinasteisen hermovaurion löytyminen käsistä ei olisi yllätys. Tosin sille tuskin voi tehdä mitään. Hah! Ikuinen pessimisti vauhdissa.
Toimintaterapeutin ja fysioterapeutin tapaamisista en halua toivoa liikaa. Olisi hienoa, jos niistä tulisi apuja tukien/apuvälineiden, ohjeiden ja tiedon muodossa. Tai mitä vaan, mitä voidaan tehdä asioiden auttamiseksi. Olo on edelleen vähän hämmentynyt, kuinka nopeasti asia sitten lopulta meni eteenpäin. Asiassa oli selkeästi apua erittäin kattavasta fysioterapeutin lausunnosta, jossa tilaani oli jo arvioitu ja suosituksia jatkotoimille mietitty. Nyt jään odottamaan postia HUS:lta.
