Olen ollut hiljainen viime viikot, sillä minun on ollut vaikea pitää ajatuksia kasassa.
Minulle tuli tosi paha niska- ja kallonpohjakramppi. Se oli jopa niin kipeä, että nieleminen oli kivuliasta. Ajatuksia oli vaikea pitää kasassa hetkeä pidempään. Tein töitä lämmitetty vehnäpussi niskassa. Kokeilin kaikkea, mitä keksin: lihasrelaksantteja, kipulääkkeitä, kipugeeliä, tiikeribalsamia, lämpöä jne. Lopulta oli pakko soittaa työterveyteen, kun ajatus ei enää kulkenut ja keskittyminen kärsi.
Sain onnekseni samalle päivälle soittoajan. Kun kerroin, mitä kaikkea olin jo kokeillut eikä pää siltikään kääntynyt, käski lääkäri testata diapam-annosta. Kolme kertaa päivässä tabletti ja jos en sillä tahdo pysyä hereillä, ottaa puolikas tabletti. Onneksi oli pääsiäinen ja vapaapäivät tulossa.
En ollut aiemmin kokeillut niitä ja täytyy myöntää, että ei se töissä keskittyminen suuresti parantunut, mutta lihasjumeihin ne auttoivat, pikkuhiljaa.
Aloitin tabletit keskiviikkona päivällä ja lauantaiaamuna herätessä oli melkoisen humalainen olo. Tuntui että suoraan käveleminenkin oli vaikeaa. Aamukahvit auttoivat, mutta koska apteekkiin oli muutenkin asiaa, päätin kysellä lisää diapameista ja erityisesti vaikutusajan pituudesta.
Apteekissa ystävällinen farmaseutti tarkisti asiaa koneelta. Sanoin, että pahaan niskajumiin minulle tätä oli määrätty, mutta känniefekti tuli vähän yllätyksenä. Vaikka toki autolla ajoa ja alkoholia sen kanssa käskettiinkin välttää.
Farmaseutti etsi tietoja koneelta ja sanoi, että tämä näköjään voi vaikuttaa hyvinkin eri tavoin eri ihmisiin. Puoliintumisaika voi olla jopa 40-100 tuntia. Siinä kyllä leuka taisi loksahtaa meiltä molemmilta, että 100 tuntia, sehän on neljä vuorokautta! Mä olin siihen mennessä napsinut niitä pillereitä 3 vuorokaudessa. No siihen loppui minun diapamien syönti, mutta krampin lievittyminen onnneksi jatkui. En uskaltanut samaan aikaan ottaa enää muuta kuin normaalit tulehduskipulääkkeet ja Raynaud-lääkkeet.
Tänään on tiistai ja minulla oli fysioterapiaa. Pyysin fyssaria ensisijaisesti tarkistamaan tuon niskan, kallonpohjan, ac-nivelen ja hartiat, että missä kunnossa ne ovat ja vieläkö siellä oli korjattavaa.
Lihasjumeja siellä kyllä vielä oli ja ne saatiin melko helposti auki. Lisäksi C1 ja C2 olivat jumissa, joten nikamien vapauttaminen sai niskan liikkumaan normaalisti. Osa huippauksesta myös hävisi subluksaatioiden avaamisen myötä. Silti vielä odottelen loppujen kemikaalien poistumista elimistöstä.
Samalla alaselkä oli tavallaan löysä ja kireä. Siellä oli L4-5 subluksaatiossa, mutta koska lihakset olivat todella rennot, sähköttivät tuon alueen jumit hermokanavaan. Siellä on niitä prolapseja ja pullistumia ennestään ja ne aiheuttavat aina välillä pieniä - tai isompia - ongelmia. Onneksi tällä kertaa asiat tuntuvat olevan kunnossa.
Välillä tämä hypermobiili elämä on aika jännää ja hypermobiliteettioireyhtymä aiheuttaa erikoisia ongelmia, joita tarvitsee aina erikseen miettiä ja tutkia erikseen. Tällaisia uutisia tältä erää ja hyvää kevättä!